Lue keskustelun säännöt.
Kasvatuskysymys: miten karsia lapsen vitkastelua.
18.10.2011 |
Lapsi ekaluokkalainen ja aivan ihana lapsi, koulu sujuu hyvin jne, mutta hänessä on aina ollut ihan tolkuton vitkasteluominaisuus. Opettajakin tästä on maininnut muutaman kerran ja aikoinaan päivähoidossa myös. Siis osaa kyllä tietenkin halutessaan olla nopea, mutta _ihan kaikki_ siirtymiset, pukemiset, hampaanpesut jne ovat sadan kehotuksen painajaisia. Ei vaan toimi kuten kehotetaan. Ja joka päivä :(
Esimerkiksi meillä oli eilen kolme muuta lasta leikkimässä ja kaikki sitten halusivat mennä pihalle. Muut olivat jo 20 minsaa aiemmin pihalla ja soittelivat jo monta kertaa ovikelloa että eikö se jo ala tulla. Oma lapsi vain haahuili lahje toisessa jalassa ja räpläsi puhelinta ja mitä milloinkin ja hokee vain joo joo jos hoputan mutta mitään ei tapahdu. Vaikka siis halusi pihalle. Sama asia kaikissa. Jos pitää mennä pesulle tai tulla syömään, aina keksitään sata asiaa ennen kuin se toteutuu. Olen keskustellut jhänen kanssaan asiasta ja sanonut, että hän itse tällä valitsee sen että joka aamu (tai aina lähdöissä, ei ole aamusta kyse pelkästään) tulee kiire ja ikävä tunnelma kun pitää hopottaa ja hermohan siinä itselläkin menee.
Kommentit (12)
olen sanonut, että "nyt mennään" ja sit on menty!
Ei bussi, juna yms. odota vitkastelijaa!
On vain mentävä!
Eli jos aamulla ei saa vaateita päälle, niin sit autan pukemisessa. Siten säästyy kaikkien hermot ja päästään ajoissa liikkeelle.
ja huom. meillä vanhin lapsista nyt jo 20v ja on erittäin itsenäinen ja omillaan asuva. Että ei se lapsen auttaminen tee siitä saamatonta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen sanonut, että "nyt mennään" ja sit on menty!
Ei bussi, juna yms. odota vitkastelijaa!
On vain mentävä!Eli jos aamulla ei saa vaateita päälle, niin sit autan pukemisessa. Siten säästyy kaikkien hermot ja päästään ajoissa liikkeelle.
ja huom. meillä vanhin lapsista nyt jo 20v ja on erittäin itsenäinen ja omillaan asuva. Että ei se lapsen auttaminen tee siitä saamatonta!
mutta miten se käytännössä onnistuu, kun näitä tilanteita on päivässä ihan tuhka tiheään? Onhan sinun pakko aamuisin itseesikin satsata, ethän voi joka ainutta "komentoa" itse ruveta toteuttamaan?. En voisi kuvitella, että meillä sen nopeammin esim pukeminen sujuisi, vaikka minä pukisin (atooppisen ihon rasvauksen takia joskus joudunkin) sillä jopa siinä se keksii vitkasteltavaa! Rupeaa kesken sukkien pukemisen tutkimaankin onko kynnet leikattava ja saattaa esim. nykäistä toisen jo puetun sukan pois tämän takia. Ei kiusatakseen, mutta on vaan semmoinen. Kaikkea tulee sen tehtävän asian matkalle tielle. Ja sit tää sukka onkin nyt kiristävä tai ai niin unohtuikin ottaa lelu mukaan tai mitä nyt vaan sitten ikinä lapsen mielestä keksiikään. En sanoisi "haaveilijaksi" kuitenkaan, mutta en keksi kyllä miksi kutsuisin.
Tuon ikäinen on vielä sen verran pinei, että voisi auttaa sellainen kuvakortein toteutettu "lukujärjestys" että mitä vaikka aamutoimiin kuuluu. Siitä voisi sitten tarkistaa, että mitä pitikään seuraavaksi tehdä. Meillä toimi tämä.
Nuo kortit toimii nimenomaan sellaisilla, lapsilla, joilla huomio kiinnitty helposti johonkin muuhun ja homma jää siksi kesken. Kannattaisi ainakin kokeilla teidänkin pojalla.
ikävä ihminen, joka tyrmää kun toiset yrittää neuvoa. mutta ei ne toimintakortit ainakaan päiväkodissa auttaneet, ja kysehän ei ole siitä, ettei lapsi tietäisi, mitä ja missä järjestyksessä pitää tehdä. Terävä tuo on kuin partaveitsi. Vaan että kaikki muu kiinnostaa siinä kesken.
Lapseni on mielestäni sellainen yleisesti ottaen ihmisten pitämä ja kiltti. Tavallaan hänen ainoa "vika" on tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miten se käytännössä onnistuu, kun näitä tilanteita on päivässä ihan tuhka tiheään? Onhan sinun pakko aamuisin itseesikin satsata, ethän voi joka ainutta "komentoa" itse ruveta toteuttamaan?.
kello soimaan sen verran aikaisin, että kerkeet itse laittamaan itsesi kuntoon ennen kun alat pukemaan lasta.
Ja jos ne sukat eivät ole jalassa, kun on mentävä, niin sit mennään ilman sukkia!
