Miksi alkoholismi on sellainen tabu jota peiteillään liikaa ja annetaan sen takia

Yhteiskunnassamme sitä peitellään ja suvaitaan siksi, että liian moni joutuisi katsomaan peiliin ja näkemään ruman totuuden jos asioista alettaisiin puhua kuten ne ovat.

se ei ole hyväksyttävää, kuka sellaisen haluaisi kaikkien tietoon? Mieluummin siis ollaan hiljaa tästä ongelmasta.



Olen alkoholisti, mutta sorry ap, mulla ei ole paljon nuorempia kavereita... Miten edes juhliminen liittyy alkoholismiin? Eiköhän alkoholistit juo ihan ilman juhlia useimmiten...

kuka peittelee ja antaa anteeksi? Työpaikat, puolisot?



Työpaikat ei minusta kauheasti yleensä anteeksi anna jos töissä alkonkäytön takia kunto on heikko tai poissaoloja paljon. Se taas jos iltaisin tissuttelee mutta aamulla on työkunnossa ei ole työnantajan asia.



Perheissä pienempikin alkoholinkäyttö voi toki olla paha juttu, sellainen josta selviää nollapromilleihin töihinmenoaikaan. Olen itsekin joskus ollut avoliitossa miehen kanssa, joka joi joka arki-ilta 6 isoa olutta ja viikonloppuisin pe ja la juhlimasas poikien kanssa perskännit. Työnsä hoisi ja oli arvostettu siellä. Alkoholistina ei itseään pitänyt lainkaan vaan vain "villinä, vapaana ja boheemina", vastakohtana tylsille keskiluokkaisille rivitalokoti-lapset-volvo junteille. Eipä tuollaisen kanssa oikein muuta voinut tehdä kuin itse lähteä, kun hänestä kerran hänellä ei ollut mitään ongelmaa. Onneksi ei ollut tullut tehtyä lapsia sen kanssa.

aina noin mustavalkoinen?

alkoholisteja on kuule monenmoisia! ei kaikki ryyppää baareissa julkisesti! eikä alkoholistin tarvi olla rappioholisti!

tottakai sitä salataan koska on häpeä olla holisti! vai onko sinusta helppoa myöntää olevasi heikko ja riippuvainen johonkin?

täälläkin pidetään holisteja hirviöinä,eikä nähdä että sairaus se on tämäkin,vaikkakin itseaiheutettu,mutta siltikin.

Ja joi yksin. En muista hänen koskaan käyneen baareissa.



Hänelle ei tullut ongelmia työelämässä, krapulapäiviä katsottiin läpi sormien ja joten kuten kykeni työnsä hoitamaan. Kotona oli sitten aina kännissä, korkkasi heti töistä tullessaan ja aamulla oli nipin napi ajokunnossa.



Häpesin isääni koko lapsuuteni, eikä lähipiirissä varmaan kukaan olisi uskonut jos olisin kertonut. Äitikin piti suunsa visusti supussa ja hyssytteli asiaa meille lapsillekin. Todella ahdistavat muistot jääneet tuosta lapsuuden ilmapiiristä, onneksi aikuisena olen osannut alkaa puhua asiasta ihan avoimesti. Ei ole minun häpeäni eikä päätettävissäni mitä isäni on tehnyt elämässään. Lapsena ja pitkälle nuoruuteen tosin luulin että olen niin hirveä lapsia että isä juo sen takia. Siitä on ollut vaikea päästä yli ja vieläkin tuo tunne nostaa päätään, että enkö ole edes yhden selvän päivän arvoinen kun kerran vuodessa/kahdessa tapaamme ja isä on silloinkin kännissä.

Yhteiskunnassamme sitä peitellään ja suvaitaan siksi, että liian moni joutuisi katsomaan peiliin ja näkemään ruman totuuden jos asioista alettaisiin puhua kuten ne ovat.

Suomessa on epänormaalia olla juomatta. Todella surullista! Nuoret miehet ovat ihan pöhöttyneitä naamasta ja nuorilla naisilla "siiderimaha" ja ennen kaikkea ne sosiaaliset ongelmat, jotka suurilta osin johtuu alkoholista!

Mietipä vastapäivään, että miksi absolutisteja suorastaan halveksutaan ja juomattomuutta saa aina selitellä ja puolustella? Suomessa kännääminen on vain jotenkin cool ja satoja tuhansia kulkee tälläkin hetkellä suurkulutuksen rajalla, jotka muuten on esim. usaan verrattuna moninkertaiset annosmäärät. Eli siinäkin hyssytellään. Usassa olet suurkulutta jo n. 7 viikkoannoksella, Suomessa saat juoda melkein kolminkertaisesti että olet riskirajoilla.



Nyt vasta alkaa asiantuntijat tajuamaan, että suomalainen riskiraja on aivan liian korkeella, noilla käyttömäärillä ollaan jo alkoholisteja.



Asiasta viidenteen. Ystäväni mies on alkkis, rappiolla, mutta sinnittellee duunissa jonka mokaaminen voi viedä ihmishenkiä. Esimiehensä on myös alkkis joten esimies oma lehmä ojassa-teorialla hyssyttelee asian.