ei mitään intoa elää..

En oikein osaa sanoa mitään muuta kuin sen, että olen itse ollut myös tilanteessa, jossa mietin jo omaa kuolemaani, en enää peläten vaan melkein toivoen sitä, elämässäni ei tuntunut olevan mitään mieltä, en saanut iloa mistään, en pystynyt itse enää tekemään mitään, ei ollut keinoja eikä voimia eikä valoa näkynyt tunnelin päässä.



En tiedä kuulostaako tämä ärsyttävältä "jeesustelulta", mutta kuulosti tai ei, siitä mä sain avun, ihan konkreettisesti ja pysyvästi, oikeasti jotain ihan yliluonnollista; sain iloa ja voimani takaisin ja elämäkin asettui uusiin uomiin. Eli sain tulla uskoon.



Jumala on ihan mahtava. Mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista, sen sain kokea ja suosittelen että säkin otat selvää. Mitä hävittävää sulla enää on? Ei mitään, mutta voit voittaa todella, todella paljon, enemmän kuin ikinä uskotkaan!



Siunausta!

Joka oikeuttaa sinut tappamaan itsesi. Oivallista laittaa itsemurha ja siihen kuuluva oikeus muiden syyksi. Osaksi on vanhempiesi syytä etteivät he antaneet eväitä miten puolustaa itseään kun yhteisö hylkii eikä hyväksy erilaisuuttasi. Kasvatuksen merkitys on suuri miten kiusatut selviää. Mene terapiaan saat apua ja opit ymmärtämään itseäsi ja muita. Opit tuntemaan myös miten ihmisen mieli toimii. Ajatukset sairastuttavat mielen ja näin on käynyt juuri sinun tapauksessa. Ajatukset ovat kääntyneet itseäsi vastaan.

Joka oikeuttaa sinut tappamaan itsesi. Oivallista laittaa itsemurha ja siihen kuuluva oikeus muiden syyksi. Osaksi on vanhempiesi syytä etteivät he antaneet eväitä miten puolustaa itseään kun yhteisö hylkii eikä hyväksy erilaisuuttasi. Kasvatuksen merkitys on suuri miten kiusatut selviää. Mene terapiaan saat apua ja opit ymmärtämään itseäsi ja muita. Opit tuntemaan myös miten ihmisen mieli toimii. Ajatukset sairastuttavat mielen ja näin on käynyt juuri sinun tapauksessa. Ajatukset ovat kääntyneet itseäsi vastaan.

Ei terapiassa parannuta. En tiedä ketään joka olisi edes käynyt siellä. Tai saanut paremman elämän sen jälkeen. Siis usko tälläisen epäoikeudenmukaisuuden jälkeen? Ei Jumala ole oikeuden mukainen. Jos se antaa muka kannettavaksi niin paljon kuin jaksaa kantaa. En mä jaksa kantaa tätä. Mä olen puhunut läheisilleni tästä. Musta se riittää. Koska mä olen yrittänyt taipua vaikka mille mutkalle että riittäisin ja saisin onnen tunteen itselleni ja paremman elämän. Mutta ei. Koska kiusaajat toimivat niin että haluavat tuhota sen mitä sinulla on ja sen mitä sinä olet. Haluavat viedä sinulta arvon ihmisenä..

ap

mulla menee todella huonosti. Olen koulukiusattu ja otin sen takia vääränlaisen miehen jolle tein lapset. Nyt ihan kamalan sotkuinen koko elämäni. Itsetunto nolla ja olen monesti yrittänyt nousta tästä ja arvostaa sitä mitä oen mutta kyllä kiusaajat sai itsetuntoni ja arvostukseni maahan. Oletteko tyytyväisiä. Lasten äiti joka on muuten työelämässäkin kokenut kiusaamista ja selkään puukottamista/kyräilyä on harkitsemassa tämän kamalan elämän päättämistä. En vain jaksa kun paha olo kasvaa. Olen jutellut ja olen hoidossa tällä hetkellä. Paskaa tämä elämä on. Ja vanhempani eivät olleet mitään kiusattuja koskaan joten sitä en ole perinyt heiltä vaan temperamenttini. Mieheni on saanut kaiken kun minä olen ne antanut ja hän on huipulla ja minä olen maan matonen. Ei lapseni tule pärjäämään vaikka heitä kehun ja kannustan koska heillä meidän paskat geenit. Miestäni en osaa arvostaa oikein muuten kuin joskus.

