Mä en haluu tehä mitään.

En mitään. Ihan turhaa. Ihan mitä vaan aloitankin, se keskeytyy viimeistään vartin päästä. Siivoushommat on ihan yhtä tyhjän kanssa. Iltaan mennessä kaikki on taas kuin ennenkin (eikä tästä voi yksin lapsia syyttää...) Ukonkin mielestä kasa on ihan hyvä siivousmetodi. Tai lähin loota ja kaikki on hyrskyn myrskyn, vaikka kuinka koitan järjestää joka ikiselle tavaralle ihan oman paikan. Ne osataan löytää sieltä paikastaan, muttei osata laittaa takaisin.



Lastenhuoneet on pullollaan "aarteita" joista ei voi luopua. Mitenkään. Tosin sisustuskin on vähän kesken. Paitsi, ettei mulla ole aikaa laittaa niitä valmiiksi. Tai olis, jos sen vartin välein ravaisin toimittamassa milloin mitäkin asiaa ja kaikki olis vielä enemmän levällään seuraavat kolme viikkoa.



Pitäkää tunkkinne. Ihan turhaa.