Kolmas lapsi perheeseen, riittääkä aikaa vielä kaikille?

Meillä on nyt kaksi lasta, ja kolmas harkinnassa. Aika varmasti riittäisi lapsille, mutta riittääkö se enää koirille sitten. Meillä on kolme koiraa ja harjoittelen, valmenna ja kilpailen lajissamme aktiivisesti ja olen myös sitoutunut tähän lajiin (valmennus sivutyönä).



Eli onko äideillä ja isillä omaa aikaa monilapsisissa perheissä? Lasten tarpeethan menevät tietysti edelle, mutta jos harrastuksia alkaa olla yli 3 illassa, niin on vaikea sumplia kaikkien aikatauluja ja löytää vielä perheelle yhteistäkin aikaa.

kolmannen lapsen tulo tuntui muuttavan aika paljon elämää. Kaksi tuntui menevän siinä missä yksikin, mutta kolmen kanssa oli jotenkin erilaista. Siinä vaiheessa intiimithetket isännän kanssakin harventuivat, kun aina on ihan poikki.

Lapset nyt 7v, kohta 4v ja 2,5v.

Meillä kolme lasta, joilla kahdella kilpaharrastus ja kolmas aloittelee harrastamaan (ei tosin kilpalaji). Joka päivä on jonkun lapsen harrastus tai kisat tai peli tai turnaus.



Mies ei harrasta mitään (tai harrastus on lapsen harrastuksessa hengailu) ja minä ehdin kerran viikkoon tanssitunnille ja toisen kerran viikkoon samaan harrastukseen nuorimman lapsen kanssa.



Koirakin löytyy, mutta sen kanssa ei ehdi edes ajatella harrastavansa. Riittää kun lenkittää (aina kun menot antaa myöden).



Jos lapset eivät harrasta, niin kyllä vanhemmilla sitten varmaan riittää aikaa omiin harrastuksiin. Mutta valitettavan usein niillä aktiivisesti harrastavilla vanhemmilla on myös aktiivisesti harrastavat lapset ja silloin ollaankin mahdottomassa yhtälössä.

Useimmiten ei :-(



Lapset nyt 6, 4 ja 1,5 v.

rakkautta ja aikaa

6v, 4v ja 1v.

Täytyy kyllä hieman järjestellä että kaikille olisi myös kahdenkeskistä aikaa ja tekemistä.

Juu, riittää, pääsääntöisesti.

jos saamme kolmannen lapsen, vanhemmat lapset ovat silloin vähintään 7 ja 5. Eli pieniä huolehdittavia ei olisi vauvan lisäksi muita, mutta tarvitsevathan nuo "isotkin" paljon aikaa vanhemmilta.



Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia, miten kolmannen lapsen kanssa on sujunut perhe-elämä, ja miten on aika riittänyt kaikille lapsille!



ap

alettiin jatkuvasti kaupitella kahta vanhinta meille leikkimään ja yökylään, kun perheen kolmas lapsi syntyi.... :/

Laita ne päiväkotiin tai vie mummolle.

Mikä on mielestäsi OIKEASTI aikaa? Se että nukutetaan lasta kolme tuntia? Se että pääsee shoppailemaan jokaisen lapsen kanssa kerran viikossa koko päiväksi? Vai se että kotihommat tehdään yhdessä, jutellaan, autetaan läksyissä, luetaan iltasatu?

alettiin jatkuvasti kaupitella kahta vanhinta meille leikkimään ja yökylään, kun perheen kolmas lapsi syntyi.... :/

Virikehoitolapset ja muut. Mutta normaali perhe suoriutuu helposti kolmen lapsen kanssa vaikka käsi poikki.

mutta aivan turhaa. 3. lapsi teki meidän perheestä jotenkin oikean kokoisen ja toimivan. Esikoinen halusi jo kovasti hoitaa ja pitää huolta, ymmärsi kun äidin piti imettää jne. ja samalla oli seurana sitten 2,5v pikkusiskolle, joka ei aina ymmärtänyt, että vauvan syödessä äiti ei voi leikkiä piilosta :)



Nyt kuopus on jo 2v ja onhan tämä ollut välillä ihan kreisiä, mutta ekan puolen vuoden "kaaoksen" jälkeen on jokaiselle löytynyt omaa aikaa ja tietysti sitä ennenkin vähintään halia ja syliä. Keskimmäinen on eniten kiukkuillut ja olenkin viettänyt hänen kanssaan paljon aikaa yhdessä ja ottanut hänet "isompana" apuriksi omiin puuhiin, niin on vähän helpottanut. Ja selvästi isommat tykkää, kun pääsevät esim. uimaan tai hoploppiin tai elokuviin vain äidin ja isän kanssa ilman pikkusiskoa.

Hassu kysymys!

Mihin pitäisi riittää aikaa?

