Miksi suomen kielen olla-verbin potentiaalia käytetään niin oudosti?
Miksi koko ajan tulee keskustelupalstoilla vastaan lauseita, joissa on sekä olla-verbi että sen potentiaalimuoto, kuten "hän lienee on työtön", "lienet olla oikeassa". En tiedä kirjoitinko nyt oikealla tavalla väärin :). Onko tämä joku murrejuttu?
Kommentit (6)
monipuolisesti osoittaakseen sivistyksenä, mutta ei sitten osaakaan.
Daa-da daa-da laulun kohtaa "missä lienee koittaa huomen". Pitäisi olla "missä koittaneekaan huomen".
Pöljät ihmiset eivät osaa käyttää potentiaalimuotoa oikein.
Ei se ole murrejuttu. Moni haluaisi käyttää moduksia monipuolisesti osoittaakseen sivistyksenä, mutta ei sitten osaakaan.
esittämäni ilmiö on aivan yleinen itämurteissa.
vai onko se ihan vaan tapa "lausua" tulee, siis tulla-verbin preesens (tai futuuri). Mulle on tutumpi tulloo, en tiedä missä päin sanotaan tullee ja millä tavalla,. Sieltähän tuo tulloo, tai huomenna hyö tulloo, voiko sanoa myös murteellisesti että huomenna he tullee. Ja merkitys olisi että sieltähän tuo tulee, huomenna he tulee. Siinähän on vain verbiä venytetty: näkkyy tulevan, ossuuko maaliin, ossaat sie, mitä muotoa käytettään, venytettäänkö verpiä :).
Arvelin että joku murretekijä voisi olla taustalla, kun sitä virhettä (kirjakieleen nähden) tehdään aika järjestelmällisesti. Itse olen lounaismurteisiin tottunut, eikä mielestäni täällä juuri lie-sanaa käytetä arkipuheessa. Potentiaali on itselleni enimmäkseen tullut vastaan ihan kirjakielessä, joten on tuntunut oudolta että joku ei hahmota virhettä kun käyttää sekä lie- että olla-sanaa samassa lauseessa.
t. ap
varmaan tällaista käyttöä "hän lie on sellainen". Tässä käytössä "lie" esiinty tavallaan partikkelina, ei verbinä. On murrejuttu.