Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä vaivaa minua, kun ajattelen asioista tällä tavalla?

Vierailija
08.04.2012 |

Ajattelen siis, että en usko eläväni kauan täällä, ajattelen että on ihme jos pääsen 40 v:n toiselle puolelle. Pidän suurena ihmeenä jos pääsen lähelle 50 vuotta, jolloin lapseni ovat 14 v ja 16 v. Toivon eläväni tuonne asti, sillä silloin lapset ovat jo sen verran isoja, jolloin ehkä pärjäisivät ilman äitiään. Tällä hetkellä olen perusterve, mutta pidän erittäin todennäköisenä että sairastun vakavasti tulevaisuudessa.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
08.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elät epäterveellisesti ja omatuntosi kolkuttaa. Tai sitten ajattelet että ympäristö ja saasteet pilaavat terveytesi ennenaikojaan. Varmasti tuollekin fobialle on nimi. Fobia jonka mukaan pelkää ennenaikaista kuolemaa vakavan sairauden muodossa vaikka mitään rationaalista syytä sille ei ole. Onko pelkäämäsi sairaus kenties jokin syöpä?



Minulla oli joskus samankaltaisia pelkoja. Nykyään olen valmis päättämään päiväni jos jokin rasittava sairaus tulee kohdalle. Katson että jokainen päivä terveenä on ekstraa, ja olen oppinut nauttimaan elämästäni vähän paremmin, joskaan syömistapojani en ole muuttanut.

Vierailija
2/7 |
08.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt uskon sen johtuneen muistoista siitä, että olen usein kuollut varhain edellisissä elämissäni.



Älä kuitenkaan jätä mitään tekemättä siksi, että ajattelet kohta olevasi kuollut. Voi kuitenkin erittäin todennäköisesti käydä niinkin, että olet aika terve vielä 60 vuotiaanakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
08.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä lapsuudessasi olet jäänyt vaille turvallisuuden tunnetta siitä, että asiat kyllä järjestyvät. Itselläni on ollut vähän tätä vikaa, ja syytän siitä äitiäni, joka pelkäsi aina ja kaikessa pahinta. Siinä ei lapsi opi uskomaan tulevaisuuteensa ja alkaa sitten nähdä ulospääsyjä missä voi. Koeta toistella itsellesi esim. 'kaikki menee hyvin' aina kun tulee uskonpuute.

Vierailija
4/7 |
08.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä miksi. Uskoin usein, että kuolen pian, vaikkei siihen ollut syytä. Nykyään olen jo päässyt noista ajatuksista eroon.

Vierailija
5/7 |
08.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syynä luultavasti vaikea lapsuus, missä paljon pettymyksiä (läheisriippuvuus) sekä se, että vanhempaninkin kuolivat nuorena.

Vierailija
6/7 |
09.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ilman terapiaa ja lääkkeitä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
09.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se "nuorena" on sitten muuttunut vuosien myötä. Ensin ajattelin kuolevani ennen kuin täytän 30v. En kuollut. Sitten 35v. En kuollut. Syöpä tuli alle 40v -> kuolemanpelko. Nyt olen yli 40v ja mietin milloin syöpä uusiutuu - elänkö vielä 45v, 50v,...? Tämä ei elämää haittaa mitenkään - sisälläni on vain aina ollut tunne, että kuolen nuorena (mitä se "nuorena" sitten ikinä tarkoittaakaan).