Mun mieheni pääsee niin helpolla

Perhe-elämän kun ei vaan tarvitse olla niin tasa-arvoista, aikuistu ja NAUTI lapsistasi sen sijaan että valitat.

koska olet enemmän heidän kanssaan. Luehan tekstisi, mielestäni mies hoitaa oman osuutensa tosi kivasti ja tekee sen mitä pystyy, töissä hänen on joka tapauksessa oltava päivät jos kerran työpaikka on. Pointti taitaa olla se, että mielestäsi miehellä on töissä liian leppoisaa, sillä noin meillä mies ajatteli kun menin äitiysloman jälkeen töihin ja hän jäi kotiin. Hänen mielestään minun elämäni oli silloin liian leppoisaa vaikka elämä oli työtä tai lapsenhoitoa.

muuttuu kyllä ko lapset kasvaa.

Miehesi kuiten osallistuu, joten..

nyt pari vuotta sinnittelet niin varmasti jo helpottaa.

Asioita voi katsoa niin monella tapaa. Toisaalta sinä saat olla lastesi kanssa kotona. Miehesi "joutuu" kuitenkin olemaan työpaikalla.



Mitäpä jos sinäkin tekisit elämästäsi hieman "leppoisampaa". Esimerkiksi kun olette syöneet iltapäiväruuan niin sinä lähdet kävelylle ja mies siivoaa lasten kanssa keititön. Tai sitten mies vie molemmat lapset ulkoilemaan ? Tietysti sitten välillä mies menee omiin touhuihinsa ilman lapsia mutta ota sinäkin aikaa ilman lapsia. Ja ei se haittaa jos lapset välillä itkevät isän hoidossa sinun perääsi. Kunhan isä oppii olemaan heidän kanssaan ilman sinua ja lapset tottuvat tuohon niin kaikilla on paljon helpompaa. Usko että lapset pärjäävät isän kanssa ja lähde lenkille !



Ja jos lapset on huonoja nukkumaan ja syömään niin voisiko taustalla olla esim. allergioita tai refluksia ? Onko tutkittu ?



Jaksuja.

Miehen lienee pakko käydä töissä, jotta perheeseen tulee palkkatuloja? Kuitenkin miehesi tuntuu työpäivän jälkeen osallistuvan aika paljonkin perhe-elämään.

Mene töihin ja mies jää hoitovapaalle. Saat lorvia töissä ja mieskin tajuaa että pääset helpolla.

Ja tämä järjestely EI aiheuta lapsille traumoja, isän suhde lähenee lapsiin ja oppii tekemään monta asiaa yhtä aikaa.

Myönnän aivan täysin, että olen kateellinen ja ehkä katkerakin miehelle. Koska hän todella menee mielellään sieltä mistä aita matalin, esim ei ole innokas edes yrittämään osallistua lasten yöhoitoon. Ärisee yöllä niin, että hänestä enemmän haittaa kuin apua.. aamulla selittää, että kun ei jaksa. Niin, entäs minä sitten, mun on vaan jaksettava. Vuodesta toiseen jaksettava muutaman tunnin unilla.



Jos taas sanon miehelleni että lähden nyt lenkille kun olemme kaikki syöneet, siivotkaan keittiö niin tapahtuu niin että mies siivoaa ja toteaa sitten mulle "joo no niin sille pienemmälle sattui kolhu päähän kun isompi tönäisi, sä käskit siivota keittiön niin en mä nyt samalla pysty lapsia vahtimaan". Eli ei edes yritä, ei ota kunnollista vastuuta. Tai sitten istuu vaan lattialla lasten riehuessa ympärillä ja toteaa mulle, ettei voinut antaa ruokaa/siivota tms kun piti vahtia tässä lapsia.

Kyllä ap ymmärrän sun tunteet! Olet itse 24 h siinä hulinassa, ja kirjoituksestasi päätellen tunnet että miehesi pääsee menemään ovesta ulos ja tulemaan virkistyneenä takaisin kotiin. Ainakin siinä mielessä virkistyneenä, että työ on rentoa istuskelua eikä jatkuvaa vastaamista toisten akuutteihin tarpeisiin (vrt. kotiäiti).



Ymmärrän siis tuossa mielessä tunteesi. Kuitenkin sinun kannattaisi suunnata energia nyt siihen, miten hoitaisit omaa jaksamistasi sen sijaan, että vertaat asemaasi mieheesi. Onko sinulla esim. omia harrastuksia? Pystyisitkö tekemään päivisin jotain itseä kiinnostavaa? Saisiko esikoista muutamana päivänä kerhoon tai - kamalaa! - virikehoitoon esim. aamupäiviksi? Selvästi kaipaat nyt omaa aikaa..



