Tunnetko sinä ihmisen joka "ymmärtää" aina ja kaikkea?

ja koen, että tällä ymmärtämisellään hän nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Ainakin yrittää. Oikeastaan keskustelua ei synny mistään, koska hän tietää kaiken, ymmärtää kaiken, voi selittää minä tahansa asian ja mielipiteen, hän on sellainen asioiden avaaja tyhmemmille lähimmäisilleen. Kaikki asiat pitää myös ihan aina nähdä optimistisesti ja iloisesti, positiivisessa valossa. Tuskin ymmärtää kuitenkaan sitä, miten ärsyttävä hän on.

Ehkäpä sinua vaan ärsyttää kun työpaikalle on tullut uusi henkilö. Kysymys voi olla nokkimisjärjestyksestä. On tullut nimittäin nähtyä laisiasi töihin palaajia.

ap on vain hapannaama, joka ei kestä sitä että töissä on uusi ja avoin ihminen. Hän on ehkä menettänyt oman asemansa huomion keskipisteenä.

mulla on kyllä hieman kiltin tytön syndroomaa, mutta olen ajatellut sen lähinnä positiivisena asiana. Omasta mielestäni olen myös empaattinen ja osaan katsoa ongelmatilanteita monelta kantilta. Jos esimerkiksi paras ystäväni motkottaa kuinka joku toinen ystävä teki sitä ja tätä, niin ymmärrän, että ystävä on vihainen, mutta osaan myös ajatella asiaa sen toisen kannalta ja kyseenalaistaa onko hän tehnyt jotakin tahallaan vai epähuomiossa jne.



Ei ymmärtäminen ole mielistelyä. Päinvastoin, tuossa tilanteessa en mene ystäväni haukkumiseen suorilla mukaan vaan uskallan avata suuni ja katsoa asiaa monelta eri kannalta.



Totuus ei useimmiten ole mustavalkoinen, vaan kaikilla osapuolilla on aina oma tarinansa kerrottavanaan. Siinä sitä riittää ymmärtämistä.



Toivon, ettei minua koeta tämän takia ärsyttävänä ihmisenä.

keskustella. Tosin ei mikään mukava tapa. Työkaverisi haluaa miellyttää muita ja tuntee että häntä ei arvosteta jos sanoo että en tiedä asiasta mitään.

Yritä kestää, meitä on niin moneksi.

mulla on kyllä hieman kiltin tytön syndroomaa, mutta olen ajatellut sen lähinnä positiivisena asiana. Omasta mielestäni olen myös empaattinen ja osaan katsoa ongelmatilanteita monelta kantilta. Jos esimerkiksi paras ystäväni motkottaa kuinka joku toinen ystävä teki sitä ja tätä, niin ymmärrän, että ystävä on vihainen, mutta osaan myös ajatella asiaa sen toisen kannalta ja kyseenalaistaa onko hän tehnyt jotakin tahallaan vai epähuomiossa jne.

Ei ymmärtäminen ole mielistelyä. Päinvastoin, tuossa tilanteessa en mene ystäväni haukkumiseen suorilla mukaan vaan uskallan avata suuni ja katsoa asiaa monelta eri kannalta.

Totuus ei useimmiten ole mustavalkoinen, vaan kaikilla osapuolilla on aina oma tarinansa kerrottavanaan. Siinä sitä riittää ymmärtämistä.

Toivon, ettei minua koeta tämän takia ärsyttävänä ihmisenä.

Kiitos, meinasin kirjoittaa samanlaisen, viestin. Nyt riitti lainaaminen! :)

Minä ymmärrän yleensä mitä tahansa, mikä jotenkin liittyy ihmisiin ja inhimillisyyteen. Jos en heti, niin keskusteltuani asianomaisen kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisin mitä tahansa.



Ap:lla on tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin.

Olin juuri kirjoittamassa samaa myös. Olen nähnyt ja kuullut niin paljon, kuinka ihmiset kertovat omia versioitaan tapahtumista. Olen saattanut olla paikalla ja nähdä asiat eri tavalla. Ihmiset myös vetävät omia johtopäätöksiä asioista ja kertovat niitä totuuksina eteenpäin. Inhoan sitä.



Ja muuten, täältä av:ta olen oppinut ymmärtämään monia asioita, joita ennen en ole ymmärtänyt.

Toivon, ettei minua koeta tämän takia ärsyttävänä ihmisenä.

Ja ymmärtäjä koetaan ärsyttävänä ihan siksi, että jos toista ymmärtää, häntä ei voi enää haukkua. Ymmärtäjä siis vie tämän sairaan "ilon" haukkujan elämästä.

Ihme tyyppi.

ja koen, että tällä ymmärtämisellään hän nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Ainakin yrittää. Oikeastaan keskustelua ei synny mistään, koska hän tietää kaiken, ymmärtää kaiken, voi selittää minä tahansa asian ja mielipiteen, hän on sellainen asioiden avaaja tyhmemmille lähimmäisilleen. Kaikki asiat pitää myös ihan aina nähdä optimistisesti ja iloisesti, positiivisessa valossa. Tuskin ymmärtää kuitenkaan sitä, miten ärsyttävä hän on.

