Onko 6-vuotiaan jatkuva "valehtelu" normaalia?

esikoisella ei tuota vaihetta ole ollut, mutta kuopuksella on alkanut tulla liioittelua. On nyt 4-vuotias ja selvästi mieltä nyppii, että neljä vuotta vanhempi isosisarus osaa ja tietää enemmän, joten itsestä on tehtävä "kiinnostava" keksimällä kaikkea mieletöntä mitä on mukamas nähnyt. Tietysti asiaa auttaa, jos pienempi kokee olevansa hyvä omana itsenään, mutta tuskin tuo taipumus täysin katoaa ihan lähivuosina. Itse asiassa pienemmällä on parempi mielikuvitus kuin isommalla, joten on myös helpompi keksiä juttuja.

muut sisarukset eivät ole koskaan harrastaneet sitä. En saa loppumaan liiottelua millään, vaikka siihen puututaan jatkuvasti.



Eli hyviä neuvoja kaivataan täälläkin.

Katsokaa yhdessä ylearenasta eilinen Hercule Poirot. Sitten ei tee enää mieli valehdella ja liioitella tietojaan.

Meillä alkoi 5 vuoden iässä tyttärellä tuollainen. Silloin ei pidetty mitenkään vakavana joskin aina kyllä kehotettiin puhumaan totta. Valitettavasti tämä sama lapsi vielä 10-vuotiaanakin on liioittelija ja myös ihan keksittyjen tarinoiden totena kertoja. On jäänyt kiinni mm siitä että puhui kuukausia kaveristaan Kirsistä ja mitä on tmän kanssa milloinkin tehnyt, lopulta kävi ilmi ettei sellaista Kirsiä olekaan. Tytär sanoi kysyttäessä että toki on tiennyt koko ajan ettei sellaista ole mutta on viihdyttänyt itseään mielikuvittelemalla niitä tekemisiä.

Aina muiden kamat on huonoja, hän saa aina muita paremman numeron kokeista, muttei näytä paperia, tekee harrastuspeleissä eniten maaleja, kysyy muilta aina ensin ja lisää reippaasti ekstraa omiinsa. Rasittavaa.

jossain vaiheessa, mutta kouluikäisen ei enää pitäisi noin toimia. Varmaan kannattaa niille 5-6-vuotiaillekin aina sanoa, ettei tuo pidä paikkaansa tms., ettei lapsi ala elellä haavemaailmassa.

kuuluuko ikään, en tiedä, kun tunnen monia aikuisia ihmisiä, joilla on rasittava tapa liioitella omia tekemisiään ja näin vähätellä muiden. Varmana kuten tässä kirjoittaja ehdottaa, että tuo esille sen ettei tuo varmasti pidä paikkaansa mitä kerrot tms.

jossain vaiheessa, mutta kouluikäisen ei enää pitäisi noin toimia. Varmaan kannattaa niille 5-6-vuotiaillekin aina sanoa, ettei tuo pidä paikkaansa tms., ettei lapsi ala elellä haavemaailmassa.

Aina muiden kamat on huonoja, hän saa aina muita paremman numeron kokeista, muttei näytä paperia, tekee harrastuspeleissä eniten maaleja, kysyy muilta aina ensin ja lisää reippaasti ekstraa omiinsa. Rasittavaa.

Ihan samaa toimintaa mun pojan kaverilla, eli joillekin se vaan jää päälle.

et ihmiset valehtelee keskimäärin 200 kertaa vuorokaudessa, luin vaan otsikon, mut kaikkihan kaunistelee av:llä, täällä ne on provoja, muualla puhdasta valehtelua. Eli äiti joka kirjoittelee pelkkiä valheita "provoilee", ja lapsi taas VALEHTELEE, niin äideissähän ei koskaan tieteskään ole mitään vikaa.

mutta jos jää päälle voi johtua esim. seuraavista asioista:

- Lievimmillään lapsi on vain hyvin luova ja siksi mielikuvitusmaailma on monta kertaa kiinnostavampi kuin tosimaailma, ja siksi lapsi viettää paljon aikaa pyöritellen fantasioitaan. Joskus näitä tulee sitten kerrottua totenakin, mutta lapsi itse kyllä erottaa mielikuvitukesn ja toden.