Tsemppiä!

sinulla ei kauaa mene ko ruuan jälkeen keittiön pistät kuntoon. Sitten mies alkaa huolehtiin lapsista n tunnin-puolitoista, lapset pärjäävät sen ajan ilman ruokaa ;)

Ja sinä pääset käymään pois kotoa. joko lenkillä tai kylässä kaverilla. Jossain kuitenkin.

Kyllä niin kaipaisin omaa aikaa! Isompi on parina päivänä kerhossa pari tuntia, mutta pienempi niin vaativa hänkin että vaatii hyssytystä, leikitystä, kanniskelua jatkuvasti. Nukkuu pieniä pätkiä. Rattaissa ei istu, että pääsisin lenkille hänen kanssaan, kiljuu kurkku suorana kuten autossakin :-( Mitä virikettä voisin keksiä?! Mun elämä on vain näitä vaativia lapsia ja valvomista.

Jos taas sanon miehelleni että lähden nyt lenkille kun olemme kaikki syöneet, siivotkaan keittiö niin tapahtuu niin että mies siivoaa ja toteaa sitten mulle "joo no niin sille pienemmälle sattui kolhu päähän kun isompi tönäisi, sä käskit siivota keittiön niin en mä nyt samalla pysty lapsia vahtimaan". Eli ei edes yritä, ei ota kunnollista vastuuta. Tai sitten istuu vaan lattialla lasten riehuessa ympärillä ja toteaa mulle, ettei voinut antaa ruokaa/siivota tms kun piti vahtia tässä lapsia.

No jätä se mies sitten vahtimaan lapsia. Ja sano että siivoaa keittiön sitten kun lapset nukkuvat. Eli jos ei kykene tekemään asioita yhtäaikaa niin tekee sitten yksi kerrallaan.

Mieti yrittääkö mies luistaa töistä tekeytymällä avuttomammaksi kuin on ? Vai onko oikeasti avuton ?

Jos leikkii niin sinun on pakko vaan jokuilta näyttää miltä sinusta tuntuu. Parkua kunnolla ja sanoa ettet jaksa. Et vaan tee mitään ja sanot että jos mies ei auta niin soittaa sossuille että mitä tehdään kun lapset ei saa puuroa jne. Että ainut mitä voit tehdä on imettää nuoremman mutta siinä se. Mies ei välttämättä tajua kuinka väsyksissä olet. Jos itse voi hyvin eikä ole kovin hyvä empaattisuudessa niin ei vaan tajua.

Itse paiskasin kerran väsyksissäni mieheni nähden muovilaatikon lattiaan palasiksi ja se taisi herättää meidät molemmat. Koskaan ennen sitä tai sen jälkeen en ole paiskonut vihoissani tavaraoita mutta silloin olin vain niin loppu lasten yöheräilyistä ym. Ja kas kummaa kuinka hyvin mies oppikaan hoitamaan jopa meidän sairaita lapsia kun tajusi että on pakko ja en jaksa ilman. Ja mieheni ei todellakaan ole ilkeä ym. mutta ei vaan tajunnut kuinka raskas tilanne oli minulle.

Ja vielä uusiksi aikaisempi kysymkseni onko lapsia tutkittu refluksin/allergian varalta meinaan kuulostaa niin tutulta... Meillä oli molempia.

Voisitko saada hoitajaa lapsille kotiin esim. yhtenä päivänä viikossa, siis päiväsaikaan, jolloin voisit itse joko lähteä käymään jossain tai olla vaan kotona omassa rauhassa? Esim. MLL:n kautta. Jos viikossa olisi edes yksi päivä jolloin saisit vähän hengähtää, sillä olisi jo henkisesti iso merkitys. Olisi mitä odottaa, mille suunnitella omaa kivaa.



t. 9

on tällaisia. Jatkuvaa sukupuolien vastakkaisasettelua ja taistelua.



Mies

Kyllä niin kaipaisin omaa aikaa! Isompi on parina päivänä kerhossa pari tuntia, mutta pienempi niin vaativa hänkin että vaatii hyssytystä, leikitystä, kanniskelua jatkuvasti. Nukkuu pieniä pätkiä. Rattaissa ei istu, että pääsisin lenkille hänen kanssaan, kiljuu kurkku suorana kuten autossakin :-( Mitä virikettä voisin keksiä?! Mun elämä on vain näitä vaativia lapsia ja valvomista.

mutta suomalainen nainen ei kestä...

