miksi jotkut naiset ei löydä miestä?

ennen kuin nyt ihan viime aikoina olen ymmärtänyt, että minä se olen kuitenkin aina omalla käytökselläni torjunut miehiä(pitänyt itsepintaisesti kiinni siitä että ei se mies ole kiinnostunut kuitenkaan, vaikka mies tekisi mitä). Takana monta sellaista hyvin lyhyttä suhdetta, mistä olen vasta myöhemmin huomannut että ne miehet olisi halunneet enemmän kuin minä olin valmis antamaan. Vaikka luulin aina aiemmin että se oli toisinpäin. En tiedä mitä pelkään niin paljon, etten uskalla antaa kenellekkään edes mahdollisuutta.

Mutta paljon itsetutkiskelua tämä on vaatinut, enkä vieläkään osaa toimia eri tavalla, mutta askel oikeaan suuntaan on kai tapahtunut kun olen huomannut missä mättää.

Itse olen elänyt parisuhteessa jo monta vuotta, mutta mulla on kaksi kaveria, jotka ei vaan löydä itselleen miestä.

Luulen, että yksi vaikuttava asia on se, että he haluavat liian innokkaasti löytää miehen eivätkä sitten osaa olla luontevia miesten seurassa. Itse ainakin luulen olleeni ennen sellainen, mutta sitten elämässä sattui kerralla paljon muutoksia ja mielenkiinto meni niihin asioihin ja kas -yhtäkkiä huomasin myös seurustelevani :) En nyt tarkoita mitään tunkeilevuutta vaan sellaista epäluontevuutta ja epävarmuutta.

mutta joidenkin kohdalla olen huomannut, että jotkut takertuvat kiinni. Lue Tommy Hellsten Saat sen mistä luovut.

naisista, jotka heti ripustautuvat ja haluavat viettää kaiken aikansa miehen kanssa. Se säikäyttää varmasti. Anna miehelle tilaa ja omaa aikaa, älä ole tyrkky.

Ootko varma ettei ne kaverit jotka ei löydä miestä vaan halua olla yksin? Monilla on se harhaluulo ettei joku löydä miestä ja sitä jopa päivitellään porukalla, vaikka todellisuudessa voi olla ettei kyseinen ihminen edes halua löytää miestä. Nykyään pärjää hyvin yksinkin. Mä oon tällainen ihminen joka haluaa elää yksin.

Tuntuu olevan rima kamalan korkealla. Ja toisaalta he itse haluavat vaikuttaa etäisiltä, miehet pelästyy tai eivät jaksa. Ja joka asiaa pitää jännittää, ja kysellä kavereilta neuvoja mitä pitäisi sanoa tai tehdä, jotta mies kiinnostuisi mutta ei itse vaikuttaisi liian tyrkyltä, joten lopulta jää todellakin liian etäiseksi. Tai miehistä löytyy aina jotain vikaa. Ehkä tottakin, mutta joskus jostain voisi nipistää. Tai etsiä jostain muualta kuin totutuista paikoista. Tai vaan antaa olla.

minullakin on sellainen kokemus, että sinkkuystävilläni on rima tosi korkealla. Ei siinä mitään, saa ollakin, mutta minusta vähän tyhmä sitten valittaa..



Meillä oli tuparit ja eräs ystäväni ilmaisi (jälkikäteen) minulle kiinnostuksensa erääseen miehen ystävään. Kysyin lupaa kummaltakin osapuolelta ja annoin sitten heidän yhteystietonsa toiselle. Tunsin miehen ystävän hyvin, ja pidin heitä hyvänä parina noin periaatteessa. Tämä miehen ystävä on melko ujo, ja "varoitin" tästä ystävääni. No, ystäväni mielestä miehessä ei ollut tarpeeksi "ytyä", joten hän oli sanonut tapaamisen lopuksi ettei kiinnosta uudestaan tavata.



