Miksi aina minun täytyy pyytää anteeksi?

Marttyroit ja itkeä tihrustat. Koita suuttua välillä kunnolla. Huuda sille äijälle että jumalauta nyt SÄ pyydät anteeksi kerrankin sanomisiasi! Kokeile edes!



Tsemppiä leikkaukseen, on varmasti rankkaa odotella sitä. Kerrothan miehellekin että pelottaa.

Viime yönnä hän räjähti minulle, kun kerroin, että väsytti ja ajattelin mennä nukkumaan. En kuulemma osaa pitää hänelle seuraa ja keskustella silloin, kun hänellä on tarve purkaa työpäivänsä tapahtumia. Tämä tapahtui siis aamuyöstä: minulla työpäivä alkaa aamusta, kun taas miehellä on vapaa työaika. Mies raivosi aivan hulluna. Minähän sitten siinä pyytelin anteeksi... ja itkin koko seuraavan päivän. Vastaavia räjähdyksiä tapahtuu meillä pikkuasioista tämän tästä.



En tiedä mikä noissa miehissä on, että anteeksi ei osata pyytää. Eikä välttämättä edes tajuta, että vikaa voisi olla myös omassa käytöksessä.



Paljon onnea sulle siihen leikkaukseen. Toivottavasti se menee hyvin. Miehen suhteen en ikävä kyllä osaa antaa neuvoja, muuten kuin toteamalla, että ymmärrän hyvin tilanteen...

Kysyn ihan ystävällisesti. Jos elämä on tuota, sinulla on tunne ettet jaksa, että tuhlaat elämäsi miehen kanssa jne. Lakkaa tuhlaamasta! =)



Jos kuitenkin esim. lasten vuoksi haluat pysyä suhteessa, niin koita olla välittämättä. Mua helpotti kovasti rakkaudettomassa liitossa, kun tajusin, että mun ei tarvitse välittää. Mäkin saan (ja osaan!) olla kylmä ja tunteeton, enkä ainakaan anna miehelle sitä tyydytystä, että näyttäisin jos mulla on paha olo, tai että edes odottaisin mitään empatiaa tai anteeksipyyntöä riidan jälkeen...



Onnea leikkaukseen!

Vakka on kantensa valinnut. Sinä haet niin kovasti hyväksyntää, "rakkautta" ja haluat olla ehdottomasti kiltti, että sinä alistus.

Mies käyttää tätä hyväkseen, ja sinä toimit täysin käsikirjoituksen mukaan: itkeä tihrustat ja viimein alistut ja pyydät anteeksi saadaksesi taas hyväksyntää edes seksin muodossa.



Tiedätkö , että jopa todella häijyillä ämmillä, ilkeilläkin voi olla oikeasti rakastava mies? Mitä menetettävää sinulla olisi, jos sinäkin kerran elämässäsi kunnioittaisit itseäsi ja vaatisit sitä myös toiselta osapuolelta.

Ei sinun tarvitse olla aina niin kiltti!

pyrkinyt tuosta itkemisen kulttuurista eroon



meillä ei mene ihan noin kurjasti kuin teillä, meillä riidan jälkeen tai aikana mä itken, mies on tyly ja kamala, mutta kyllä se aina pyytää anteeksi



mutta olen huomannut että jos saan sen itkun stopattua, niin se riitakin yleensä tyrehtyy alkuunsa



eli ei, se ei ole mun tai sun homma olla itkemättä, se ei ole mun tai sun syy että jos itkee niin mies suuttuu, mutta olen vaan pannut merkille että pääsen itse helpommalla jos saan sen itkun jätettyä väliin

että hänen kanssaan vietetty aika saa sinut vihaiseksi, katkeraksi jne. Jos sillä on yhtään järkeä päässä, niin se rupee tajuamaan, että nyt on asiat ihan oikeasti huonosti ja niille täytyy tehdä jotain.



Meinaan näin ulkopuolisen korviin kuulostaa todella pahalta se, että ennen tätä "ei niin pikkujuttu" leikkausta vietetty aika hänen kanssaan saa sinut vihaiseksi.. Ei se nyt niin pitäisi mennä! Omiin rakkaisiin läheisiin täytyisi voida turvautua elämän synkkinä hetkinä.



Kuulostaa kliseeltä, mutta miten olisi pari terapia? Olette vähän pahassa kierteessä.

Asioista kilahdat?

Vakka on kantensa valinnut. Sinä haet niin kovasti hyväksyntää, "rakkautta" ja haluat olla ehdottomasti kiltti, että sinä alistus. Mies käyttää tätä hyväkseen, ja sinä toimit täysin käsikirjoituksen mukaan: itkeä tihrustat ja viimein alistut ja pyydät anteeksi saadaksesi taas hyväksyntää edes seksin muodossa. Tiedätkö , että jopa todella häijyillä ämmillä, ilkeilläkin voi olla oikeasti rakastava mies? Mitä menetettävää sinulla olisi, jos sinäkin kerran elämässäsi kunnioittaisit itseäsi ja vaatisit sitä myös toiselta osapuolelta. Ei sinun tarvitse olla aina niin kiltti!

Ruveta ilkeäksi ja bitch ämmäksi? Itsekin kiltti ja mies aina saa huutaa ja mököttää ja minun pitää ns. jää murtaa.

Mies pahoitti mieleni ja minä itkin. Sitten mies raivostui kahta kauheammin minun itkusta. Jossain vaiheessa opin olemaan itkemättä. Katsoin vaan huutoa ja annoin "iskujen" tulla, reagoimatta oikeastaan mitenkään. No sehän se vasta miestä yllyttikin. Sitten jossain vaiheessa tuli mitta täyteen sitä huutoa riitojen yhteydessä ja päätinkin muuttaa omaa reagointiani totaalisesti. Aloin huutaa samalla mitalla takaisin (osoittaakseni miehelle miten typerää hänen käytöksensä on). Mies meni totaalisen hämilleen äkillisestä vastaiskusta ja hiljeni. Sanoin, että jatkossa kommunikoin samalla tavalla kuin hän, eli huutamalla. Katsotaan sitten miten mukavaa meillä on ja miten hyvin ongelmat saadaan ratkottua.



Pari kertaa on nyt otettu kunnon huutomatsi ja olen huutanut miehen hiljaiseksi, mutta täytyy sanoa, että vaikutus on huomattava. Nykyään mieskin osaa jo puhua asioista huutamisen sijaan. Suosittelen testaamaan, vaikkei se kivaa olekaan. Ehkäpä teilläkin auttaa miestä ymmärtämään oman "keskustelutapansa" idioottimaisuuden

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina minä?!

Mies käyttäytyy/sanoo pahasti, ja minulle tulee paha mieli. Seurauksena on, että minä itkeä tihrustan pari päivää, ja mies on puhumatta mitään.

Aina sama kuvio!

Ei jaksa enää, ei.

Ja turha sanoa, että puhukaa, puhukaa..

. Kaikki on aina minun syytäni, ....

Mitä tässä pitäisi tehdä? En vaan enää jaksa.

Vähän samanlaista. Erona että nainen täällä on se syyttävä. Ihankuin mulla ei saisi olla omia mielipiteitä. Jos ilmaisen oman näkemyksen hän suuttuu.. enkä ymmärrä että miksi. Eikä halua selventää sitä myöskään.

Se kiihottuu siitä. Siksi luo tahallaan tällaisen tilanteen.