Kerrohan ap, että mitä se "oikea" aika jokaisen kanssa on?

t. 4:n äiti

Todellakin riittää. Meillä 5v 3v ja 1v.

Kolmas oli ihana lisä perheeseen. vähäksi aikaa vaikeutui esim. retkeily tms. ja tilalle tuli enemmän perus leikkimistä. Mutta isommat alkoivat yhtäkkiä leikkimään tooodella paljon keskenään. ja rakastavat pienintä mahdottomasti =)



Kaiken kaikkiaan arki rullaa yhtä helposti kolmenkin kanssa. Aikaa osaa käyttää paremmin ja isompia osaa ottaa jo hyvin kodin puuhiin mukaan. yhdessä siivotaan, leivotaan, katetaan pöytää, ulkoillaan, luetaan..



Meillä ainakin elämä rikastui. Ja toivottavasti saamme vielä vauvan kun isommat jo koululaisia. On ihanaa kun elämässä on monenlaista touhua. Tarkoitan, että ei ole aina vain ensin pikkulasten murheet, sitten teini-ikäisten kiukut ja sitten pesä tyhjä. Vaan nimenomaan se eri-ikäisten tuoma elämän kirjo, yhteydet pk-, koulu-, harrastus- jne -maailmoihin. Se jos mikä on rikkaus!

jos saamme kolmannen lapsen, vanhemmat lapset ovat silloin vähintään 7 ja 5. Eli pieniä huolehdittavia ei olisi vauvan lisäksi muita, mutta tarvitsevathan nuo "isotkin" paljon aikaa vanhemmilta.

Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia, miten kolmannen lapsen kanssa on sujunut perhe-elämä, ja miten on aika riittänyt kaikille lapsille!

ap

Suurin ongelma on se että jokaiselle lapselle ei riitä "omaa" vanhempaa. Jos molemmat vanhemmat ovat käytettävissä, niin yhdelle on voitu antaa yksilöllistä aikaa ja kaksi muuta niputettu yhteen. Tai sitten joku lapsista odottaa omaa vuoroaan. Nämä vaihtelevat lasten iästä ja tekemisen luonteesta riippuen, mutta tuntuu että useinmiten tarvitaan kompromisseja ja luovimista paljon enemmän kuin kahden lapsen kanssa tarvittaisiin.

Kolmannen lapsen kohdalla vauvan hoito sinällään ei tuntunut vaivaavan ja se ei vienyt aikaa isommilta tai isommat vauvalta. Kotona homma toimi. Kotoa ulos lähtiessä se sitten tuntui hankalammalta. Erityisesti kun esikoinen oli eskarissa ja piti viedä ja hakea ja se tuntui sopivan huonosti vauvan rytmiin (vauva siis joutui sopeutumaan esikoulun rytmiin, eikä ollut mitään vauvantahtista).

Lisäksi vauvan/taaperon kanssa tuntui ettei perheenä voitu enää tehdä paljoakaan yhdessä, kun oli liian pieni moniin yhteisiin puuhiin. Eli me olisimme tykänneet luistella, uida, lasketella ja pyöräillä jne erityisesti kun isommat olivat sopivan ikäisiä näihin puuhiin ja heillä olisi ollut mielenkiintoa. Lopputulema niin että toinen vanhempi puuhasi isompien kanssa (aina joutuivat jakamaan) ja toinen tylsistyi vauvan kanssa. No homma otettiin takaisin kun nuorin kasvoi ja oppi aikaisin luistelemaan ja laskettelemaan (ei paljoa kysytty viihtyykö ja tykkääkö, koska nautittiin että päästään koko perhe tekemään yhdessä).

Nyt kun nuorin on kasvanut niin että haluaa olla kavereiden kanssa ja on omia hommia, niin ongelma on se että jos isompia pitää kuskata (molemmilla kilpaharrastus tai kavereita kauempanakin). Tällöin jos toinen vanhemmista töissä tai molemmat isommat tarvitsevat kuskausta, niin nuorin joutuu lähtemään mukaan. Yleensä ei tykkää, mutta minkäs voit. Välillä tuntuu että aika riepottelemista paikasta toiseen tuolla nuorimmalla ja kerrotaan milloin ei voi olla kavereitten kanssa kun taas pitää lähteä kuskaamaan isompia.

Toisaalta taas isommista lapsista vanhin on valittanut kun hänen kanssaan ei olla aina niin paljoa. Käytännön syistä me vanhemmat useammin olemme liikenteessä nuorempien kanssa, kun vanhin pärjää jo yksikin (esim. laskettelurinteessä ollaan nuorimpien kanssa hississä auttamassa ja vanhin sitten joutuu menemään yksin). Vanhin on kokenut siten että hän jää paitsioon monessa asiassa juuri siksi että hän on vanhin. Tätä on yritetty paikata tekemällä hänen kanssaan sitten niin että hänellekin on riittänyt aikuinen.

