Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan olet ollut nykyisessä työssäsi?
12.04.2012 |
Oon itse ollut nykyisessä työpaikassa 5 vuotta. Joskus on kuullut ihmettelyä ystäviltä, miten viihdyn samassa paikassa näin kauan. Mun mielestä 5 vuotta ei ole pitkä aika enkä ymmärrä nykyaikaista ajattelutapaa, että työpaikkaa pitäisi olla vähän väliä vaihtamassa.
Tottakai jokainen työ kyllästyttää aika ajoin, mutta mulle se ei ole syy lähteä hyvästä työpaikasta. Jos mahdollista, niin olen täällä vaikka eläkeikään.
En kyllä ymmärrä sitäkään, että usein kuulee kahvihuoneessa, kun ihmiset valittaa työmotivaation puutetta. MIKSI pitää ylipäänsä miettiä sitä, miten paljon tänään huvittaa olla töissä. Se, että tästä maksetaan kohtuullisen hyvää palkkaa, riittää mulle motivaatioksi. Tuntuu, että nykyään halutaan koko ajan enemmän jotain virikkeitä, jotta motivaatio pysyisi korkealla. Työssä käydään, koska halutaan elättää itsensä ja perheensä. Miksi siitä pitäisi tehdä sen monimutkaisempaa?
Kommentit (19)
Nykyisessä työssäni 6 vuotta. Olen vaihtanut toimenkuvaa ja osastoa, eli teen ihan eri työtä. Olen myös opiskellut työn ohessa lisää, työnantajan piikkiin. Opiskelen edelleen erästä kieltä pienryhmässä, opettaja tulee työpaiklle opettamaan. Ihan huvikseni. Koen että samassa työpaikassakin voi viihtyä, kun tietää että voi muuttaa työnkuvaansa ja oppia uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisessä työssäni 6 vuotta. Olen vaihtanut toimenkuvaa ja osastoa, eli teen ihan eri työtä. Olen myös opiskellut työn ohessa lisää, työnantajan piikkiin. Opiskelen edelleen erästä kieltä pienryhmässä, opettaja tulee työpaiklle opettamaan. Ihan huvikseni. Koen että samassa työpaikassakin voi viihtyä, kun tietää että voi muuttaa työnkuvaansa ja oppia uutta.
Viihdyn hyvin. Tosin aion vuoden sisään irtisanoutua, koska kaavailemme miehen kanssa muuttoa toiselle puolen Suomea.
tässä yksikössä ja tehtävässä olen ollut viime syksystä lähtien.
En minäkään ymmärrä tuota työpaikan vaihtamista vaihtamisen ilosta, olen liian mukavuudenhaluinen siihen. Lähes kaikki työpaikan/-tehtävänvaihdokset ovat olleet enemmän tai vähemmän pakon sanelemia: ulkoistus, töitten loppumisen ennakointi (lähdin ennen kuin tuli YT:t joissa olisi tullut kenkää), osastonvaihto YT:eitten seurauksena...
ollu 11 vuotta. Tosin kolme äitiyslomaa välissä, eli työssä olen ollut noin 6 vuotta. Kyllähän se välillä nyppii mennä töihin, mutta kyllä minä työstäni tykkään. En ole vielä keksinyt parempaakaan tekemistä työkseni. Tai olisin, mutta sellaista, mistä maksetaan vähintään sama palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin työssäni, kun nykyinen toimipiste perustettiin eli olen täällä yksi vanhimmista työntekijöistä. En usko että vaihdan työpaikkaa moneen vuoteen (ikinä?), ellei mitään radikaalia tapahdu vaikkapa työilmapiirissä. Ehkä teoreettinen mahdollisuus että lähtisin vielä opiskelemaan, jolloin sitten menisin eri alalle töihinkin.
Olen vaihtanut työtehtävää tässä välissä ja se oli virhe... Viihdyin työssä oikein hyvin ja viihdyn edelleenkin, mutta yleneminen toi sellaiset vastuut tietyistä asioista, joita en osannut odottaa...Senpä takia tällä hetkellä puntaroin, mitä tässä tulisi tehdä, en pääse enää samoihin työtehtäviin kuin silloin eli vaihtoehtoina jatkaa nykuisessä työssä tai sanoa itsensä irti. Sen tiedän, ettei tämä paikka ole "eläkevirka", mutta milloin sitten on aika mennä eteenpäin, se onkin iso kysymysmerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen 3-vuorotyötä ja viihdyn ihan hyvin, työkaveri kivoja varsinkin tää 6 hengen ryhmä jossa työskentelen ovat aivan ihania. Meillä miesvaltainen ala, työntekijöitä 38, joista meitä naisia on 4.
viimeiset 5v nykyisessä työssä/yksikössä eikä ole mitään syytä vaihtaa työpaikkaa niin kauan kuin pääkaupunkiseudulla asutaan. Olen tosin katsellut työpaikkoja eri paikkakunnalta, kun perheemme haluaisi muuttaa maalle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pisin aika samassa työpaikassa on 3 vuotta. Kyllästyn helposti, mutta lopulta lähtö on yleensä kiinni siitä, että henkilöstö vaihtuu liiaksi eikä työ tunnu enää mielekkäältä, tulee ammattitaidottomia pomoja yms. Kerran olen saanut tuotannollistaloudelliset potkut. Lähden mieluummin kuin jään työpaikkaan, jossa mikään ei enää toimi ja aamuisin pännii mennä töihin.
