Auttaisitko masentunutta?

En ihan oikeasti jaksaisi, siinä menisi omakin mielenterveys.



Sorry.

Itsekin masennuksen sairastaneena tiedän, että mitkään " ota itseäsi niskasta kiinni" -kommentit eivät auta, ja hyvin harvoin ns. väkisinpiristäminenkään. Mutta voisin yrittää saada masentuneen ajatukset hetkeksi toisaalle, jos se on mahdollista.

paha olo on ja tuskin tässä muuta mahdollisuutta on kun ottaa itseltä henki pois.

olen paremmassa kunnossa kuin ikinä. Se päättyy. Kyseessä on vaihe, joka menee ohi, ja sitten kaikki on taas paremmin. :D



Ehdottaisin että tutustuisit tähän. Ulkomuodostaan huolimatta aidosti hyvä:



http ://www .clinical-depression .co .uk/learning_path .htm

Ystäväni on juuri sängyssämakaaja-tyyppiä ja kaikkien pitäis auttaa kotona, lastenhoidossa jne. Mutta kun on omakin perhe, työt, opiskelut, talon rakennukset jne. niin ei todellakaan jaksaturhanpöivästä marinaa, kuinka väsyttää ja miten on niin puhki, että 14t nukkuu putkeen. Kyllähän sitä kait helveti vie nukkusin itsekin, jos vaan olis siihen mahdollisuus!



Ja on se vaan ihme, että esim. mummoni ja monet hänen ikäluokkansa ihmiset ei masentuneet, kun sodassa kuoli mies ja lapsia jne. Nut kun pitäs hoitaa oma perheensä, niin sitäkään ei jaksa vaikka ukko tuo rahaa kotiin ja osallistuu kotihommiin. Ja tämä ystäväni perhe ei ole ainut tuntemani!!

Jos puhuisit asiasta täällä, niin voisi helpottaa.

Nykyään kaikesta tehdään hirvee numero. Raskauskin on lähes kuin sairaus ennen aikaan!



Eli kyllä se vaan pätee se vanha viisaus, että NISKASTA KIINNI!

Vierailija:

Ystäväni on juuri sängyssämakaaja-tyyppiä ja kaikkien pitäis auttaa kotona, lastenhoidossa jne. Mutta kun on omakin perhe, työt, opiskelut, talon rakennukset jne. niin ei todellakaan jaksaturhanpöivästä marinaa, kuinka väsyttää ja miten on niin puhki, että 14t nukkuu putkeen. Kyllähän sitä kait helveti vie nukkusin itsekin, jos vaan olis siihen mahdollisuus!

Eli toisin sanoen et tiedä mitä masennus on. Se ei ole laiskuutta.

Ja on se vaan ihme, että esim. mummoni ja monet hänen ikäluokkansa ihmiset ei masentuneet, kun sodassa kuoli mies ja lapsia jne. Nut kun pitäs hoitaa oma perheensä, niin sitäkään ei jaksa vaikka ukko tuo rahaa kotiin ja osallistuu kotihommiin. Ja tämä ystäväni perhe ei ole ainut tuntemani!!

Tämä on aika yleinen harhaluulo, sukua " ei kehitysmaissa ole masentuineita" - argumentille. Väärin.

Isovanhemmat juuri masentuivat, miehet alkoholisoituivat. Miksi luulet, että pakolaisleirikuvissa näkee usein ihmisiä makaamassa teltoissa? Miksi ne siellä makaavat, kaikki, vierekkän, voimattoman näköisinä?

Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että Bangladeshissa ja Etelä-Afrikassa synnytyksen jälkeistä masennusta esiintyi n. 30 % naisista. Teollistuneissa länsimaissa luku on 10-15%.

Masennus ei ole elintasotauti.

Itsekin masennuksesta vasta toipumassa olevana haluaisin kyllä yrittää auttaa toista samassa tilanteeassa olevaa. Vaik kuuntelemalla, lähtemällä lenkille, kutsumalla kylään jne...

Olen kyllä jutellut asiasta vain kahden ihmisen kanssa, mutta otoksen tulos on sata prosenttia. Eli sekä oma äitini että anoppini ovat kokeneet synnytyksen jälkeisen masennuksen. Muista masennuksen lajeista ei ollut puhetta.



Tätä ei kai saisi sanoa, mutta suosittelen ensiavuksi terapian lisäksi lääkkeitä. Nykyiset mielialalääkkeet ovat turvallisia ja aika tehokkaita, vaikka alkavatkin vaikuttaa 1-2 viikon viiveellä.