Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi??
08.04.2012 |
Pohdinnoissa kolmas lapsi siis...
Meillä on kaksi lasta, 7v3kk ja 4v6kk. Elämä on helpottanut luonnollisesti paljon siitä kun olivat ihan pieniä.
Molemmilla on ollut vauvaiästä alkaen ruoka-allergoita, nuoremmalla edelleen ja astma ja siitepölyallergia päälle. Korvakierteestä selvittiin putkituksilla. Näistä vain ruoka-allergiat koen rajoittavina.
Kotona olin molempien kanssa, yhteensä melkein 6 vuotta. Töissä viihdyn ja vakituinen työpaikka on nytkin. Toisaalta töissä ehtisin olla riittämiin vaikka vielä kerran olisin hetken kotona lasten kanssa. Kotona olon koin välillä puuduttavaksi silloin kun lapset olivat ihan pieniä.
Mietinkin miten jaksaisin sitä uudelleen, mutta toisaalta isommat ovat jo ihan erilaisia ja heidän kanssaan voi puuhata muutakin kuin vaihtaa vaippaa jne.
Isompi on menossa syksyllä kouluun ja nuorempikin saattaisi ehtiä eskariin ennen kuin kolmonen syntyisi. En jotenkin oleta, että tärppäisi nopeasti. Ikää itselläni nyt 34 vuotta.
Miten kolmas lapsi on kuvioita muuttanut?
Oletko itse jaksanut hyvin?
Oletko ollut kotona kolmannen kanssa pidempään vai vienyt vauvana päiväkotiin?
Itse vierastan ihan pienen hoitoon laittamista, mutta toisaalta useampi vuosi kotonakin tuntuu nyt vähän vaikeammalle ajatukselle kuin aikaisempien kanssa. Ihan jo taloudellinen puolikin mietityttää. On tässä välissä hankittu isompi asunto ja lapsilla on harrastuksia jne. Rahaa kuluu enemmän kuin aikoinaan vauvan ja 3-vuotiaan kanssa.
Kommentit (9)
Esikoinen 6v ja kakkonen 2v.
Mitään järjellistä syytä en kolmoselle keksi mutta en ole valmis päättämään ettei tule.
Mulla on mielettömän hyvä työpaikka joka luultavasti menisi alta. Tosin seon enemmän ominaisuussidonnainen kuin koulutus joten uudenkin varmasti jonkinlaisen saisin. Ikä painas, 37 v joten päätös pitäisi tehdä......äääh. Elämä on hyvin juuri nyt ja arveluttaa että mitä jos saakin vammaisen lapsen joka muuttaa täysin koko perheen loppuelämän? Mutta jos kaduttaa myöhemmin ettei tullut kolmatta saatua....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset 5,5v ja 4v. Ikää mulla 26. Elämä alkaa helpottaa, kun on saatu esikoisen sairauskin tasapainoon. Lapset on omatoimisia ja nukkuvat. Auto menisi vaihtoon ainakin. Asuntoa vaihdettiin just. Enkä haluaisi taas muuttaa.. Ehkä tähän mahtuisi just ja just se vauvakin. Mä kinusin mieheltä vauvaa 2 vuotta. Nyt kun olen jo suurin piirtein sopeutunut ettei vauvaa tule niin mies haluiaisikin sen kolmannen. Ikäero pelottaa. Nuo kaksi on niin läheisiä toisilleen, että miten kolmannen käy. Jos onkin vielä eri sukupuolta niin jääkö kokonaan ulkopuoliseksi. Mutta kadunko sitten joskus sitä, ettei tullutkaan kolmatta edes yritettyä?
aluksi oli tosi raskasta, nyt elämä on aivan ihanaa!!!Tehkää vaan kolmas. Lapset on rikkaus :) Tosin mä olin alle 30v kun sain lapset, mutta et ole ap.vielä liian vanha.
Täysin samanlaisessa tilanteessa ollaan meilläkin. Lapset 7v ja 3v ja haaveissa olisi kolmas vaikka ei sille mitään järjellistä syytä ole. Vauvakamat on kaikki tallella ja asuntoa tai autoa tuskin tarvitsis vaihtaa. Taloudellinen tilanne tietysti mietityttää vaikka ollaankin ns. paremmassa tilanteessa kuin aikaisemmin. Lisäksi ehkä mietityttää edellinen vaikea raskaus jne. Ja tosiaan nyt pääsee jo sen verran helpolla lasten kanssa, että olisko ihan hullua aloittaa taas alusta. Hmm. ei tästä mun höpinästä kyllä varmaan mitään apua ap:lle ollut;)
Ainoat eroavuudet on että olen 35 vuotias ja lapset on tasan 7v ja 5v ja kolmas on siis jo tulossa. Pohdintasi kuullostavat niin tutuilta :). Minä pyörittelin noita pohdintoja kunnes totesin että mitä tässä pohtimaan, katsotaan tulenko raskaaksi, antaa luonnon päättää. Tulin raskaaksi ensimmäisestä ehkäisemättömästä ketjusta ja kun tein positiivisen testin niin voi sitä onnen ja ilon määrää :)
Nyt kun vauvan syntymään on enään 2kk on ihana seurata isompien sisarusten intoa kasvavaa masua kohtaa ja tulevan siskon tai veljen odottamisen intoa.