Viihdyn, ja olen mielelläni samassa lukion opettajan työssä eläkeikään saakka. Ei tosiaan ole minulle sen monimutkaisempi asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta edellisessä työpaikassani olin 10,5v. Tosin 5. eri yksikössä ja eri tehtävissä.
Syy miksi vaihdoin on lapsemme. Eli piti saada työpaikka mahd. läheltä kotia, ettei lapsen hoitopäivät tule kovin pitkiksi. Mieluusti olisin ollut lapsen kanssa kotona, mutta koska se ei ollut mahdollista, niin tämä oli ratkaisu asiaan.
en koskaan ole yhdessä työpaikassa kuin max viisi vuotta kerrallaan, jämähtäminen on luusereiden hommaa. Parhaiten saa itsensä pidettyä vireessä ja uran nousussa sekä palkkakehityksen nousujohteisena vaihtamalla työpaikkaa riittävän usein. Huvittavinta tässä on se, että joka kerta työantaja on halunnut mut pitää ja on tarjonnut ties mitä etuja mutta joka kerta olen myös tavallaan kilpailuttanut työnantajia (uutta ja vanhaa) ja onnistunut saamaan uudelta vielä paremmat edut. Niin kävi myös tänä keväänä. Kertaakaan en ole huonossa työpaikassa ollut, vaan jokainen työpaikka on ollut onnistunut valinta ja olen niistä tykännyt. Tosin tykkään työstäni muutenkin. :=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdeksan vuotta samassa paikassa eli käytännössä koko valmistumisen jälkeinen työura. Vakipaikka valtiolla 3500 euron kuukausipalkalla. Ennen aina naristiin, että sama työnantaja on meidän sukupolvelle vain haave. Nykyäänkö ei saisikaan olla samalla? No ihan sama mulle, liksa juoksee ja mitään ei tarvitse tehdä.
Olen vaihtanut työtehtävää tässä välissä ja se oli virhe... Viihdyin työssä oikein hyvin ja viihdyn edelleenkin, mutta yleneminen toi sellaiset vastuut tietyistä asioista, joita en osannut odottaa...Senpä takia tällä hetkellä puntaroin, mitä tässä tulisi tehdä, en pääse enää samoihin työtehtäviin kuin silloin eli vaihtoehtoina jatkaa nykuisessä työssä tai sanoa itsensä irti. Sen tiedän, ettei tämä paikka ole "eläkevirka", mutta milloin sitten on aika mennä eteenpäin, se onkin iso kysymysmerkki.
Kahdeksan vuotta samassa paikassa eli käytännössä koko valmistumisen jälkeinen työura. Vakipaikka valtiolla 3500 euron kuukausipalkalla. Ennen aina naristiin, että sama työnantaja on meidän sukupolvelle vain haave. Nykyäänkö ei saisikaan olla samalla? No ihan sama mulle, liksa juoksee ja mitään ei tarvitse tehdä.
Menetkö siis työpaikallesi ja hiippailet pitkin nurkkia koko päivän vai hoidatko esim, kaupungilla omia asioitasi jos mitään ei tarvitse tehdä?
vai miten toi järjestyy?
Sanottiinko sulle työhönottotilanteessa, että sun ei tarvitse tehdä mitään vai miten se hoidettiin? Selitettiinkö ollenkaan, miksi otetaan työntekijä olemattomaan hommaan?
Kahdeksan vuotta samassa paikassa eli käytännössä koko valmistumisen jälkeinen työura. Vakipaikka valtiolla 3500 euron kuukausipalkalla. Ennen aina naristiin, että sama työnantaja on meidän sukupolvelle vain haave. Nykyäänkö ei saisikaan olla samalla? No ihan sama mulle, liksa juoksee ja mitään ei tarvitse tehdä.
Menetkö siis työpaikallesi ja hiippailet pitkin nurkkia koko päivän vai hoidatko esim, kaupungilla omia asioitasi jos mitään ei tarvitse tehdä?
vai miten toi järjestyy?
Sanottiinko sulle työhönottotilanteessa, että sun ei tarvitse tehdä mitään vai miten se hoidettiin? Selitettiinkö ollenkaan, miksi otetaan työntekijä olemattomaan hommaan?
Otatko sä aina kaiken kirjoitetun noin konkreettisesti? :D Vai olet vain tosikko? Ei kai tuo tarkoita muuta kuin sitä, että työtahti on leppoisa. Jotakin palavereissa istumista, raportin kirjoittamista ja muutama työmatka vuodessa sinne tai tänne.
Ei taida olla muita pätkätyöläisiä paikalla. Nykyisessä työssäni olen ollut muutaman viikon, eikä tätäkään vuosikausia kestä.
Koko elämäni aikana pisin työsuhde on ollut kaksi vuotta (joka sekin vuoden pätkissä). Olisin toki saanut jatkaa siellä, mutta jäin äitiyslomalle ja määräaikainen pätkä päättyi äitiysloman aikana.
sen 20 vuotta :-) Ja hyvin viihtynyt. Tehtävät toki muuttuneet vuosien myötä ja aina olen halunnut tarttua uusiin haasteisiin jos niitä on tarjottu. Yksi työkaveri (joka kohta onneksi jää eläkkeelle) on valittanut kaikki nämä vuodet miten paska paikka tää on olla töissä, mutta kun siltä kysyy että miksi et ole sitten muualle mennyt, menee ihan hiljaiseksi. Työkaverit on muuten aivan ihania, pomot reiluja ja sen verran on onneksi henkilökunnassa vaihtuvuutta että uutta osaamista ja nuoria ihmisiä on palkattu koko ajan meidän "dinosaurusten" rinnalle, niiltä oppii itsekin paljon ja päinvastoin.