Kannattaako?

Meillä on ollut alusta asti ongelmia parisuhteessa.



Vaikka tuntuu typerältä sanoa, niin ongelmat johtuvat lähinnä miehestä ja hänen todella vaikeasta luonteesta. Syytä on minussakin, olen teräväkielinen ja osaan olla tosi v-mäinen ihminen.

Miehellä oli tapana aiemmin häipyä kotoa 1-2 yöksi, sulkien puhelimensa tai vastaamatta siihen, kertomatta siis missä on. Tähän liittyi miehen alkoholinkäyttö joka oli ihan hullua, silloin kun sitä 1-2 kertaa kk oli. Muuten mies ei juonut.

No, mies lopetti juomisen kokonaan, kun tein selväksi että tällaiset katoamistemput ja vastuiden ja sopimusten laiminlyönti rikkoo perheemme ja otan eron ellei tämä lopu. Hän on todella hienosti tsempannut viimeisen vuoden, juonut 1-2 lasillista kun olemme jossain olleet. Tiedän ettei tämä ole ollut helppoa, joten olen todella ylpeä hänestä.



No, eivät ne ongelmat tähän lopu. Hän on muuttunut todella aggressiiviseksi (hän on aina ollut älyttömän räjähdysherkkä) ja nyt on käynyt niin että lupauksestaan huolimatta, on käynyt minuun käsiksi. Tätä teki siis joskus vuosia sitten pari ekrtaa, kunnes puhuin asiasta neuvolassa (meillä siis alle kouluikäinen lapsi)ja muutenkin taas erolla uhaten mies lupasi parantaa tapansa. Olikin muutaman vuoden kunnolla, mutta nyt n. kk sitten hän räjähti jostain ja rikkoi tavaroita viskomalla niitä seinään. Ja pari viikkoa tämän jälkeen sai raivarin (minä olin eri mieltä eräästä asiasta enkä joustanut ja muuttanut mieltäni hänen mielikseen) ja kävi käsiksi + rikkoi puhelimeni.



Mitä voin muuta kuin hakea eroa. En mitään? Mies kävi minuun käsiksi vaikka tiesi mihin se johtaa.



Tiedän (ja vihaan sitä itsessäni) että olen uhannut erolla niin monta kertaa miestä. Mutta millään muulla en saa häntä tajuamaan temppujensa vakavuutta. Ei hän pidä väkivaltaista käytöstään ongelmana, jos minä kiltisti otan iskut vastaan. Tai ei hän lopeta lupausten rikkomista, katoamista päiväkausiksi jättäen minut lapsen kanssa kahden, ellei tajua että minä ihan oikeasti lähden jos hän ei muutu.

Sovimme kesällä, että menemme pariterapiaan (miehen idea) mutta hän ei sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi lähteä siihen mukaan. Aina oli estetttä, jne, joten se vaan jäi.



Mitä te tekisitte? Minä en todellakaan ole enkeli ja pelkkä uhri tässä, mutta minä en lyö miestä tai katoile kotoa/ petä (joo, hän on myös kerran pettänyt pitkän suhteemme aikana).



Haluaisin yrittää vielä. Mutta järki sanoo että siinä ei ole mitään mieltä enää tässä vaiheessa, että kaikki on mennyt nyt peruuttamattomasti liian pitkälle.



Ja en minä tällaista miettisi, ellei suhteessamme olisi erittäin paljon hyvääkin. Mies on pääosin ihana, huolehtivainen, rakastava isä ja paras ystäväni kaikilla tasoilla.