Millaisia teidän miehet on ollut teidän raskausaikana?

Ei ole passannut, joskus hemmottelee, auttaa paljonkin mutta ei oikein ymmärrä kun kerron esimerkiksi nivuskivuista... (miten nivusiin voi koskea kun se vauva on mahassa? :o))

mielettömän ihana mut on silloinkin kun en oo raskaana.. Auttaa kotona paljon ja hellyyttä riittää..

osteli kukkia,toi aamupalaa ja kahvin aamuisin sänkyyn.katseli vauvakirjasta viikottain minkä kokoinen vauva nyt on,oli oikein leppoisa hösöttäjä=)

"Raskaus ei oo sairaus" oli mottonsa. Hieroi kyllä joskus, mutta sen hinta oli aina seksi. Ajeli autolla, minä könysin julkisilla mahani kanssa. Onneksi raskauteni ei ollut ns. vaikea, vaan pärjäsin kyllä, mutta vitutti välillä ankarasti.

Autteli, missä apua tarvitsin (esim. sitoi kengän nauhat). Osallistui kotitöihin (hoiti loppuaikoina viikkosiivouksen joka torstai tunnollisesti kun minä makasin sohvalla ja jakelin ohjeita). Sitten kun lapsi syntyi, nosti sen yöllä rinnalle kun minä en herännyt itkuun; välillä pukkas vaihtamaan kylkeä. Ei kuitenkaan hössöttänyt turhaan ja jopa hieman ärtyi kun pahoinvointi esti esim. kävelylenkit.

Ei ollut sittenkään "valmis" raskauteen. Ja ikämiessarjalainen.

Ja on ollut aina sen jälkeenkin. Ihana, omistautuva, kunnollinen aviomies ja isä.

Se passaa, hemmottelee, auttaa ja ymmärtää olin raskaana tai en. On se vähän enemmän kysellyt mun vointia ja kieltänyt kiipeilemästä tikkaille tai kantamasta painavia juttuja ym. Kiinnostunut miltä musta tuntuu.

mutta kiinnostus raskauksia kohtaan on laskenut selvästi nyt kolmannen kohdalla :). Eli lenkillä hidastaa kyllä tahtia jos valitan ja käy hakemassa, kunhan ehtii, teeni. Mutta tosiaan kiinostus on ensisijaisesti jo syntyneiden muksujen hoidossa kyllä minä pärjään, ja niin sen tuleekin olla. Neuvolassa kysyivät tuleeko isäkin mukaan ja minua rupesi hieman naurattamaan hyvä kun itse sinne ehdin saati sitten koko perhe!

oma itsensä. Auttoi tarvittaessa muttei sen kummemmin höösännyt. Tosin minäkin olin ihan normaali ja hyväkuntoinen molemmat raskaudet, joten ei tunnettu tarvetta sen ihmeemmin hössöttää puolin eikä toisin.

ylivarovainen ja harras, luki kirjoja aiheesta (minä en) - oli siis hyvin hermostuttava.

Muiden kohdalla rauhallinen oma itsensä. Tekee luontevasti kotitöitä (ei siis "auta" minua niissä) muutenkin ja silloin teki enemmän jos olin väsynyt tms. Suhtautui tunnemyrskyihini hellällä huumorilla. Oli muiden lasten kanssa että sain omaa aikaa. Oikein hyvä isä alusta asti. :-)

Auttanut on pyynnöstä. Ihan hyvä isä hänestä on silti tullut, mutta pakko on myöntää, etteivät raskausajat ole olleet suhteellemme syventäviä tai kukkeita. Miestäni on myös kammottanut synnytykseen tulo ja hämmentänyt naisen kehon muuttuminen. Pikkupoikamaistahan se on, mutta me ihmiset olemme keskenkasvuisia.

mitään noista eikä myöskään osoittanut mitään kiinnostusta kummankaan raskauden aikana. TOivottavasti käy tälläkin kertaa kuten viimeksi, että sillä hetkellä kun lapsi syntyy, niin se muuttuu todella kiinnostavaksi ja tärkeäksi.



En aio hankkia lapsia lisää, joten sikäli ärsyttää, etten koskaan ole saanut mitään raskaushemmottelua lapsen isän osalta :( Olisi tosi mukavaa olla hetken "erikoisasemassa" ihan sen takia, että kannan MEIDÄN lasta. Kavereilta ensimmäistä odottaessa paljonkin.



Toisaalta pitää kai olla tyytyväinen, että lapsella kuitenkin on HYVÄ isä, vaikkei aloittanutkaan pestiä raskausaikana.

kolotukseni ja väsymykseni ja jemmaili suklaata, jota taikoi esiin, kun epätoivo iski ;)