"Eliitti on rakentanut ympärilleen kuplan",

Kyllä siltä tuntuu, että ihmisyys ja ihmisarvo ollaan entistä hanakammin uhraamassa taloudellisen menestyksen alttarille. Työntekijät eivät enää olekaan varsinkaan suurten yritysten tärkein voimavara vaan ikävä ja hankala välttämättömyys, joka mielellään korvattaisiin roboteilla tai ainakin robotteihin rinnastettavalla vuokra/halpatyövoimalla heti kun mahdollista. Kun lukee uutisia ja kuulee, miten työntekijöitä hyvin menestyvissä firmoissakin kohdellaan, niin tuntuu, että millään inhimillisellä ei ole enää mitään väliä. Ei riitä, että firma tekee loistavaa tulosta ja hyvää voittoa ja jakaa hyvät osingot. Sen täytyy tuottaa vielä enemmän, vielä nopeammin, ehdoilla millä hyvänsä. Yritysten tärkein tehtävä ei enää ole tuottaa voittoa ja sillä taata omistajien ja työntekijöiden menestys ja yrityksen kehityksen jatkuvuus. Tärkeintä on sen sijaan tuottaa suurimmat mahdolliset voitot sijoittajille, joilla ei ole mitään muuta kontaktia itse yritykseen. Myös valtio on taipunut tähän ajatuskantaan. Ihmisellä ei ole enää arvoa muuten, kuin yhteiskunnalle rahaa tuottavana veronmaksajana. Jos hän on lapsi, hänellä on arvoa vain potentiaalisena tulevana veronmaksajana. Jos hän on sairas, hänellä on arvoa ja häneen satsataan vain, jos hänet voidaan hoitaa taas tuottavaksi kansalaiseksi. Jos hän on pysyvästi sairas tai vanhus, hänellä ei ole mitään arvoa, hänet suljetaan huonosti operoituun laitokseen - tai parasta olisi, jos sallittaisiin eutanasia ja hänet voitaisiin yhteiskunnan siunauksella murhata pois tieltä rahaa kuluttamasta. Eihän sellaisella elämällä ole arvoa, joka ei tuota rahaa. Se on nyky-yhteiskunnan sanoma. Koulussa lapsetkin ovat sisäistäneet sen. Elämä ei ole elämisen arvoista, jos ei voi ostella kaikenlaista kivaa. Siihen tarvitaan rahaa. Raha on tärkein. Ne, jotka sitä rahaa tuottavat, ovat typerää massaa. Mitäs ovat olleet niin tyhmiä, että ovat hankkineet sellaisen ammatin, että joutuvat tekemään tavallista työtä. Kärsiköön, ovat sen ansainneet, koska eivät parempaan kykene! Tämän olen nyt havainnut nykykehityksestä. Ja voin myöntää itse lukeutuvani noihin yhteiskunnan hyväosaisiin. Nykymeno kammottaa minua, vaikka en ole itse täysin sen armoilla. Olen yrittäjäsuvusta ja meillä aina arvostettu työntekijöitä ihmisiä. Firman on menestyttävä, koska olisi kamalaa, jos jouduttaisiin irtisanomaan työntekijöitä - monellahan on asuntolaina, pienet lapset tai juuri sen verran aikaa eläkeikään, että jos nyt jäisivät vaille töitä, eivät ehkä enää mitään muuta paikkaa löytäisi. Tosin Suomessa on yrittäminen tehty niin vaikeaksi, että perheessä on oikeasti harkittu myymistä jollekin ulkomaiselle yrityskelle.

Ennen kaikki tekivät työtä. Mikä tahansa työ kelpasi. Kukaan ei sanonut, että kannattaa ennemmin jäädä kotiin, koska tuet ovat niin hyvät. Se ei edes ollut mahdollista eikä sen pitäisi olla nytkään. Ei saisi olla mahdollista tehdä tuollaista valintaa, jos työllä on mahdollista sama tai lähes sama ansaita. Sanokaa kylmäksi ihmiseksi, mutta näin minä lapseni kasvatan, huolehtimaan itsestään eikä heittäytymään yhteiskunnan eläteiksi.

ei sellaista aikaa ole ollutkaan. Aina on ollut kotiäitejä. Aina on myös ollut mielisairaita ja vanhuksia, joista on joku pitänyt huolta.

Nykyään asenteet ovat kovenemassa esim kotiäitejä ja mielenterveysongelmaisia kohtaan. Itse kuulun molempiin ryhmiin ja koen, että on epäoikeudenmukaista, että saan päälleni vihaa, vaikka yritän vain selvitä päivästä toiseen.