- Sitten on ne joilla on hyvin heikko itsetunto ja siksi pakonomainen tarve korostaa omaa kelpaavuutta liioittelemalla omia ominaisuuksia ja joskus myös toisten vähättelyllä. Näissä tapauksissa on syytä panostaa siihen että lapsi kokee kelpaavansa ihan omana itsenään, ilman mitään erityistaitoja tai suorituksia. Usein nämä lapset ovat perfektionismiin taipuvaisia.

- Myös koulukiusaaminen tai muut tavanomaisesta elämästä eristävät vaikeudet (kuten vanhempien päihdeongelma) voivat johtaa siihen että lapsi päätyy antamaan ihmisille itsestään valheilla muuta kuvaa kuin mikä on todellisuus. Kiusattu ei halua esiintyä esim. vanhemmilleen luuserina vaan valehtelee olevansa suosittu. Päihdeongelmaisen perheen lapsi ei koulussa halua tunnustaa kavereille tilannetta vaan luo fantasiakodin josta kertoo tarinoita.

- Vakavin on niiden tilanne, jotka eivät itsekään oikeasti erota totta ja fantasiaa. Näitä on onneksi vähän. He eivät valehtele tahallaan vaan uskovat kertovansa totuuden.

minä sanoisin että voi olla kyse siitä, että lapsen vanhemmilla on tapana laittaa paremmaksi kaikessa. meillä on tällainen perhe lähipiirissä ja lapsensa 5-10v ovat kaikki perineet tavan heiltä. sitä en tiedä kuinka normalia tai epänormaalia tällainen on, sitähän tekevät aikuisetkin. sen vaan sanon että melko rasittavaa on vuodesta toiseen kuulla, kuinka meillä kaikki on huonompaa ja halvempaa ja tekemämme ratkaisut asiassa kuin asiassa ovat huonompia. sekä lasten että aikuistensuusta. olemmekin alkaneet pitää vähemmän yhteyttä tähän perheeseen, onneksi he eivät ole sukulaisiamme! :)

Mulla on ollut erittäin heikko itsetunto lapsena (siis TODELLA heikko) enkä todellakaan ole kehuskellut, keksinyt tm. mitään, vaan pikemminkin ollut hiljaa kuin hiiri ja pakosta jollekin joskus jotain sanonut.

Mulla on ollut erittäin heikko itsetunto lapsena (siis TODELLA heikko) enkä todellakaan ole kehuskellut, keksinyt tm. mitään, vaan pikemminkin ollut hiljaa kuin hiiri ja pakosta jollekin joskus jotain sanonut.

ettei kaikki huonon itsetunnon omaavat todellakaan valehtele eikä kehuskele, itse asiassa ei suurin osakaan. Mutta toisinaan niillä, jotka patologisesti valehtelevat, tärkeä syy käytökseen on syvä alemmuudentunto, jota jonkintyyppiset persoonallisuudet pyrkivät kompensoimaan luomalla itsestään valheellisen minäkuvan ja pyrkimällä tekemään sen avulla itsestään kelvollisen muiden silmissä. Ihminen voi vaikuttaa suureelliselta ja jopa ylimieliseltä, mutta sisällä tuntea itsensä niin huonoksi ja vastenmieliseksi ettei usko että voisi kellekään kelvata jos aito minä paljastuisi ilman suojakuoria.

Mutta tosiaan että tuontapaiseen päätyy se vaatii tietynlaisen persoonallisuuden piirteiden yhdistelmän ja henkilöhistorian pelkän huonon itsetunnon lisäksi. Nämä ovat usein hyvin intensiivisiä ja ulospäinsuuntautuneita persoonallisuuksia joilla on kova tarve menestyä sosiaalisesti, mutta syystä tai toisesta silti itsetunto on heikko. Ja jossain vaiheessa on yleensä saanut kokemuksen että sosiaalisesti voi menestyä paremmin peittämällä "nolon" itsen ja rakentamalla valepersoonan ympärilleen.

t. 11

muutti kanssa naapuriin tyttö, joka aina pisti paremmaksi. Sitten selvisi, että on perheeseen sijoitettu lapsi ja sijoitus oli tapahtunut aika äskettäin. Hän vain yritti kelvata ja olla kuten muutkin, päästä porukoihin. Sittemmin tarinat jäivät ja alta paljastui mukava tyttö. Tämä ei tietty päde kaikkiin, mutta varsinkin uusissa tilanteissa kai useimmat meistä yrittävät vain päästä porukoihin ja tässä tapahtuu joskus ylilyöntejä, toisilla enemmän kuin toisilla.