Koska huomasitten vanhempienne tulleet vanhoiksi

mutta väistämätöntä. Oma äitini sairastui yllättäen ja parissa päivässä näytti tulevan ikää lisää 15 vuotta. Liikuntakyky ja muisti menivät, se oli ihan kauheaa. Äiti onneksi on kuntoutunut hyvin, mutta edelleen muisti pätkii enemmän kuin ennen ja motoriikka on jäänyt vähän kulmikkaaksi tai miten sen nyt sanoisi. Sairastumisen aiheuttama äkillinen romahdus oli kyllä todella pysäyttävää ja pelottavaa. En ollut vielä valmis siihen, nyt opettelen pikku hiljaa. Onneksi saimme vielä aikaa :)

äiti täytti 50v ja eli viimeistä vuottaan. Kuoli syöpään.

Ei hän ollut vanha vain sairauden uuvuttama. :(

ILmeisesti siis tositosi vanha?



Oon mä jo joitain vanhuuden merkkejä huomannut ja hänellä on perussairaus, mutta ei kyllä juuri valita. On ikäisekseen nuorekas muuten, mutta luulen, että tuon sairauden myötä väsyy ehkä helpommin kuin muut ikäisensä. On alle 50v. Pelottaa todella hänen vanhenemisensa. Hänen äitinsä kuoli alle 60-vuotiaana, yllättäen ollessaan vielä työelämässä.

Molemmilla on jotenkin kyvyissä tapahtunut hidastumista, ajatus vain ei ole niin terävä kuin aiemmin. Ajattelu kulkee mutta se on hitaampaa ja toimiminen on hitaampaa. Vanhempani on viiskymppisiä.



Ei äitini taas toisaalta ole vanha, osaa hassutella vielä. Isäni taas on kyynistynyt ja sekös häntä vanhentaa.

vanhemmat on kuusikymppisiä ja ne on miljoona kertaa energisempiä kuin minä ja saavat aikaan miljoona kertaa enemmän. Olen niin väsynyt koko ajan että tunnen itseni 80-vuotiaaksi. Ei se siis iästä aina ole kiinni..

en koe että äitini olisi tullut vanhaksi, hän on 54. isäni sen siaan on vuoden aikana vanhettunut ulkoisesti ja PALJON kovan työstressin vuoksi, se on vähän pistänyt miettimään. isällä ikää 52.

Mun äiti on 74v ja isä on 72v. Äiti on vielä notkea ja vetreä ja muisti toimii hyvin. Isästä on tullut jotenkin väsynyt ja kiukkuinen. Sitä ei huvita mikään eikä se tekisi mitään mitä pitäisi tehdä. Ei antaisi äidin puhua puhelimessakaan tai käydä kaupungilla siskoillaan tai muuta. Ja sit muitakin ihmeellisiä asioita. Mutta tekee se vieläkin vaikeita ja haastavia sudokuja, joten pää toimii vielä kuitenkin.

ja se tunne oli kamala,kun mä tajusin ettei ne oo enää niinku 10v. sitten.tosi pelottava tunne.isä on 63v ja äiti 58v et ei ne nyt iällisesti ole vanhuksia mut olen siis huomannut miten ne on väsyneempiä.isä sairastaa kyl aika paljon ja se on aina ollu ni perusterve ja viime vuosina alkanu tulee rr tautii,kolesterolii,nyt todettiin sepelvaltimotauti..

Alkoi tulla ensimmäisiä merkkejä siitä, että hän kysyykin neuvo meiltä lapsilta ja tukeutuu meihin, tarvitsee seuraa ja kyläilypaikkaa ja nauttii passaamisesta. Siihen mennessä äiti oli aina ollut itse Viisaus, joka tiesi vastauksen kaikkeen ja puhalsi aikuisenkin lapsen pipin pois.



Nyt hän on 64 ja osat ovat todellakin kääntyneet. Hän tarvitsee paljon henkistä tukea. Hän elää lasten ja lastenlasten kautta ja vierailee meidän kodeissamme säännöllisesti. Yksinäisyys tekee hänelle pahaa, luovuuskin katoaa. Tietysti tämä vuosi on lohduton muutenkin, isä kuoli. Äidin pitkä työ omaishoitajana päättyi.

Palasi vielä leikkauksen ja hoitojen jälkeen töihin muutamaksi vuodeksi. Uudelleen sairastuttuaan jäi kumminkin ennenaikaiselle eläkkeelle 62- vuotiaana. Taistelutahto on mennyt, pahimmillaan menee pari viikkoakin ettei käy kodin ulkopuolella. :-(



Harmittaa kun sairaus on vienyt äidin voimat ja kateellisena joskus katson näitä kahdeksankymmisiä teräsmummoja, he menisivät mun äidin tyttäristä.



Isä kuoli äkillisesti kuuskymppisenä, hänestä ei koskaan ehtinyt huomata vanhenemista.

Kuoli alle 70-vuotiaana, en ehtinyt huomata kuin sairastumisen.

Ehtivät molemmat kuolla ennen tuota havaintoa.

Molemmat niin isä, kuin äitini ehtivät kuolla molempien ollessa siinä 50v.

Nyt voi enää vain miettiä millaisia he olisivat nyt:(

Äitini on sillä tavalla vanhentunut, että huomaan hänen muuttuneen konservatiivisemmaksi ja ajatusmaailmaltaan jäykemmäksi, mutta muuten hän on oikein hyvässä kunnossa, ja toisaalta uusi rakkaus on saanut hänet myös energisemmäksi ja avoimemmaksi. Ikää on 62 vuotta.



Isäni täytti tänä vuonna 70 vuotta, ja pari vuotta sitten tehty sydänleikkaus oli suuri koettelemus, mutta todella hyvin ennalleen isä on palannut. Hän on siitä jännä, että ei ole koskaan liikkunut, siis harrastanut liikuntaa, mutta tehnyt sen verran fyysistä työtä, että saanut siinä tarpeellisen liikunnan. oN siis piilohyväkuntoinen.



Miehen vanhemmat ovat myös molemmat ihan himpun verran alle 70. En tiedä mistä se voi johtua, mutta heillä on alkanut haista vanhukselle. Tiedätte sen tuoksun, joka monessa vanhojen ihmisten kodeissa on. Molemmat ovat kyllä oikein hyvässä kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti, mutta onhan se omalla tavallaan ahdistavaa.



Oma mummini, joka kuoli viime kesänä 93-vuotiaana ei koskaan muuttunut vanhaksi. Oli aina virkeä mieleltään ja aina menossa, vaikka fysiikka loppuvaiheessa pistikin hanttiin. Hän onminun idolini noissa asioissa. Kunpa pysyisi itsekin yhtä nuorekkaana.