Mulla on 2 ammattia ja silti vaan olen joutunut sitä työtä hakemaan koko aikuisikäni jatkuvasti. Olen saanut vain pätkätöitä vaikka yhdessä vaiheessa hain vain ja ainoastaan vakituisia töitä. Mutta kun pääsin haastatteluun minultapa kysyttiinkin, että tulenko heille sijaiseksi. Välillä vastasin, että en tosiaan tule, hain vakipaikkaa. Ja voi sitä haastattelijan naaman nyrpistelyä! Joskus suostuin mutta ei se ikinä poikinut minulle vakipaikkaa vaikka ns. sain jalan oven väliin.

Joten, mikään ei minua niin paljon harmita kuin työttömien ja pudokkaiden syyllistäminen. Se on todella loukkaavaa. Moni on yrittänyt ja yrittänyt mutta minkä sille voi, että aina on joku toinen parempi, kauniinpi, suositumpi, koulutetumpi tai parempi perseen nuolija, joka saa vakipaikan.

molemmilla vaki paikat ja taloudellisesti asiat erittäin hyvin (velaton koti ja säästöjä paljon). Töistä on kuitenkin kuulunut huolestuttavia uutisia, vielä on varma työpaikka, mutta kuinka kauan.?En luota yhteskunnan apuun, vaan säästämme rahaa koko ajan, taoitteeena olla riippumaton jos se oikein paha päivä iskee. Sinne on kyllä liian paljon säästettävää....



Mutta vaikka itsellä asiat hyvin, en tuomitse heikompiosaisia, sillä itsekin kotiäitiä olleena ja pätkätyöläisen ja työttömän arjen nähneenä, tiedän ettei ole aina helppoa mennä taas uuteen paikkaan töihin, olla alinta kastia määräaikaisena. Holestuttaa tää nykyinen ilmapiiri vähempiosaiia kohtaan, tulee historia mieleen, 30-luvun saksa.....

Kun meillä on ilmainen koulutus, perusterveydenhuolto, lapsille kunnalliset tarhat ja työttömille toimeentulotuki, työttömyystuki ja sossu. Eli kertokaa kuinka heikommista ei huolehdita? Vai onko niin että jos on terve työtön niin pitää saada ikuisestiyhteiskunnalta rahaa vaikka ei käy töissä? Onko tavoitteena se että kaikkien on saatava taattu elintaso riippumatta käykö töissä vai ei?

työttömien määrä nousi 60 000:een 1975). Sen jälkeen Suomesta on mm. demarien aikaansaannoksena lopetettu kaikki lapiotyöt ja lastenpiikahommat, eli suorittavat tehtävät, joihin pystyivät nekin, joiden osaaminen ei muuhun riittänyt. Nykyään tämä porukka pidetään tuilla kotona tekemättä mitään.

Ennen kaikki tekivät työtä. Mikä tahansa työ kelpasi. Kukaan ei sanonut, että kannattaa ennemmin jäädä kotiin, koska tuet ovat niin hyvät. Se ei edes ollut mahdollista eikä sen pitäisi olla nytkään. Ei saisi olla mahdollista tehdä tuollaista valintaa, jos työllä on mahdollista sama tai lähes sama ansaita. Sanokaa kylmäksi ihmiseksi, mutta näin minä lapseni kasvatan, huolehtimaan itsestään eikä heittäytymään yhteiskunnan eläteiksi.

ei sellaista aikaa ole ollutkaan. Aina on ollut kotiäitejä. Aina on myös ollut mielisairaita ja vanhuksia, joista on joku pitänyt huolta.

Nykyään asenteet ovat kovenemassa esim kotiäitejä ja mielenterveysongelmaisia kohtaan. Itse kuulun molempiin ryhmiin ja koen, että on epäoikeudenmukaista, että saan päälleni vihaa, vaikka yritän vain selvitä päivästä toiseen.

on peräisin ja miksi sen suosio on kasvanut? Olen aika hämilläni, miten ihminen voi olla niin sokea, että ajattelee niin kylmästi.

Minua harmittaa, että tuo juttu on kirjoitettu nyt niin abstrakteilla käsitteillä, että sitä on vaikea ymmärtää. Minä en jaksanut alkaa tankkaamaan mitä siinä oikeasti sanottiin. Tuo viimeinen kappale oli ainoa lukukelpoinen kohta.



Tiedä sitten onko tuo soopa piispan puhetta vai lehden vaikeaksi vääntämä tulkinta piispan puheesta.