En osaa ottaa kantaa siihen millaista arki tulee olemaan kolmen kanssa, mutta ainakaan en ole katunut päätöstä vielä päiväkään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kolmatta välillä pohditaan.
Nimenomaan tuo taloudellinen puoli mietityttää, kun isommilla on harrastuksia ja kalliimpia tarpeita kuin ennen esim. ihan pelkästään kaverisynttärit ovat melkoinen rahareikä. Tämän lisäksi perheen yhteiset puuhat esim. uiminen vievät rahaa. Näistä emme olisi valmiita luopumaan uuden vauvan takia, ja toisaalta omakotitalon lainakin pitää maksaa, vaikka hoitovapaalle jäisinkin.
Toisaalta haluaisin jäädä kotiin pidempään, molemmat isommat ovat joutuneet päiväkotiin 2-vuotiaina, kun rahaa on tarvittu ja säästöt huvenneet. Olisi myös ihanaa olla kotona, kun isompi aloittaa koulun. Silti en suostu hankkimaan lapsilleni sisarusta, jos se todellakin on pois heidän harrastuksistaan ja tarpeistaan.
Kyllä, tämä on vaikea päätös.
Meillä saatiin kolmas talvella ja kaikki on sujunut todella hyvin. Vauva on ollut paljon helpompi hoidettava, kuin aikaisemmat.
Meillä vahin lapsista koulussa ekalla luokalla ja on hyvin omatoiminen tyttö ja haluaa osallistua pikkusiskon hoitoon. Keskimmäisellä ikää 5v. ja on menossa syksyllä esikouluun, joten jos olen vauvan kanssa kotona ne kolme vuotta, niin poikakin kerkee aloittaa koulun enen sitä.
Se kotona olo ja mökkihöperöksi muuttuminen muakin ajattelutti ja tietysti raha, mutta jos oisin jättänyt tään kolmannen nyt tekemättä, niin varmaan oisin sitä sitte myöhemmin katunut
Mä oon 35v. joten ei mullakaan enää niin hirveesti ois ollut sitä aikaa edessä ja jos oisin asiaa pitkittänyt, niin ikäero lasten välillä ois kasvanut liikaa. Nyt tuntuu, että heillä ois vielä seuraa toisistaan ja kaikki tykkäävät uudesta tulokkaasta ja haluavat olla äitiä auttamassa vauvan hoidossa.
Rahallisesti on tietysti tiukempaa ja etenkin siinä vaiheessa, kun tuo päiväraha lopppuuu ja jää sille kodinhoidontuelle, mutta "ei ne suuret tulot, vaan pienet menot", eiks sitä niin sanota.
Jos miehesikin on kolmannen kannalla, niin mitäs siinä, antakaa palaa. Ei tarvii sitte mummoikäisenä katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 3 lasta,3v,6v eskarilainen ja 8v tokaluokkalainen.Nyt siis elämä uomissaan ja kaikki suht helppoa ja minä haaveilen neljännestä ja olen jo 36v,tänä vuonna 37.Kääk.
Töissä olen tällä hetkellä osittaisella hoitovapaalla (max 30h/vko) ja mies on myös vakituisessa työssä.Töihin menin vasta kun nuorin täytti 3v,muiden kanssa töihin menin heti äitiysvapaan loputtua.Tässä laskeskelen palkkojamme,että kannattaisiko olla kotona vai töissä,hoitomaksut ja iltismaksut nielevät taas suuren osan tilistä..
Eikä se vauvakaan ihan ilmainen ole vaikka kuinka imettäisi.Kaikki vauvatavarat olen myynyt tai lahjoittanut eteenpäin,autokin pitäisi vaihtaa tila-autoksi ja talossakaan neliöt eivät lisäänny ilman laajennusremonttia..
Mutta en ole vieläkään varma onko lapsiluku täynnä..Olenkin asettanut ikärajaksi itselleni 38v.viimeistään silloin täytyy alkaa hommiin,yli 40v en lasta halua..
lisää kommentteja :)
Kiitos jo vastanneille!