Pointti on se, että maailma ei pysähdy ja odota, vaan on vaan mentävä!
Auttaisiko tarroilla/"pisteillä" kannustaminen - jos aamu menee hyvin, saa pisteen tai jos ei mene, saa miinuspisteitä -> vaikutus viikkorahaan tms. konkreettiseen palkkioon.
Vitkastelu taitaa kyllä olla aivan normaali ja yleinen ominaisuus lapsilla, tuttua meilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vasta tosin 3-vuotias, mutta ihan mahdoton uneksija. Tuijottelee milloin mitäkin ja kävelee päin seiniä, ihmisiä, ovia jne. Eikä kuule, vaikka kaupassa tms. sanot monta kertaa nimeltä, että havahtuisi katsomaan eteensä.
Samaten kun jotain pitäisi tehdä, mennä, pukea tms. niin on ihan muissa maailmoissa. Tuo pukeminen ehkä pahin. Vaikka pukisin hänet itse, niin on kuin jätkän räkä, velttona töllistelee ihan muuta ja kääntää selkää koko ajan äitiin päin, ei pysy oikein päin mitenkään sen aikaa, kun puetaan. Eikä siis ole menossa mihinkään, kunhan haaveilee.
Ja joo, tyttö OSAA olla nopea, kun haluaa. Mutta esim. koulumatka (matkaa on n. 1,5 kilsaa) voi kestää tuolta ihan hyvin tunnin, kun kaikki pitää tutkia ja jäädä haaveilemaan ja tuijottamaan naapureiden koiria jne. Mutta nopealla päällä ollessaan matkaan kuluu 20 minsaa (koska menee kävellen. Pyörällä ei saa vielä mennä, koska on vasta ekalla).
Samoin pukemisesta saa muistuttaa viiskytä kertaa. Yleensä pukeminen tapahtuu niin, että muistutan, että laittaa ulkohousut. Lapsi laittaa koiven punttiin ja alkaa funtsia muuta tai etsiä kenkiä tms. ja sitten vasta muistaa, että ai juu, se toinen puntti.
Syöminen kestäääääääää, kun pitää tuijottaa ikkunasta jne.
HUOH!
Oikeasti, aina ei jaksaisi (olen viimeisilläni raskaana ja meillä on myös 2 pienempää lasta) tuota jahkailua. Esim. eilen oltiin lähdössä viemään keskimmäistä sirkuskouluun ja tarkoitus oli käydä sillä välin katsomassa tytölle uusia housuja. Varasin lähtöö puoli tuntia (siis pakko se on, ei siitä muuten tulisi mitään), mutta tyttö siitä huolimatta haahuili eteisessä (ja jopa taapero sai itsensä valmiiksi nopeammin kuin siskonsa!) ja lopulta mulla vaan paloi käämit ja sanoin tytölle, että saa sitten lähteä pelkässä paidassa ja farkuissa ja sukat jalassa, kun ei saa niitä himputin kumppareita, takkia ja pipoa päähän (farkut sentään oli jo tuossa ajassa saanut laitettua jalkaan..). Tuon jälkeen sai kyllä vauhtia itseensä.
Samoin pesulla ollessaan saattaa jäädä haaveilemaan suihkun alle. Samoin hiusten harjaamainen joskus kestäääääääääää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamupukemisiin saatiin ihan hyvä ote sillä, että tytöllä on vieressä herätyskello, josta sanon, milloin pitää olla puettu (näytän, että kun iso viisari on esim. 11 kohdalla, pitää olla valmiina). Se auttoi, nyt tyttö on ajoissa valmis.
MUTTA: mihinkään muuhun en ole vielä keksinyt keinoa. Riisumiset, hammaspesut, syömiset jne. ovat edelleen ongelma. Välillä pelaa ihan tietoisesti aikaa, kun ei huvittaisi esim. mennä nukkumaan. Välillä unohtuu haaveilemaan kaikenlaista muuta kuin pitäisi.
Huoh. Jotain siis tarttis vielä tehdä.
Tämä on synnynnäinen ominaisuus.
Vitkastelemalla lapsi yrittää hallita siirtymän aiheuttamaa kaoottista mielentilaansa ja antaa aikaa omalle mielellensä sopeutua muutokseen.
Lasta auttaa tietyt rutiinit, se että sanotaan etukäteen mitä tapahtuu ja kerrotaan mitä tule tapahtumaan (puolen tunnin kuluttua pitää alkaa pukea, vartin kuluttua pitää alkaa pukea, 5 min kuluttua pitäv alkaa pukea jne.) Yhtäkkiset lähtemiset ovat hankalia.
Aikuisen tulee pysytellä rauhallisena ja tarjota tukea lapselle.
Onko helppoa?? No ei, mullakin on tällainen lapsi. Mutta auttaa kun tietää miksi lapsi toimii niin. Ei siis ole saamaton tai tahallaan venkoilija. Vaan se on lapsen tapa hallita omaa mieltään ja kestää tilannetta.
sinun ja itseni puolesta että saisit hyviä vinkkejä. Itselläni 4v ja samat on hoputukset täälläkin. Tahtoessaan myös tosi vikkelä.. Oon sanonut että tulevaisuudessa kilsan koulumatkaan saa varmaan kulumaan 2 tuntia.. Haaveileva ja niin rakas haahuilija..