En tahdo kuolla, mutta ei ole voimia elääkään :´´(
Ja on nuo 2-ja 4-luokkalaiset lapsetkin jotka haluaisin nähdä aikuisina ja tulla jopa mummoksi.
Ei vain olisi enää voimia tähän touhuun, olisi edes se pysyvä työpaikka jossa palkka bruttona 2000e/kk niin se riittäisi muta eipä ole, ei ole ikinä ollut eikä varmaan ikinä tule olemaankaan.
Kohta taas loppuu työt eikä uudesta tietoa ja nykyinen palkka 1500e/kk - verot yms.
Voimat on vaan nyt loppu eikä tämä ahdistus ja syyllisyys (mies kimpussa kun ei pysyvää työtä eikä tuloja kunnolla ja säänn työtön) auta vaan päinvastoin kuristaa minua pikkuhiljaa hengiltä.
Kommentit (14)
noin vuosi sitten samasta asiasta? Onko tämä kevät ja kesän työttömyys se kynnys, joka saa sinut aina keväisin ahdistumaan?
Toivon sinulle kaikke hyvää ja toivottavasti muistat edellisen ketjun tsempitykset. Todella ikävää, kun miehesi suhtautuu noin kovasi sinuun, siitähän tässä taitaa pitkälti olla ongelma, ei niinkään se että olet muutaman kuukauden vuodesta työtön. (olettaen että olet sama koulunkäyntiavustaja kuin mitä luulen).
Varmasti ahdistavaa, kun tunnet olevan puun ja kuoren välissä: et voi opiskella, mutta et pääse paremmin palkattuunkaan työhön ja mies syyllistää. Minusta syy ei ole sinussa ja miehesi kohtelee sinua julmasti, Voimia sinulle ap joka tapauksessa , toivon että löydät jonkin omaa hyvinvointiasi lisäävän ratkaisun asiaan. Voisiko työvoimatoimiston neuvojat auttaa sinua eteenpäin, tai diakoni tai jokin muu keskusteluapua? Elät paineen alla joten voisi olla hyvä vähän jakaa taakkaa.
Moni elää ihan toimeentulotuella ja hyvin pärjää paljon isomman lapsilauman kanssa. Mikä sua oikeesti vaivaa?
Joku saattaa kirjoittaa kirjan, maalata tauluja, myydä tavaroita kirppiksellä tai netissä (tavaroita voi saada myös kavereilta myyntiin maksutta tai provikalla)... vaikka tilanne olisi paha, umpikuja se ei siltikään ole.
joo, joku varmaan on kirjailija tai taidemaalari mutta perus av-mamma ei ole. Nuo kirppistouhut ymmärrän kyllä.
Moni elää ihan toimeentulotuella ja hyvin pärjää paljon isomman lapsilauman kanssa. Mikä sua oikeesti vaivaa?
apua jos ap on koulunkäyntiavustaja, ihmeellistä selitystä ja valitusta.
Tai mikä on koulutuksesi/taustasi? 1500 brutto kuullostaa hirmu pieneltä, jos alkaisit hakemaan jotain muita töitä? Ilman koulutustakin voi kyllä saada töitä missä on edes 2000€ palkka.
Jos saisit vähän paremman palkatun työn ja sen jälkeen sitten miettisit miten miehen kanssa menee. Olet varmasti hyvä äiti ja se nyt on 100% totta että olet lapsillesi se ainoa oikea äiti ja hirvittävän tärkeä. Toivon sinulle voimia ja elämän iloa!
Sitten perustat vaikka oman firman.
Se vaatii erilaisen ihmistyypin ja minä en siihen kategoriaan kuulu. Ja varsinkin ekat vuodet se ottta kaiken, kaiken ajan ja varat oli arki tai pyhä joten en jaksa, olen jo kuitenkin sen ikäinenkin.
Opiskeluun ei ole varaa eikä voimiakaan mutta se taas on kai pakkorako yrittää jotakin tai sitten on tämä musta aukko mikä nyt on niin eläkeikään asti ja siihen on 3 vuosikymmentä.
ap
Sitten perustat vaikka oman firman.