..miksi rikkaita suorastaan vainotaan. Olen itse varakkaasta perheestä (vaan en suvusta..), jossa omaisuus kerättiin työnteolla ja hyvällä pelisilmällä talouspuolella. Isäni rakensi yrityksen, työllisti suomalaisia, maksoi veronsa ja eli kunniallisesti. Kun hän kuoli, alkoi vääntö perinnöstä ja julkinen mielipide köyhemmillä tutuilla oli, että valtion olisi pitänyt saada isän säästöt eikä suinkaan hänen perheensä! Aivan sairas ajatusmaailma...kun vastasin että isäni teki töitä 15-vuotiaasta ja se hänet varmaan vei hautaankin etuajoissa, pääteltiin fiksusti että minä olen sitten varmaan elänyt suojattua elämää enkä tiedä "oikeasta elämästä" MITÄÄN.

webbotti ennustaa että maailma todella muuttuu 21.12.2012 jälkeen. Mielenkiintoista nähdä, osuuko komeetta maapalloon vai mikä tämän lopullisen muutoksen saa aikaan.

<a href="http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&i…" alt="http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&i…">http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&i…;

"Miljoona suomalaista puolestaan elää köyhyydessä, joka periytyy. Taloudellinen eliitti on autuaan tietämätön köyhien asemasta. "He ovat kohtalonsa ansainneet", tuntuu olevan yleinen mielipide."

Näin kirjoittaa emerituspiispa Mikko Heikka.

Mitä ajatuksia sinussa herättää tämä kannanotto?

Minua harmittaa, että tuo juttu on kirjoitettu nyt niin abstrakteilla käsitteillä, että sitä on vaikea ymmärtää. Minä en jaksanut alkaa tankkaamaan mitä siinä oikeasti sanottiin. Tuo viimeinen kappale oli ainoa lukukelpoinen kohta. Tiedä sitten onko tuo soopa piispan puhetta vai lehden vaikeaksi vääntämä tulkinta piispan puheesta.

tuli vähän semmoinen tunne, että mistä tässä nyt oikein puhutaan. Loppuosan ymmärsin kyllä hyvin kirkkaasti.

Ai joka viides suomalainen on köyhä?

Riippuu aika paljon kuka määrittelee ja mihin tarkoitukseen. Osa määritelmistä on koko Euroopan laajuisia, jolloin hyvinkin viidennes suomalaisista on Euroopan mittakaavassa köyhä.

alkuosassa sanotaan,e tä osiaalinen pääoma ja luottamus ovat tärkeitä ja auttavat ihmisiä ja yhteiskuntaa selviämään. Ja sitten loppuosassa haukutaaan "rikkaat" siitä, että heillä vielä on sosiaalista pääomaa, siis toisin sanoen maine luotettavina ja homman kotiin hoitavina ja tarpeenmukaan myös muita auttavina ihmisinä, joihin voi luottaa. Jja että he sen takia rikastuvat.



Koko juttu on pelkkää populistista paskaa.



On ihan totta, että luottamus ja sosiaalinen pääoma pelastaa yhteiskunnan. Mutta ei siitä, että viidennes suomalaisista on luopunut ystävistään ja suvustaan ja suhtautuu vanhempiinsa tai anoppeihinsa kuten av-.palstalaiset, voi syyttää niitä rikkaita, jotka eivät ole noin tehneet ja jotka siksi menestyvät.

Kyllä siltä tuntuu, että ihmisyys ja ihmisarvo ollaan entistä hanakammin uhraamassa taloudellisen menestyksen alttarille. Työntekijät eivät enää olekaan varsinkaan suurten yritysten tärkein voimavara vaan ikävä ja hankala välttämättömyys, joka mielellään korvattaisiin roboteilla tai ainakin robotteihin rinnastettavalla vuokra/halpatyövoimalla heti kun mahdollista.



Kun lukee uutisia ja kuulee, miten työntekijöitä hyvin menestyvissä firmoissakin kohdellaan, niin tuntuu, että millään inhimillisellä ei ole enää mitään väliä. Ei riitä, että firma tekee loistavaa tulosta ja hyvää voittoa ja jakaa hyvät osingot. Sen täytyy tuottaa vielä enemmän, vielä nopeammin, ehdoilla millä hyvänsä.



Yritysten tärkein tehtävä ei enää ole tuottaa voittoa ja sillä taata omistajien ja työntekijöiden menestys ja yrityksen kehityksen jatkuvuus. Tärkeintä on sen sijaan tuottaa suurimmat mahdolliset voitot sijoittajille, joilla ei ole mitään muuta kontaktia itse yritykseen.



Myös valtio on taipunut tähän ajatuskantaan. Ihmisellä ei ole enää arvoa muuten, kuin yhteiskunnalle rahaa tuottavana veronmaksajana. Jos hän on lapsi, hänellä on arvoa vain potentiaalisena tulevana veronmaksajana. Jos hän on sairas, hänellä on arvoa ja häneen satsataan vain, jos hänet voidaan hoitaa taas tuottavaksi kansalaiseksi. Jos hän on pysyvästi sairas tai vanhus, hänellä ei ole mitään arvoa, hänet suljetaan huonosti operoituun laitokseen - tai parasta olisi, jos sallittaisiin eutanasia ja hänet voitaisiin yhteiskunnan siunauksella murhata pois tieltä rahaa kuluttamasta.