Kiitos tästä. Kai. Itse olen, tai ainakin yritän olla, asioiden suuri ymmärtäjä ja tietäjä, ihan tietoisesti. Et ole ainoa, jota minunlaiseni ihminen närkästyttää. Ennen pistin närkästyksen yksinkertaisesti kateuden piikkiin, sen kummemmin asiaa ajattelematta. Luepa toki eteenpäin.

Myöhemmin asiat menivät siihen pisteeseen, että lakkasin myötävaikuttamasta mihinkään ja eristäydyin. Pidän mielipiteet ominani, jopa silloinkin kun muut taivastelevat eri ongelmatilanteissa, isommissa ja pienemmissä. Vaaratilanteisiin puutun kyllä heti, eli en anna toisten mennä vahingoittamaan itseään vaikka välillä mieli tekisi. Ei ollut helppoa opetella pitämään suu kiinni. Pahalta tuntui mutta ymmärsin sitten, että ihmisten pitää antaa selvittää omat ongelmansa. Sillä tavalla he oppivatkin paremmin. Tosin en tiedä kumpi on pahempaa - se että toinen päätyy virheelliseen lopputulokseen tai oikeaan tulokseen virheellisin päätelmin, vaiko seurata vierestä ja nähdä tai kuunnella, miten joku luovuttaa pähkäiltyään hetken. Sisällä kutsun luovuttajaa toisinaan idiootiksi, toisinaan velttoperseeksi, vaikka en sanan täydellä painolla tarkoitakaan. Nykyään saatan esittää provosoivia kysymyksiä, jotka johtavat vastauksiin. Se on se uusi haaste minulle, se oikeiden kysymyksien muodostaminen samalla kun esittää viatonta, jotta voi manipuloida toisen tajuamaan mistä kiikastaa.

Kieltäydyn muuttumasta, enkä varmasti voisikaan muuttua. Minulla on tarve ymmärtää ja laittaa muut ymmärtämään. Se on voima mikä vie minua, ja minkä annan viedä minua. Mutta voin myöntää nyt, että hain kai myös statusta tietämisellä, tai vähintään en olisi pistänyt pahakseni, jos olisin arvostusta ja kiitosta saanut vastausten tarjoamisesta. Olen joskus harkinnut opettajan ammattia mutta siinä on puolia, jotka eivät sovi minulle. Opettajathan tekevät muiden valistamista työkseen. Saan mielihyvää, jos saan toisen ymmärtämään jotain, mitä hän ei itse kykene ymmärtämään. Onko siinä jotain pahaa?

Se, mitä en ole ymmärtänyt, mikä tuon asenteen taustalla on? Siis sen että ensin taivastellaan ääneen jotain, sitten kun minä tarjoan näkökulmaa ohimennen, niin asenne onkin "Ei kuulu sinulle" tai "Sun mielipidettä ei tarvita". Sori että yritin auttaa! Onko syynä ylpeys? Eli ei haluta, että toinen opettaa ja valistaa aikuista ihmistä? Olenko minä uhka itsetunnolle? Vai onko syynä ongelma opettaja-auktoriteettia kohtaan, joka siis voi olla isä, isoveli, opettaja tms. vanhempi ihminen menneisyydestä?

Älä muuten yleistä että kaikki meistä olisivat optimisteja ja iloisia ymmärtäjiä. Minäkin vihaan noita opettajatyyppejä.

ja päivittelystä. Monimutkaisiinkin ongelmiin on yleensä yksinkertainen ratkaisu, mutta sitä ei tahdo kukaan kuulla, koska se ei miellytä. Läski lähtee laihduttamalla, tuloksia tulee töitä tekemällä, ja aika parantaa haavat. Näitä asioita ei moni ymmärrä, eikä haluakaan ymmärtää.

ja päivittelystä. Monimutkaisiinkin ongelmiin on yleensä yksinkertainen ratkaisu, mutta sitä ei tahdo kukaan kuulla, koska se ei miellytä. Läski lähtee laihduttamalla, tuloksia tulee töitä tekemällä, ja aika parantaa haavat. Näitä asioita ei moni ymmärrä, eikä haluakaan ymmärtää.

Läski lähtee laihduttamalla ja tuloksia syntyy harjoittelemalla joo mutta aika EI AINA paranna haavoja. On olemassa myös parantumattomia haavoja, niin henkinsiä kuin fyysisiäkin.

Esimerkiksi läheisen menettämisen surusta tai avioerosta ei aina automaattisesti toivu ajan mittaan, vaan riippuen monista seikoista saattaa myös traumatisoitua tai murtua loppuiäkseen. Muutenkaan se ei ollut listassasi samanarvoinen muiden kausaliteettien suhteen.

