Apua, omapäinen ja uhmakas 4-vuotias huoh...

Loppuuko tuo "uhmaikä" ikinä?? Tyttö on ollut vauvasta lähtien temperamenttipakkaus (vauvana ei viihtynyt itsekseen esim. lattialla, vaati paljon syliä) Kohta ikää 4 vuotta ja edelleen tyttö sanoo ja käyttäytyy varmaan tuhat kertaa päivässä päin vastoin, kuin mitä pyydetään.



Esim. tänä aamuna kohtaus, kun tyttö oli sotkemassa muovailuvahaa leluihin, josta kielsin, kuten on aiemminkin ollut puhetta, että leluja ja muovailuvahaa ei tehdä saman aikaan. Tyttö ei uskonut, vaikka pari kolme kertaa nätisti kehoitin lopettamaan. Sitten keräsin lelut pois, josta alkoikin tytön raivoaminen ja lyöminen "tyhmä äiti". Tuosta kun ei taas loppua tullut, niin kannoin hänet huoneeseensa, jossa tyttö ei tietenkään halunnut pysyä, lelujen heittely, lyöminen ja huuto jatkui. Itselläkin jo hermo mennyt ja työnsin ja kannoin tyttöä takaisin huoneeseen ja yritin saada tytön huudon läpi oman ääneni kuuluviin. Meni varmaan 10 kertaa, kun kannoin tyttöä takaisin huoneeseen ja olin jo huutanut, että siellä pitää pysyä niin kauan, kunnes tulen hänet hakemaan, niin lopulta hän sinne suostui jäämään (ovi auki) ja n. 5-10min päästä pyysin tulemaan luokseni ja keskusteltiin rauhassa asia loppuun. (muovailuvahan käyttö, lyöminen, potkiminen ym, ja kerroin että rakastan häntä, ja ymmärsikö tyttö, että käyttäytyi tuhmasti). Ja sitten rauha maassa.



En tiedä, saiko tuosta mitään kuvaa, millainen "kohtaus" oli kyseessä, mutta tuollaisia meillä on tosi usein. Muut lapset ovat selvästi rauhallisempia luonteeltaan olleet aina, eikä noin kamalia itkupotkuraivareita heidän kohdallaan ole ollut kuin tosi harvoin, jos silloinkaan.



Mutta jos nyt neuvoa kysyisin, niin miten ihmeessä välttäisi tuon kauhean mekkalan? Jos nyt lähdetään siitä, että tyttö tekee jotain, mikä on kiellettyä, ja sitten sanon hänelle muutaman kerran nätisti, että sitä ei saa tehdä. Mutta kun tyttö ei usko, niin miten siitä eteenpäin, ennen kuin raivarit on jo pystyssä?