Eli ei se ihan yhtä helppoa ole 3lapsen kanssa kuin 2lapsen. Toisaalta jos perhe on kotona viihtyvää sorttia ja ihmeempiä ei tehdä, niin tuo sumplinen ei näy käytännössä läheskään niin paljoa. Mutta mitä aktiivisemmin perhe liikkuu kodin ulkopuolella, niin lapsiluvun lisääntyminen vaikeuttaa kuviota.

ja kyllä täytyy sanoa, että jokaisen lapsen huomioiminen yksilönä on vaikeaa. En pysty tietenkään vertailemaan kolmea lasta kahteen, kun tuli tuplat toisella kertaa, mutta uskoisin että työn määrä kasvaa lapsiluvun kasvaessa. Syyllisyyttäkin tunnen välillä, kun yhteen lapseen keskittyessä muut jäävät huomiotta. Mielestäni aikaa ei ole tarpeeksi yhtä kohden, mutta olen laskenut rimaa koko ajan. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä enemmän se "oikea" huomioiminen merkitsee. Vaippoja vaihtaa samalla kun antaa pukemisohjeita toiselle, mutta läksyissä auttaminen vaatii täyden huomion. Toivoisin, että jokainen joka haluaa "monta lasta putkeen" miettisi, miten paljon energiaa lapset vievät kun he kasvavat taaperoiän ohitse.

lapsille ja kotihommiin kun toinen vanhemmista kotona.Saas nähdä miten käy kun kumpikin töissä.Hommaa riittää.Nyt jo hetkittäin luppoaikaakin kun vanhin eskarissa ,keskimmäinen kerhossa ja pienin ei syö enää tissiä.Jos on hyvä organisoimaan niinkun mä ni sujuu.:)Kaikki kalenteriin ylös että muistaa ja isovanhemmat auttaa n.kerran vkossa.

kun olen kotona. Nyt lapset kohta 9 v, 7 v, 5 v ja 3 v. Ehditään tehdä asioita yhdessä koko perheenä, sellaisia, joista kaikki tykkää, kodinkin ulkopuolella, sekä yksi vanhemmista yhden lapsen kanssa kerrallaan. Siinä varmaan auttaa sekin, että miehellä ei ole säännöllisiä harrastuksia, harrastaa esim. golfia ja pyöräilyä ja tennistä, joita lähtee yleensä harrastamaan silloin kun lapset menee nukkumaan. Itse käyn salilla ja jumpassa silloin kun lapset ovat koulussa ja kerhossa. Ja uimassa aamulla aikaisin kun lapset vielä nukkuvat. Päiväsaikaan kun kaikki ovat kotona, haluttaessa ja tarvittaessa muut puuhaa omiaan ja omistan aikani yhden kanssa leikkimiseen. Sen hetken ei tarvitse olla 2 h vaan vähempikin riittää. Oman ruljanssinsa tuo tietysti harrastukset, nuorin joutuu jonkin verran olemaan kuskin kaverin roolissa. Aika ei varmasti riittäisi, jos minäkin olisin töissä.

yhtä vanhempaa. Meillä on 5 lasta (nyt 18,16,14,11 ja 9v.). Kun kaikki olivat pienempiä, toki oli tilanteita, jolloin samanaikaisesti oli monia tarpeita. Mutta jos kaksi aikuista kantaa vastuuta kodista ja lasten hyvinvoinnista, lapset saavat sellaisen perusturvan, että kykenevät odottamaan vuoroaan jonkin aikaa. Ainakin meillä lapset leikkivät paljon keskenään, jolloin riitti aikuisen valvonta (samaan aikaan aikuinen toki pystyi tekemään vaikkapa ruokaa). Kukin lapsi sai vanhemman jakamatonta huomiota esim. yhteisten kauppa- tai kirjastoreissujen aikana. Nyt kun perheessä on monta teiniä, harrastuksiin kuljettaminen on "laatuaikaa", jolloin voi jutella kunkin kanssa rauhassa.



Nykyään on melkoisen paljon lapsia, joiden on tosi vaikea odottaa omaa vuoroaan. Kyseessä on tietenkin myös temperamenttipiirteisiin liittyviä seikkoja, mutta voi olla, että oppilas, joka ei jaksa odottaa omaa vuoroaan (esim. kun opettaja kiertää luokassa auttamassa), on tottunut siihen, että hänen tarpeisiinsa vastataan heti. Useammasta lapsesta huolehtiminen vaatii tietynlaista herkkyyttä huomioida lasta ilmeiden ja eleidenkin avulla. Individualismin korostetaan nykyyän joskus liikaakin.



Meillä ei ole yhtään erityislasta, joka tietenkin helpottaa arkea verrattuna erityislapsiperheeseen. Jokainen huolehtii itse tosi hyvin koulunkäyntinsä (läksyt, liikuntavarusteet jne.).