Eihän sellaisella elämällä ole arvoa, joka ei tuota rahaa. Se on nyky-yhteiskunnan sanoma. Koulussa lapsetkin ovat sisäistäneet sen. Elämä ei ole elämisen arvoista, jos ei voi ostella kaikenlaista kivaa. Siihen tarvitaan rahaa. Raha on tärkein.



Ne, jotka sitä rahaa tuottavat, ovat typerää massaa. Mitäs ovat olleet niin tyhmiä, että ovat hankkineet sellaisen ammatin, että joutuvat tekemään tavallista työtä. Kärsiköön, ovat sen ansainneet, koska eivät parempaan kykene!



Tämän olen nyt havainnut nykykehityksestä. Ja voin myöntää itse lukeutuvani noihin yhteiskunnan hyväosaisiin. Nykymeno kammottaa minua, vaikka en ole itse täysin sen armoilla. Olen yrittäjäsuvusta ja meillä aina arvostettu työntekijöitä ihmisiä. Firman on menestyttävä, koska olisi kamalaa, jos jouduttaisiin irtisanomaan työntekijöitä - monellahan on asuntolaina, pienet lapset tai juuri sen verran aikaa eläkeikään, että jos nyt jäisivät vaille töitä, eivät ehkä enää mitään muuta paikkaa löytäisi.



Tosin Suomessa on yrittäminen tehty niin vaikeaksi, että perheessä on oikeasti harkittu myymistä jollekin ulkomaiselle yrityskelle.

ja kyydistä pudonneisiin köyhiin. Yhdysvalloissa on miljoonia ruoka-avun varassa eläviä, toisaalta siellä on myös vahva keskiluokka, joka ainakin vielä porskuttaa paljon leveämmin kuin suomalainen keskiluokka.



Kun kahtiajakautuminen syvenee, täytyy tavallisenkin espoolaisen omakotitaloasujan rakentaa tonttinsa ympärille korkea aita ja maksaa vartioinnista.



Moraali rapautuu nyt kovaa kyytiä. Eliitti näyttää mallia miten kahmitaan kaikki edut ja varat itselle (esim. nyt paljon esillä olleet poliitikot, Finnairin johtajat jne.) ja pidetään härskiä käytöstä oikeutettuna.

mitään ei voi tehdä kun kohtalo nyt määrää olemaan passiivisena ja yrittämättä mitään, yhyy. Pieni osa on oikeasti sairaita, etteivät pysty tekemään mitään elämänsä eteen ja heistä tietenkin pitääkin pitää huolta. On vain liian helppoa passivoitua ja olla niin mukavuudenhaluinen, ettei työ maita.

Valtiosihteeri Raimo Sailas kertoi yhteiskunnallisista näkemyksistään vieraillessaan eilen Hjallis Harkimon Hjalliksen kanssa -ohjelmassa. Sailas sanoi olevansa sitä mieltä, että huomattava osa nuorista ja osa aikuisistakin ei ymmärrä, mitä oikea työnteko on.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/121550-suomen-todellisuus-%E2%80%9Dmika…

ottaa vastuun itsestään ja perheestään ja sillä keventää toisten taakkaa.



Se, joka vapaasta tahdosta tarkoituksella heittäytyy yhteiskunnan holhokiksi, on hyvin itsekeskeinen ihminen, jonka mielestä kenen tahansa toisen aika, energia ja työ on tarkoitettu hänen hyväkseen. Se, mitä jo saadaan, ei riitä, vaan lisää pyydetään. Jos joku ryhmä onnistuu tekemään työstään tuottavaa, ollaan hyvin nopeasti ojentamassa kerjäävä, työtä pelkäävä känsätön käsi. Sen tekee jo yhteiskunta. Itse ei tarvitse kuin valittaa ja kääntää kylkeä sohvalla. Tämän taas ovat mahdollistaneet päättäjämme. Punavihreä aate on hyvin vahva ja vaikuttava.



Yhteinen vastuu on lapsista, vanhuksista ja sairaista; kenestäkään muusta ei pitäisi olla, mutta niin vain on.



Ennen kaikki tekivät työtä. Mikä tahansa työ kelpasi. Kukaan ei sanonut, että kannattaa ennemmin jäädä kotiin, koska tuet ovat niin hyvät. Se ei edes ollut mahdollista eikä sen pitäisi olla nytkään. Ei saisi olla mahdollista tehdä tuollaista valintaa, jos työllä on mahdollista sama tai lähes sama ansaita.



Sanokaa kylmäksi ihmiseksi, mutta näin minä lapseni kasvatan, huolehtimaan itsestään eikä heittäytymään yhteiskunnan eläteiksi.

Kaikki lapset? Niillä on kyllä tosi pienet viikkorahat.