Ihmissuhteet vievät ehkä voimasi.
Olen huomannut että ihmiskunta jakautuu hyväksikäyttäjiin ja hyuväksikäytettyihin. on ehkä joitan siinä välissä.
Ne, kenellä isovanhemmat tukena ja taustajoukkoina, käyttävät häikäilemättömästi kaikkia muitakin.
Ota lapset ja lähde pois, puhelinnumero salaiseksi.
Ihmekään, että miehesi väsyy sinuun.
Ehdotatko tosissasi hlölle joka ihan loppu henkisesti niin uutta/uusia raskauksia?? ja kun vielä nykyiselläänkin taloustilanne tiukahko tai tiukka.
Ja kyllä, tottakai mies huolehtisi lapsistamme jos minä päättäisin päiväni, hienosti joku tarttui heti olennaiseen ja kirjoitukseni pointtiin:/
ap
Et ehdi murehtia hulinan keskellä
Oletko harkinnut meneväsi keskustelemaan elämäntilanteestasi vaikka mielenterveystoimistoon tai seurakunnan diakonille? Ammattilaiselle voisit purkaa sydäntäsi ja hänellä voisi olla myös konkreettisia ideoita taloudellisten ongelmien ratkaisuun. Tsemppiä, ap!
päinvastoin kuristaa minua pikkuhiljaa hengiltä.
Tilanne vois olla huonompikin. Meillä toinen on eläkkeellä ja saa minimieläkkeen ja toinen on työtön. Tulot on siis alle köyhyysrajan. Miehellä myös mielenterveysongelmia. Kaksi lasta, alle kouluikäisiä. Jne. Jotenkin tuli sellainen olo sun kirjoituksestas, että huono olosi johtuisi parisuhteesta. Jos kirjoitat miehestäsi, että hän antaa sinulle henkistä taakkaa ja ahdistusta, voisi asiat olla paremminkin. Itse jaksan vain mieheni ansiosta. Suuresta kynnyksestä huolimatta suosittelisin sitä mielenterveystoimistoa. Itse menin aikoinaan niin, että varasin vaan tavallisen lääkäriajan kunnalliselle ja kerroin siellä murheeni. Lääkäri oli onneksi ymmärtäväinen ja auttoi minut oikeaan suuntaan, ei ikinä antanut mitään kyseenalaistavaa kommenttia. Toivottavasti kohtaat vain ja ainoastaan yhtä ymmärtäväisiä ihmisiä/auttajia, koska voimavarasi eivät varmasti parane huonosta kohtelusta vielä ulkopuolistenkin toimesta. Mutta rohkeasti menet sinne, meni syteen tai saveen! Tsemppiä todella paljon!!!
En tiedä mitä täällä jotkut vastaajat ajattelevat, kun tökkivät kuilun reunalla seisovaa rotkoon.
Pahoja, kammottavia ihmisiä kertakaikkiaan.
Olen itse myös elänyt kovia aikoja ja tiedän, että riittävän pahat rahaongelmat voivat viedä elämältä pohjan.
Se että rahaongelmista menee keskustelemaan jonkun kanssa, ei auta yhtään. Se on joku nykyajan outo kuvitelma, että loppuun ajetun ihmisen pitäisi mennä viimeisillä voimillaan kertomaan asioistansa jollekin turhanpäiväiselle korvalle, joka ei kuitenkaan käytännössä voi itse asiaan auttaa. Ehkä leimata mielenterveysongelmaiseksi, mikä voi pahentaa asioita jossain muualla.
Rahaongelmiin auttaa ainoastaan se, että sitä saa jostakin lisää. Voisiko olla jokin, jolla voisit nykyisen työsi päälle tehdä lisää rahaa?
Joku saattaa kirjoittaa kirjan, maalata tauluja, myydä tavaroita kirppiksellä tai netissä (tavaroita voi saada myös kavereilta myyntiin maksutta tai provikalla)... vaikka tilanne olisi paha, umpikuja se ei siltikään ole.