ne jotka ei tee lapsia, ni eikö ne ajattele kuinka yksinäisiä ne sit vanhoina on?

On kiire,asutaan kaukana,ei vaan kiinnosta jne.T.hoitaja

koska niillä on lukuisat ystävänsä ja toisensa, mutta he eivät osaa ottaa huomioon sitä, että ikätoverit ja puoliso kuolevat aikaisemmin kuin lapset ja lastenlapset.

Kaikille ei vain ole suotu äitiyttä.

Ei ees vähääkään ketään joka kävis joskus moikkaamassa ja ois niin ku verisiteillä kiinni

verisiteet jos välit on huonot. Tiedän 90 v lapsettoman naisen, jonka synttäreille sairaalan osastolle tuli parikymmentä tyyppiä, kaikki kavereita.

On kiire,asutaan kaukana,ei vaan kiinnosta jne.T.hoitaja

Samaa olin sanomassa. Aloittajalle terkkuja, että paino tuolle sanalle _joskus_ käyvät katsomassa, lapset siis. Toki on niitäkin lapsia jotka käy lähes päivittäin, viikoittain, mutta harvassa.

(Kiitos vaan äiti että olet mut tähän maailmaan synnyttänyt ja muista ainakin sen 18 vuotta huolta pitänut, kiitoksena käyn katsomassa sua jouluna ja äitienpäivänä.)

Onneksi hoitajana tiedän millainen omainen en ainakaan tule olemaan ja mitä teen ainakin omien vanhempieni kanssa toisin kuin oman paikkani potilaiden lapsukaiset.

*Toinen hoitsu*

Itse olen vain pakolliset pari kertaa vuodessa, ei olisi väliksi senkään vertaa. Lapsen kannalta maailman huonoin äiti tekee lapsen seuraksi itselleen. Erittäin yleistä, että nainen/mies ajattelee, ettei hänen sitten koskaan tarvitse olla yksin, jos hankkii perheen (ja sen onnistuu saamaan).



Kokemusta on, yksinäisyyden pelko ei riitä syyksi haluta lapsia.

sellaisiksi että niitä kannattaa vaalia, ei olis yksinäisiä vanhuksia hylättyinä laitoksiin. häpeä niille jotka eivät vanhemmistaan sen vertaa välitä

varmaankin tulee sellainen yksinäinen vanha kurppana, jonka ainoa ajanviete on kytätä naapureitaan, valittaa ja kirjoitella nimettömiä lappusia.



Alan jo nyt olla aika harjaantunut siinä.

Kaikki kolme lasta välit poikki lapsuudenkotiin. Isä oli juoppo psykopaatti joka hakkasi ja uhkaili tappaa. Väkivalta jokapäiväistä. En todellakaan käy kertaakaan katsomassa ja yksin saavat kuolla. Ei lapsen saaminen ole tae yhteisöllisestä vanhuudesta. Se riippuu myös siitä miten sitä lasta kohtelee - sitä saa mitä tilaa.

asuu yksin, mutta me lapset käydään katsomassa niin, että joka viikko pari kertaa vähintään joku käy siellä. Kesällä ollaan sitten pidempiä aikoja.



Äiti saa kyydin aina meiltä lapsilta ja remonttiapua yms. puut tehdään porukalla ja ajetaan nurmikot yms.



Tunnen pari lapsetonta työkaveria, jotka jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten ja ovat todella yksinäisiä.



Ainahan nämä asiat ei näin mene, mutta ainakin oman äitini kohdalla voin sanoa, että hänellä on läheiset välit lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa ja jopa lapsenlapsenlapset haluavat käydä isomummuaan katsomassa.

No mä en nyt yhtään ymmärrä ap:n logiikkaa. Jos en ole yksinäínen nyt niin miksi olisin sitä vanhana?

Ja toisaalta, viihdyn yksikseni aika paljon.

Kaikki kolme lasta välit poikki lapsuudenkotiin. Isä oli juoppo psykopaatti joka hakkasi ja uhkaili tappaa. Väkivalta jokapäiväistä. En todellakaan käy kertaakaan katsomassa ja yksin saavat kuolla. Ei lapsen saaminen ole tae yhteisöllisestä vanhuudesta. Se riippuu myös siitä miten sitä lasta kohtelee - sitä saa mitä tilaa.

Emme me hoitajat aina tarkkaan tiedä historiaa ja toki taustalla voi olla ikävät kokemukset lapsuudessa. Eikä näistä asioista haluta kertoa tarkemmin ulkopuolisille. Mutta on se mielestäni julmaa, kun juhlapäivinä käydään ja muulloin ei, ei edes soitella. En voi toki yleistää, mutta näin meillä ja aikaisemmassa työpaikassani myös.

