Siis ihan oikeasti: MITÄ TE OLETTE OIKEIN TEHNEET LAPSILLENNE

aikaa ja lukee tarpeeksi avauksia.... Perheissä on työttömyyttä, laiskuutta, väkivaltaa, alkoholismia ja mielen sairauksia. Näkeehän tuon kun lukee useimpia avauksia tällä palstalla.

Mutta tiedän, mitä EN tehnyt eli en huutanut, raivonnut, nalkuttanut, vaatinut tänään yhtä ja huomenna toista, keksinyt sairaita sääntöjä, vienyt puhelinta jonkun pikkuasian takia tai nipannut, tukistanut, läpsinyt.



Kaikesta tästä huolimatta lapseni ovat varmaan ainoat palstalla kerrotut teinit, joilla ei ole ongelmia. Ai niin, ne on pelolla latistettu käymään koulua?

Ne on saaneet mun geenit. Oma murrosikä oli mulla myös vaikea, siitä selvittiin ja nyt kauhulla muistelen miten ilkeä ja kamala pentu mä olin. Mun esikoinen on samanlainen, toivottavasti noi kaks perässä tulijaa ei olisi.



ps. rikollinen se ei ole eikä hullu, mutta osaa koetella.

Mutta tiedän, mitä EN tehnyt eli en huutanut, raivonnut, nalkuttanut, vaatinut tänään yhtä ja huomenna toista, keksinyt sairaita sääntöjä, vienyt puhelinta jonkun pikkuasian takia tai nipannut, tukistanut, läpsinyt.

Kaikesta tästä huolimatta lapseni ovat varmaan ainoat palstalla kerrotut teinit, joilla ei ole ongelmia. Ai niin, ne on pelolla latistettu käymään koulua?

teiniä ihan ongelmitta. :=DDD

Yksi kunnollinen ja yksi hulttio on tullut kasvatettua...

Mutta tiedän, mitä EN tehnyt eli en huutanut, raivonnut, nalkuttanut, vaatinut tänään yhtä ja huomenna toista, keksinyt sairaita sääntöjä, vienyt puhelinta jonkun pikkuasian takia tai nipannut, tukistanut, läpsinyt.

En myöskään ole ryypannyt, rähjännyt, riehunut, latistanut, vaatinut liikaa enkä liian vähän, torpannut kaverisuhteita enkä antanut olla liian vapaasti missä vaan, en jättänyt kotiintuloaikoja valvomatta, en koulunkäyntiä tukematta ja läksyissä auttamatta. En ole jättänyt opettamatta tärkeitä taitoja itsestä huolehtimisessa tai oman tunne-elämän hallitsemisessa. En ole jättänyt rakastamatta.

Siitä huolimatta olen joutunut myös viemään lapseni nuorisopsykiatrian poliklinikalle tutkimuksiin ja hoitoon.

Mutta tiedän, mitä EN tehnyt eli en huutanut, raivonnut, nalkuttanut, vaatinut tänään yhtä ja huomenna toista, keksinyt sairaita sääntöjä, vienyt puhelinta jonkun pikkuasian takia tai nipannut, tukistanut, läpsinyt.

Kaikesta tästä huolimatta lapseni ovat varmaan ainoat palstalla kerrotut teinit, joilla ei ole ongelmia. Ai niin, ne on pelolla latistettu käymään koulua?

Meillä on ollut arestia, on tietokonekieltoa, pelikieltoa, puhelin on takavarikoitu jne.

Silti tai juurikin noista syistä (mistä sitä tietää) mun lapset on ihan normaali kunnon kansalaisia.

Kaikkien lapsethan ovat näitä täydellisiä supersankareita, ilman vikoja ja puutteita.



Huomasitko? Heti alkoi näppäimet laulaa, minun lapset on niin loistavia jalo yksilöitä.

omien kolmen jo aikuisen lisäksi olen työkseni kasvattanut hankalia teinejä kolme vuosikymmentä. Säännöt ovat järjelliset eikä niitä muutella, syliä on tarjolla jos/ kun nuori sitä tarvitsee, kunnioitusta pitää olla ihan molemmin puolin, mutta tässä asiassa aikuinen on esimerkkinä. Arvostakaa nuoria ja näyttäkää se heille. Kuohunta kuitenkin kuuluu ikään ja on merkki siitä että lapsi pyrkii itsenäisyyteen.

Meillä on huudettu puolin ja toisin ja annettu myös rangaistuksia, mutta johdonmukaisesti. Näillä on saatu kasvatettua kaksi kunnollista teiniä ja yksi hunsvontti. Tämä hunsvontti tosin ei ole rikollinen eikä väkivaltainen, patalaiska ja saamaton kyllä.