Kerroin neuvolassa, että minusta
tuntuu, että kotona vain huudan, lahjon, kiristän tms.
Sanoi " Niin että hermot vähän kireellä" ja jätti asian siihen.... ite olisin toivonu hieman asiallista keskustelua aiheesta... tai vaik ees kertonu etten oo ainut varmastikkaan tuntojeni kanssa.
Olen kotona 2 lapseni kanssa, 2 veen ja vastasyntyneen kanssa.
Hieman ehkä masentuneet fiilikset.....
Kommentit (18)
Ei mahda oikeasti masennus diagnoosin saaneesta tuntua hyvältä kun jokaista väsymystä kanssaihmiset väittää masennukseksi.
Vierailija:
Ei mahda oikeasti masennus diagnoosin saaneesta tuntua hyvältä kun jokaista väsymystä kanssaihmiset väittää masennukseksi.
Hyvä yo vierailija, etpä voisi enempää väärässä olla
MASENNUS ja MASENTUNEET FIILIKSET mielestäni aika lailla eri asioita??
Oletko täysi pässi? Tollaisten kommenttejen jälkeen masentuneita fiiliksiä potevat saavat oikean masennuksen, kun ei myötätuntoa heru.
Go home!
Aloittajalle en osaa olla avuksi, muuta kuin että luonnollisiahan nuo tunteet ovat!
Ja kasia olin ainakin moittivinani, vaikka taisi olla hiukan huono ulosanti ;)
t ysi
Tai sitten ajatellaan, että masentuneet ovat jotain surkimuksia ja päihteillä itsensä siihen kuntoon saattaneita.
tarkistin asian ja tarkoitin tietenkin numeroa 8 jutuillani.
Pari päivää näitä sivutoja seuranneena täytyy ihmetellä miten voi olla noin pienipäistä porukkaa liikenteessä! Asialliseen kysymykseen ei voida ottaa asiallisesti kantaa vaan pitää alkaa länkyttää ihan aiheen sivusta! Kannattasko jättää kommentoimatta jos ei oo mitään oikeeta sanottavaa? Ja voi tsiisus tuo tekopyhä päteminen! Eikö oikein noteerata in real life vai harmittaako vaan että jää sivuun keskustelusta?
Ap:lle sanoisin että etsiä samassa tilanteessa olevia äitejä juttukavereiksi. Se on parasta " terapiaa" .
" Masennukseni on omaani ja ainutkertaista, sitä ei kukaan muu, turhanvalittaja, ole kokenut, ainakaan yhtä syvästi kuin minä. Sitä ette minulta vie!!"
17: siihen saat täällä tottua että paskaa tulee niskaan aina vaikka mitä kysyisit ja sanoisit.
Ja oon oikeestaan katkera siitä, että neuvolassa vain hymyiltiin, kun sanoin, että on tosi rankkaa. Tai en vain sanonut, vaan itkin, ja mies istui siinä vierellä ja nyökytteli.
Sittemmin on selvinnyt, että meidän nyt jo kaksivuotias oli vauvana todellakin tosi rankka, ei nukkunut ja oli vain sylissä, eikä rauhoittunut millään, vaan hyysi yötä päivää. Nukkumaan pääsin jotain aamuviideltä. Ja alapäässä jotaa 50 tikkiä. Nyt kun ajattelen asiaa, niin pistää oikein vihaksi, kuinka neuvolassa vaan todettiin, että tällä äidillä on nyt vähän vaikeuksia sopeutua elämänmuutokseen. Kuvittelivat minua kai joksikin teiniksi, joka ei olekaan vielä valmis äidiksi.
Ja kyllä oli minullakin masentuneet fiilikset. Se on aivan selvää.
Sitten vasta aletaan toimia kun on jo tavallaan myöhäistä. Eli äiti on jo niin väsynyt että tarvii suurinpiirtein sairaalahoitoa.
sua ap! sama tilanne täällä ja tiuskin esikoiselle välillä syyttä ja miehelle yksi ilta itkin kun masentaa, kommentti oli että " älä nyt, mä en jaksais nyt tollasta" . Että niin paljon tukea saan täällä..
Suomen kielessä masennus, masentaa jne, tarkoittavat kyllä ihan sitä, että ihmisellä on ahdistunut ja surullinen olo. Lääketieteellisesti todistettu masennus on kyllä sitten ihan sairaus, MUTTA masennusta sanana eivät masennukseen sairastuneet voi mitenkään omia. Kyllä mä voin sanoa masennuksesta (sairaudesta) kärsivälle ystävälleni, että masentaa, ilman että hän kokisi sen jotenkin omaa tilaansa väheksyväksi kommentiksi. Täysin tervettä ihmistäkin voi masentaa joskus.
Ja ap:n ongelmaan, itsekin olen joskus miettinyt, että äitiys, ainakin näinä alkuvuosina, tuntuu olevan kriisistä toiseen kulkemista. Yritän pitää aina mielessä, että hoidan jokaisen päivän mahdollisimman hyvin, ja katsotaan tuloksia sitten myöhemmin. :)
Tuo on kyllä jännä taipumus noilla terkkareilla yms. ajatella, että kaikki, mitä äiti siellä sanoo, liittyy jotenkin äitiin, eikä lapseen. Ei enää luoteta siihen, että äiditkin voivat tuntea lapsensa, ja lapset voivat olla myös " syypäitä" asioihin. Ne neuvolan tapaamiset on niin ympäripyöreää läpinää, että olen usein miettinyt, miten paljon jaksamista ja rohkeutta vaatii pyytää sieltä apua!
Eikö terkkareilla tosiaan ole tuon enempää ammattitaitoa? Omat neuvolakokemuksemme ovat kyllä aina olleet hyviä ja terkkarit ovat osoittaneet (välillä liikaakin) kiinnostusta jaksamiseemme ja hyvinvointiimme.
Kaikkiin neuvoloihin pitäisi antaa kaikkia koskevat ohjeet, joiden mukaan väsyneille äideille ei saa hymistellä vaan asioihin pitää tarttua!! Tässäkin ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikasta riippuen.
että muilla samoja fiiliksiä.
Tosiaan asiasta puhuminen olisi varmasti helpottanut, mutta kun ei asiaan ns. " tartuttu" ... ja muutenkin arkoja aiheita ottaa esille.
ap