Vanhempani yrittävät tukea ja auttaa mutta eivät oikein osaa/pysty. En vain tästä enää nouse. Enkä jaksa tässä kilpailumaailmassa enää missä kaikilla muilla mitä itse tunnen niin asiat paremmin. Kun vain keksisi suht luonnollisen tavan..

takia , hyvä ihminen, itsesääliin jokaiikka joskus vaipuu, mutta sinne ei saa jäädä!! haloo!!

Laitat aamulla itsesi nätiksi, meikkiä naamaan niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Nätit vaatteet ja sitten pää pystyssä ulos. Hymyile paljon, vaikka sisältä itkisit. Näin saat ihmisten positiivista huomiota. Ehkä uusia ystäviä. Ystävät ja rakkaus on loppujen lopuksi tärkeintä, kukaan ei meistä saa rahoja ja omaisuutta mukanaan kun täältä lähdemme, mutta rakkaus muita kohtaan ja uhrautuvaisuus jättää jälkeen meistä ne parhaimmat hedelmät. Ilman rakkauden antamista, uhrautumista, jollekin ei kukaan pystyisi rakastaa itsekään. Teet (ja minä myös, olen aikalailla kuin sinä) arvokkaampaa työtä kuin miehesi, muttet vain nyt huomaa sitä. Nuo koulukiusaajat purkivat sinuun oman huonon olonsa, se ei kerro sinusta yhtään mitään. Olet varmasti paras ihminen noista kaikista.

Mä niin toivoisin heille kaikkea hyvää ja parempaa mitä itsellä ollut tää elämä eikä kiusaamista kohdalle. Mutta ei sitä voi ennustaa ja mun tuurilla heille tulee paskempaa mitä mulla.

Kun alkaisi vaan mennä paremmin niin ehkä jaksaisi...mun suku vaan on paskaa ja geenit myös. Tää ei vaan tule olemaan mun elämän arvoista. Ehkä mies saa sitten paremman äitipuolen lapsille ja tekee uudet lapset vielä nuorena. Ja on kaikin tavoin täydellinen seuraavalle. Mulle ei sitä ollut koska mä en ollut sen arvoinen vaikka kaiken tein niinkuin halusi. Paskat siitä! Mä en vaan saanut sitä mitä halusin elämässni koska se ei ollut mulle tarkoitettu! Muut päätti sen puolestani!

lämpimiä ajatuksia täältä! Minulla terapia kyllä auttoi, ja vaikka masennus on uusinut senkin jälkeen useamman kerran, se tulee aina lievempänä ja siihen osaa suhtautua jotenkin rennommin. Itsemurhaakin olen yrittänyt vuosia sitten, nyt olen todella iloinen siitä, etten onnistunut. Olen myös oppinut olemaan armollisempi itselleni ja hyväksymään sen, etten esimerkiksi jaksa juosta oravanpyörässä samalla tavalla kuin moni muu. Onneksi meidän kaikkien ei tarvitse olla menestyjiä, riittää kun itse olisi tyytyväinen elämäänsä...



Toivottavasti hoito auttaa sinuakin! Itse olen huomannut, että suurin osa masentuneena päässä pyörineistä negatiivisista ajatuksista ei ole varsinaisesti omiani vaan sairauden aiheuttamia, jolloin niitä on ollut helpompi käsitellä. Tärkeintä paranemisessa on oma halu ja se, ettei anna periksi vaikka kuinka tuntuisi pahalta. Olet varmasti hieno ihminen ja todella vahva, kun olet tänne asti selvinnyt. Lasten ja itsesi takia toivon, että jaksaisit yrittää, vaikka se raskaalta tuntuukin.

ajatustesi vanki. Pahinta on että yrität hakea oikeutta itsemurhalle. Elämäsi on niin mustaa käännät kaiken itseäsi vastaan jopa nautit siitä kun kaikkesta löytyy niin hyvä syy tappaa itsensä.



Tieteen näkökulmasta ajatuksilla on valtava voima ihmiseen. Olet siis itse vastuussa omasta ajatusmaailmastasi. Et sinä ole niin toivoton kuin itsestäsi ajattelet.



Katso tämä koko ohjema niin ymmärrät itseäsi paremmin.

Mä oon ollut henkisesti aivan paskassa jamassa (psykoottinen vakava masennus) ja vaikken ole vielä terve niin nykyisin menee paljon paremmin, en mieti itseni tappamista, en pidä itseäni luuserina jne muita normaaleja ajatuksia. Sulla on tuollaisia ajatuksia, koska aivosi ovat sairastuneet. Ajatukset eivät ole totuus asioista.