Osaat varmaan kertoa miehellesi, että pimahdat kohta, jolle hän opettele auttamaan esim yökitinöissä tms, pyydä, vaadi, äläkä inise täällä. Miehellä on ihan yhtälainen vastuu kodistanne ja lapsistanne kuin sinullakin. Vaihtakaa rooleja, mene töihin.

on tällaisia. Jatkuvaa sukupuolien vastakkaisasettelua ja taistelua. Mies

Siis mitä ap:n pitää tehdä jos on aivan poikki lasten yöhetäilyn ym takia ? Voiko pyytää miestä hoitamaan osan yöheräilyistä ? Ai niin mutta jos mies vain murisee eikä tee osuuttaan niin mitäs sitten ? Naisen vika vai ?

Ja entä se että mies ei hoida molempia lapsia illalla niin että ap voisi nukkua tai käydä lenkillä ? Toki mies selvästi auttaa mutta kuulostaa että ottaa muutaman helpon homman mutta jättää vastuun kuitnekin ap:lle siis tyyliin en voi tehdä muuta kun vahdin lapsia tai en saa niitä syötettyä ????

Miten tästäkin tulee sukupuolien vastakkaisasettelu ? Vai pitäiskö ap;n lähteä töihin ja miehen jäädä kotiin ja hoitaa sitten kotityöt lasten kanssa ja kaikki yöheräilyt, olisiko se reilua ?

Perusteluja mies ?

Ajan kanssa helpottaa ihan varmasti. Jos kerran imetät ja lapsi herää maidon perässä useamman kerran yössä, niin mitä ihmettä miehenkin herääminen edes auttaisi? Jos lapsi ei viihdy muutoin kuin sylissä niin osta kantoliina, helpottaa liikkumista lapsen kanssa.

Itsepäs päätit tehdä lapset pienellä ikäerolla. Kun on lapsia, niistä nyt ON vaan välillä raskasta huolehtia.



Olisit onnellinen että sulla on mies, joka vielä kaiken lisäksi osallistuu jonkin verran kotihommiin.

Löysää myös pipoa, ei kaiken tartte aina olla niin pilkulleen.

Annas kun arvaan! Ap tilasi mukulat mieheltään ja sitten kun ei olekaan helppoa, pääsee parku. Jos kuitenkin erehdyin, fundeerataan hiukan syvemmin.



Oletettavasti ap tiesi etukäteen, että lapsista on vaivaa ja että ne ovat paljon muutakin kuin suloisia. Kuva vain ei ollut ihan realistinen. Ei tullut ajateltua, että niissä mukuloissa on tosiaan kiinni kymmenkunta vuotta. Ja sen jälkeenkin saa vain lyhyitä taukoja moneen vuoteen.



Nyt sitten ahdistaa. Ja ahdistus tuo pintaan monta muutakin juttua. Pännii kun mies pääsee pois sieltä kotoa istumaan töihin. Mies voi käyttää työpäivänsä istumiseen ja kahvitteluun, mutta koko ajan hänen pitää olla valmis toimimaan. Vaikka työ on kevyttä, ei se sentään täydellistä huilailua ole. Ja mikä nyt sitten on kenellekin raskasta? Miehesi kaipaisi lisää haasteita. Jos hän tulee töistä turhautuneena ja kyllästyneenä, se ei tarkoita että hänellä olisi ylimääräistä energiaa. Lisäksi taustalla voi piillä muutkin pettymykset elämässä. Ei tullutkaan ruusuinen tulevaisuus, vaan tavallinen arki tavallisen miehen tavallisena muijana.



Jos joskus on pistänyt merkille varttuneiden ihmisten tyyneyden, niin nytpä se nähdään, mihin se perustuu. Aikansa kun oman ja yhteisen elämän tuskien kanssa takeroi, ei taatusti ole samanlainen kuin parikymppisenä. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat...

Miten niin sun mies ei pysty tekemään montaa asiaa yhtä aikaa? Kai se niitä koneita siinä nettiä selaillessa töissäkin vahtii? Tottakai se osaa mutta ei vaan kotona viitsi, jos sä ap teet kaikki ja vieläpä alistut siihen. Kyllä ne lapset oppii isänsä kanssa syömään kunhan edes saavat tottua siihen. Ei se yhdessä syöminen nyt mitään aivokirurgiaa ole.



Etkö sä ole kertonut sun miehellesi, että olet todella väsynyt ja sä et nyt enää vaan jaksa. Kerro ihmeessä miltä se tuntuu kun kaikki vastuu on sinulla ja jos ei mene muuten perille niin ota esim viikonloppuna koko päivä vapaaksi ja lähde vaikka jonkun ystävän luokse.