Eihän tämä ole downshiftaamista?
Menin nuorena naimisiin ja saatiin kolme lasta. Sen jälkeen opiskelin korkeakoulututkinnon. Vähän ennen valmistumista tajusin, että olen kouluttautunut alalle, joka on suora väylä ikuiseen stressiin ja väistämättömään burnoutiin (siihen alalla suorastaan tähdätään, ylikiireistä elämää ihannoidaan - perhearvot ovat pohjamudissa).
Päätin, etten todellakaan hakeudu alan töihin, vaikka palkka olisikin ollut ihan mukava jo vastavalmistuneillakin. Jäinkin valmistumisen jälkeen kotiin ja aloin kutoa. Nyt kudon työkseni villavaatteita, lapasia, villasukkia, villapipoja ja -haalareita. Tulot ovat noin puolet siitä, mitä vastavalmistuneilla alallani. Enkä kadu päätöstäni.
Onko tämä siis minkäänlaista downshiftaamista, kun en varsinaisesti työelämästä ole koskaan jättäytynyt pois?
Kommentit (9)
Pointti on se siirtyminen. Ap ei ole ikinä edes päässyt mihinkään, joten ei hän voi siirtyäkään.
downshiftaamiseksi. Eikö se yleensä ole sitä, että ihminen on jo jotain saavuttanut ja tehnyt, ja sitten vähän löysää, ei sitä, että ei edes yritä tehdä.
Muutenkin, jos et itse ole koskaan alalla ollut, et voi tietää stresassaisitko itse siinä työssä. Siksi kannattaisi ehkä joskus kokeilla. Itse olen työssä, mitä osa pitää tosi raskaana ja stressaavana, itse siitä pidän.
Mitä opiskelit? Kauppatieteitä, oikeustieteitä?
Olet elänyt koko aikuisen ikäsi?
Ensinkö isukin rahoilla? Ja nyt miehen?
Entäs jos iskee ero tai leskeys? Villasukillako aiot elättää 3 lasta?
Minusta jokainen aikuinen voi itse tehdä riskianalyysinsä, joten ei siinä besserwissereitä tarvita! Tee ihan niin kuin itse viisaaksi katsot.
Itse olen kuullut vain yksikössä tieteestä eli tuo tieteet lienee vanha ilmaus... Päivitä siis.
Olet elänyt koko aikuisen ikäsi?
Ensinkö isukin rahoilla? Ja nyt miehen?
Entäs jos iskee ero tai leskeys? Villasukillako aiot elättää 3 lasta?
Täällä kyllä huomaa taas niin selvästi suomalaisen perusnegatiivisen luonteen.
Ap ei ole saanut vielä yhden yhtä positiivista kommenttia, vaan aina pitää kaikesta löytää se negatiivinen puoli. Hämmästyttävää!
Kannattaisi av-mammojen joskus kokeilla, kuinka virkistävää on välillä ajatella positiivisesti.
Minä aloitan, hienoa että ap:lla on ainakin aikaa lapsilleen. Aina voi myöskin vaihtaa alaa, ei ole tavatonta vasta alaa opiskeltuaan huomata että se ei sovi itselle. Turha sitä on stressata ja uhrata itsensä jonkun työnantajan alttarille, ei ne sitä burn-outiin sairastunutta työntekijää todellakaan tule kuolinvuoteelle kiittämään. Asiat tärkeysjärjestykseen siis.
Downshiftaus on siirtymistä siirtymistä "alaspäin" - ei sen tarvitse tarkoittaa työnteon kokonaan lopettamista vaan nimenomaan tahdin hiljentämistä. Ja näinhän sä juuri teit.
Tosin mitä väliä sillä on, miksi sitä kutsutaan. Eiköhän ihminen saa elämällään tehdä mitä haluaa.