Kumpi: ydinkeskustan vanha funkiskerrostalokoti vai koti lapsiperhealueelta uudessa kerrostalossa?

Itse asun keskustassa (suht isossa kaupungissa) 1.2v lapsen kanssa. Olen autoton, ja aion sellaisena pysyäkin. Ihanaa, kun pääsee kävellen paikasta toiseen, ja kaikki on lähellä. Leikkipuistoja löytyy lähistöltä vaikka muille jakaa, joten lapsen ulkoilukin onnistuu helposti. Mua ei saa lähiöön ikinä.

...ovat niin älyttömän tärkeitä juuri tuossa 5-10 vuoden iässä, sitten ei enää niinkään. Ne vuodet olisi ihana asua jossain jossa lapsia on paljon, aina joku kaveri pihalla olemaan tai tulemaan meille tai voisi mennä "heille".



Mutta totta on sekin, että jos sinne lähiöön sitten jää, niin teini-iässä se kaveripiiri ei enää olekaan välttämättä etu elämässä.

Kokeilimme lähiötä ja uutta aluetta, mutta muutimme heti takaisin kun mahdollista. Kouluikäisellämme on kavereita lähikortteleissa ihan tarpeeksi.

Lähiössä (kivaa, arvostettua aluetta) viehättää hyvä päiväkoti, kodin toimivuus, oma sauna, kiva taloyhtiön piha jne. Lapsi on 4-vuotias.

Lähiöissä on usein jonoa päiväkoteihin eikä se lähipäiväkoti olekaan se johon lasta joka päivä vie.

...ovat niin älyttömän tärkeitä juuri tuossa 5-10 vuoden iässä, sitten ei enää niinkään. Ne vuodet olisi ihana asua jossain jossa lapsia on paljon, aina joku kaveri pihalla olemaan tai tulemaan meille tai voisi mennä "heille".

Mutta totta on sekin, että jos sinne lähiöön sitten jää, niin teini-iässä se kaveripiiri ei enää olekaan välttämättä etu elämässä.

Tätä en oo oikein koskaan tajunnut. Kun onhan lapsilla hoidossa ja koulussa kavereita, jotka asuvat lähellä, kun kerran samassa hoitopaikassa/koulussa ovat. Voihan niiden kanssa sopia treffejä.

Uudet asunnot ei tunnu kodilta.

uusista kerrostaloistakin. Mutta aika persoonattomilta ne tuntuu nykyiseemme verrattuna.

Uudet asunnot ei tunnu kodilta.

Ap

Pienen kanssa (jota 4v vielä on) oli lähiössä mukavaa ja helppoa, mutta nyt kun lapset ovat kouluiässä, kaipaan kantakaupunkiin. Noh, ihan sama, ei ole varaa kuitenkaan muuttaa. Valivali.

varsinkin jos se toinen vaihtoehto on nukkumalähiö huonojen = autoa edellyttävien yhteyksien päässä, ja kaikki asukkaat ovat suunnilleen saman ikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.

jos haluatte, että ympärillä on paljon lapsiperheitä ja yhteistä toimintaa. Uudessa talossa on paljon hyviä puolia.

Tiedän toki, että sitä ei ole. On tämä keskusta-asuminen kuitenkin hurjan kätevää, että tosi vaikealta tästä tuntuisi luopua. Leikkipuistot on muuten ihan lähellä täälläkin, ja niitä on monta kivaa. Mutta kyllä se oma sauna, iso kylpyhuone, lasitettu iso parveke jne. ovat myös NIIIIIN houkuttelevia.



ap

lähiössä (eli sinne siis), niin huomaatte kuinka tärkeää ja ette enää muualle muutakkaan ennen hänen kotoa poislentämistään.



Ja oma sauna on kyllä ylellisyyttä. Me voidaan saunoa vaikka yöllä, kun tullaan vaikkapa uudenvuodenyönä pakkasesta raketteja katsomasta. :)



Ei mullakaan ole autoa, enkä ole kaivannut. Hyvin on bussit kulkeneet.

minä lähiössä. Lopputulos: Siskon lapset ei ryyppää tai rellestä ikätovereiden kanssa, omat lapset sitten senkin edestä.. Ei edes asuta huonolla alueella. Poikaani ei kiinnosta kuin mopot ja tytöt.



Kyllä itse pysyisin kaupungissa, ei ne ikätoverit aina hyvää tee.

Tykkään eniten 1950-luvun kerrostaloista, mutta sitä vanhemmatkin ovat viehättäviä. Omakotitalolähiössä asuminen ei muutenkaan oikein sovi yhteen haluamamme elämäntyylin kanssa.



Asutaan nytkin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta 1950-luvun kerrostalossa mutta joskus kun lapset kasvavat voisimme muutta ihan ydinkeskustaankin.