Nimimerkki *en todellakaan ymmärrä kaikkea*

Tämän piirteeni vuoksi päädyin narsistiseen avioliittoon. Ymmärsin miestäni liian pitkälle. Minulla oli esimies, joka oli miljoona kertaa miestäni pahempi. Ymmärsin häntäkin.



Kovan elämänkoulun kautta ymmärsin, että kaikkia ei pidä ymmärtää. Olen oikein ylpeä itsestäni, kun huomaan pystyväni seisomaan oman, vahvan, mielipiteeni takana, enkä koe tarvetta miellyttää ketään.

vie yksipuolisesti asioita tarkastelevilta päivittelyn nautinnon ;)

Toisaalta, jos ymmärtäjä on ylimielinen besserwisser, silloin hänen asenteessan on vikaa.



T: ymmärtäjä

ärsytä ja on tosi hyvä, että ymmärtää asioita kaikkien näkökulmasta- kuitenkin joskus jos ystävä vaikkapa motkottaa jonkun toisen käytöksestä niin se mitä se kaipaa ei ole syvällistä analyysia kaikkien osapuolien näkökulmasta vaan ihan vain jotain "joo on kyllä ärsyttävä tyyppi". Ainakin itse tajuan itsekin yleensä sen toisenkin näkökulman mutta silti ärsyttää. Ja silloin tarvitsen vain vähän vertaistukea. Tai että eikö se ole selvää, että kaikilla on oma käsityksensä asiasta kuin asiasta? Sitä ei välttämättä tarvitse erikseen korostaa.

kerran sellainen työ"kaveri", joka ei ymmärtänyt ketään. Suhtautui ihan kaikkeen ja kaikkiin nuivasti. Muistan kiinnittäneeni asiaan huomiota ekan kerran silloin, kun hän puhui poikansa tyttöystävästä aivan käsittämättömän rumasti. Minusta tyttö kuulosti aivan tavalliselta, tämän ihmisen piti keksiä oikein tikusta asiaa, että pääsisi haukkumaan tyttöä.



Kaikki ihmiset olivat tästä henkilöstä tyhmiä, väärässä ja tietämättömiä. Kun kerran palkkatsto oli mokannut ja maksanut mulle väärin palkkaa ja sitten pomoni selvitteli tätä sotkua, tämä työ"kaveri" kommentoi toiselle työkaverille (en tiedä, oliko tämä kommentti tarkoitettu minun korvilleni vai ei) "olis sitä pitänyt itsekin tajuta". Ai niinku etukäteen ottaa yhteyttä palkkoihin ja sanoa, että mä luulen, että teillä on nyt mennyt asiat sekaisin?



Hän yritti saada minutkin haukkumaan ympäröivää maailmaa, ja kun en suostunut, hän loukkaantui. Ilmeisesti haukkuminen ja valittaminen oli hänen tapansa kommunikoida.

tekstisi oli kuin omalta näppikseltäni, eli kiitos kun säästi multa kirjoittamisen vaivan :)

mulla on kyllä hieman kiltin tytön syndroomaa, mutta olen ajatellut sen lähinnä positiivisena asiana. Omasta mielestäni olen myös empaattinen ja osaan katsoa ongelmatilanteita monelta kantilta. Jos esimerkiksi paras ystäväni motkottaa kuinka joku toinen ystävä teki sitä ja tätä, niin ymmärrän, että ystävä on vihainen, mutta osaan myös ajatella asiaa sen toisen kannalta ja kyseenalaistaa onko hän tehnyt jotakin tahallaan vai epähuomiossa jne.

Ei ymmärtäminen ole mielistelyä. Päinvastoin, tuossa tilanteessa en mene ystäväni haukkumiseen suorilla mukaan vaan uskallan avata suuni ja katsoa asiaa monelta eri kannalta.

Totuus ei useimmiten ole mustavalkoinen, vaan kaikilla osapuolilla on aina oma tarinansa kerrottavanaan. Siinä sitä riittää ymmärtämistä.

Toivon, ettei minua koeta tämän takia ärsyttävänä ihmisenä.

Tämän piirteeni vuoksi päädyin narsistiseen avioliittoon. Ymmärsin miestäni liian pitkälle. Minulla oli esimies, joka oli miljoona kertaa miestäni pahempi. Ymmärsin häntäkin.

Kovan elämänkoulun kautta ymmärsin, että kaikkia ei pidä ymmärtää. Olen oikein ylpeä itsestäni, kun huomaan pystyväni seisomaan oman, vahvan, mielipiteeni takana, enkä koe tarvetta miellyttää ketään.

Minä ymmärrän hienosti, miksi ihmiset tekevät käsittämättömiä asioita mutta en todellakaan hyväksy kaikenlaista käytöstä. Esimerkiksi ymmärrän miksi kuopus on kateellinen esikoiselle mutta en hyväksy minkäänlaista väkivaltaa tai ylenmääräistä kitinää asiasta. tai ymmärrän miksi joltain mieheltä palaa käämi ja lyö jotakuta mutta en hyväksy asiaa.

Yleensä vieläpä onnistun.