Kun perhe pienenee?

muutama uusi harrastus tai elvytellä vanhoja jotka ehkä on hautautunu aikanaan lapsiperhearkeen. Vapautuvista huoneista tulee kätsysti ties mitä puutyöverstaista-ompelu/maalausateljee-työpajaan :)



Mitä tulee ruuanlaittohaluun ja vähenevään porukkaan, niin kunnon päivälliskutsuja kavereille vaan, samalla laajenee ja rikastuu vähitellen sosiaalinen elämä jolle lopulta on kunnolla aikaa, kuin opiskeluaikoina viimeksi ikään ja lasten lähdettyä on sentään talous ihan eri kuin opiskeluaikana, ei tarvitse halpaa makkaraa grillata vaan voi ihan oikeasti pitää illalliskutsuja ilman konkurssia :)

Oma äitini ei ole koskaan hyväksynyt meidän lasten kasvamista isoksi, vaan koko ajan haluaa lapset takaisin. Koita alkaa miettimään mitä tekisit sitten, kun ei tarvitse miettiä enää ketään.

Vaikeaa varmasti on.. mutta älä jää roikkumaan lapsiin.. oma äitini tosiaan näin on tehnyt ja tukahduttanut meidät kokonaan.

opiskelee ulkomailla, mutta niin lähellä että käy kotona lähes joka toinen viikonloppu. mä pelkään lähinnä sitä, että joku lapsi ei haluakaan lähteä, seuraava lähtee ens syksynä.

Meillä on miehen kanssa vielä huisin hauskaa kahdestaan, joten meillä on jo suunnitelmat kahdenkeskiselle tulevaisuudellemme suht valmiina.

sen tyhjän kodin aiheuttaman hetkellisen kauhun jälkeen, niin joutuukin ottamaan lapsenlapsia yökylään ja taas elämään lasten rytmissä. On takuulla hirveää harrastaa täysillä, matkustaa ja nauttia vapaasta ajasta, ja sitten huomata, että se loppui tähän, nyt alkaa lastenlasten yökyläilyrumba ja täytyy olla koko ajan valmiina hoitoapuna.

sen tyhjän kodin aiheuttaman hetkellisen kauhun jälkeen, niin joutuukin ottamaan lapsenlapsia yökylään ja taas elämään lasten rytmissä. On takuulla hirveää harrastaa täysillä, matkustaa ja nauttia vapaasta ajasta, ja sitten huomata, että se loppui tähän, nyt alkaa lastenlasten yökyläilyrumba ja täytyy olla koko ajan valmiina hoitoapuna.

Miksi ihmeessä sitten ottaisit lapsenlapsia yökylärumbaan, jos et siitä nauttisi?

Minä odotan sitä aikaa, että saan noukkia rusinat pullasta mummona ;-). Nauttia lasten seurasta hetken aikaa ja sitten palauttaa vanhemmilleen.

Mun äitini ei ole ollut koko ajan valmiina hoitoapuna, ei todellakaan. Aion itse kyllä auttaa vähän enemmän omia lapsiani heidän lastensa hoidossa. Mutta oletan kyllä nauttivani siitä :-). Tykkään lasten kanssa touhuamisesta.

Meillä on jo yksi lentänyt pesästä. Toinen lähtee varmaan kohtapuoliin. Jäljellä sitten kolme, joista nuorimmalla kestää vielä aikansa että on edes täysi-ikäinen.

Joten mullapas onkin hahaa lapsenlapsia ennen kuin kaikki ovat muuttaneet pesästä pois ;-). Tosin lapsilla on myös hahaa hoitoapua myös sisaruksistaan. Ei jää vain mun harteilleni.

(Niin myös minulla ja sisaruksillani. Hoidamme ns ristiin lapsia. Ei ole pelkän mummon varassa tarvinnut olla. Samoin maksullisia hoitajia kyllä maailmasta löytyy. Lisäksi mä en ole "tuuppaan lapset yökylään" tyyppiä, kuten eivät ole sisaruksenikaan.)

Tarkoitinkin sitä tunnetta ettei ole enää niin tarpeellinen. Takertuvuutta koitan välttää viimeiseen asti. Itsellä kokemus takertuvasta äidistä siksi tätä varmaan niin mietinkin. Isompien lapsien kanssa jo nyt sopimus että tekstariin vastataan tekstarilla eikä soiteta, aina ei halua kuulla ääntä eikä kuulla ylimääräisiä mutsin höpinöitä. Lapsenlapsia ei nyt ihan heti ole tulossa ellei vahinko käy.