*Toinen hoitsu*

lapsia voi pelkästään sillä perusteella alkaa tekemään, että olisi sitten vanhana seuraa.



Eihän kukaan tiedä miten elämä menee, oli niitä lapsia tai ei. Kaikki lapset eivät ole tekemisissä iäkkäiden vanhempiensa kanssa, lapset voivat myös kuolla ennen vanhempiaan.



Itsekin tajuan kyllä jääväni vanhana siinä mielessä yksin, että tuskin silloin on jäljellä yhtään verisukulaista. Toivottavasti joitakin muita tärkeitä ihmisiä vuosien varrella löytyy.

En voi alkaa lasta tekemään tulevaisuuteni seuraksi, kun en kerran muuten koe että äitiys olisi minun "osani" tässä maailmassa.

Olen nytkin mieluiten yksin tai mieheni kanssa. Jos häntä ei olisi, en kaipaisi juuri seuraa. Jos joskun joku vanha kaveri tai siskon lapsi soittaa, se riittää. Tuskin muutun vanhempanakaan toisenlaiseksi, olen jo viiskymppinen.

Olen aina viihtynyt parhaiten yksin. Vanhuudessa suurin ongelmani tulee olemaan se, että kotonani tai asuinhuoneessani laitoksessa lappaa jatkuvasti väkeä, ei suinkaan kontaktien puute. Tulee olemaan sietämätöntä elää toisten ehdoilla ja siksi toivon, etten dementoidu, vaan mieluummin saan esimerkiksi aivoverenvuodon ja kuolen kerralla. t. lapseton.

Eikö niitä yksinäisiä vanhuksia ole siinä vaiheessa jo niin paljon, että voivat pitää toisilleen seuraa, kun niin moni ei nykyään tee/saa lapsia.



Mikä velvollisuus muilla ihmisillä on sitä paitsi huolehtia siitä että joku ihminen ei ole yksinäinen, oli sitten vanha tai nuori. Voi sitä itsekkin sitä sosiaalista verkkoaan kehittää, eikä vaan syyttää muita siitä että eivät käy.

Itse olen vain pakolliset pari kertaa vuodessa, ei olisi väliksi senkään vertaa. Lapsen kannalta maailman huonoin äiti tekee lapsen seuraksi itselleen. Erittäin yleistä, että nainen/mies ajattelee, ettei hänen sitten koskaan tarvitse olla yksin, jos hankkii perheen (ja sen onnistuu saamaan).

Kokemusta on, yksinäisyyden pelko ei riitä syyksi haluta lapsia.

Ei se riitä että tekee lapsia. Pitää myös hoitaa suhteet niin, että välit pysyvät hyvinä.

Itse olen vain pakolliset pari kertaa vuodessa, ei olisi väliksi senkään vertaa. Lapsen kannalta maailman huonoin äiti tekee lapsen seuraksi itselleen. Erittäin yleistä, että nainen/mies ajattelee, ettei hänen sitten koskaan tarvitse olla yksin, jos hankkii perheen (ja sen onnistuu saamaan).

Kokemusta on, yksinäisyyden pelko ei riitä syyksi haluta lapsia.

Ei se riitä että tekee lapsia. Pitää myös hoitaa suhteet niin, että välit pysyvät hyvinä.

Eikä riitä vielä sekään. Lapsi saattaa muuttaa vaikka Australiaan. Pitääkö mummun muuttaa sitten perässä, ettei vaan tule yksinäisyyttä?

muistisairas, laitoksessa elävä vanhus pääsee toteuttamaan niitä "suhteitaan" kun sairaus mennyt siihen pisteeseen ettei muista ihmisiä kuin vaikka enää ne omat lapset, joiden velvollisuus TODELLAKIN on pitää huolta vanhemmistaan edes sen vertaa että kävisivät katsomassa. onhan mummu tai pappa laitoksessa ollut korvaamaton isä tai äiti joskus lapselleen, miten joku kehtaa jättää nämä vanhempansa yksin! en aio ikinä tehdä niin omilleni!

aika monesti siihen on syy ettei joitain vanhuksia käydä katsomassa. Kyseinen vanhus voi olla pedofiili, väkivaltainen tai henkisesti kaltoinkohdellut perhettään. Lapsenlapsiinkin pitäisi luoda isovanhempana suhde jotta nämä kävisivät.



Harva vanhus sanoo ääneen että syyt ovat nuo. Kyllä syy on sitä todennäköisemmin muissa mitä pahemmin on tullut mokattua voimien päivinä.



Vanhukset eivät ole pyhimyksiä, ihan ihmisiä siinä missä muutkin.