Myöhemmin oli sanonut, että tämä mies oli ollut hauska, vienyt tosi kivaan ravintolaan syömään, keskustelu oli sujunut, flirttiäkin oli. Mies oli illan lopuksi tarjoutunut viemään ystävänsä kotiin ja matkallakin oli ollut mukavaa. Perille päästyä ystäväni sitten oli sanonut hyvästit, koska mies oli ollut tekemässä lähtöä ilman että olisi halunnut tulla ystävän luokse "jatkoille".



Mies siis olisi halunnut tavata uudestaan, tutustua paremmin jne.. koomista tässä on se, että ystäväni on lempannut paljon miehiä juuri siksi, että "ei niillä ole muuta kuin seksi mielessä". Ja nyt sitten ei sekään ole hyvä, jos haluaisi ensin käydä muutamilla treffeillä..

juuri niin on ystäväpiirissäni. Mikään ei kelpaa. Eräs ystäväni on ylipainoinen ja valittaa että hänen ylipainonsa takia hän ei löydä miestä. No, eräs olisi ollut kiinnostunut, mutta ystäväni ei voinut ajatellakaan, koska mies oli "tavallisen" pituinen (175cm) ja suht. hoikka. Ystäväni haluaa pitkän ja "skroden" miehen, jonka rinnalla hän itse tuntuu pieneltä..



Itse en ymmärrä kovin tarkkaa ulkonäkökarsintaa, jos muuten ihminen olisi "tosi kiinnostava". Oma mieheni on ihan tavallisen näköinen, vanhemmiten ulkonäkö kuitenkin rapistuu.. Miehellänikin alkaa jo tukanraja nousta, vaikka hän on "vasta 36-vuotias. Hän on ihana minulle, meillä on hauskaa, hän on loistava isä, saa minut iloiseksi, tukee hankalina hetkinä..



Tämä kaikki on minulle tärkeämpää kuin se, että hänellä olisi ihanteeni mukainen tuuhea, kihartuva tukka ja roteva vartalo.. sinkkuystäväni ajattelevat, että on mahdollista löytää ihminen joka vastaa (täydellisesti) sekä ulkonäkö- että luonneihanteita..

Että kun juttelen miehelle tai yritän flirttailla niin sanon jotenkin torjuvasti alitajuisesti. Eli sanon eri mitä tarkoitan. Sitten myöhemmin kun mietin sanomisiani ja tekemisiäni niin kaduttaa jotkut sanomiset kun antaa väärän kuvan itsestään. Tai sitten se on vaan epävarmuutta. Sitten kun otan alkoholia niin olen liiankin varma ja sekään ei ole hyvä juttu. Saan kyllä seuraa ja minusta kiinnostutaan seksimielessä Ja jos lähden seksi mielessä jatkoille niin miehellä ei seisokaan. Olen varmaan sitten humalassa liian päällekäyvä.

Sitten taas ne miehet jotka ei kiinnostaisi niin kiinnostuu minusta. Siis kaikki oudot friikit. Olen varmaan joku niiden märkä päiväuni. =(



ap

miehet pelästyy. Luulen että miehet karttavat sellaisia jotka antavat liian vahvan kuvan ja puhuvat ristiriitaisia(=eli tyypillinen NAINEN)... Terve itsetunto ja rehellisen reipas asenne,se varmaan miellyttää miestä.



Näin siis vain arvailen itse,koska tiedän yhden sinkun joka pelästyttää kaikki pois jutuillaan,ei osaa antaa muille tilaa sanoa mitään,ja on niin vahva persoona ettei siinä jää miehelle enää mitään sanottavaa tai tehtävää....ja oikeastaan tämä nainen onkin sisimmiltään aika epävarma.

Suoraan sanottuna veemäisiä ,vaikeita naisia jotka itse tekee joka asiasta raketti tiedettä.Yritä nyt tuollaisten kanssa perheitä perustaa.Oma vikanne.Miehet toimii yksinkertaisemmin eikä kaipaa luentoa joka asiasta.Parisuhde on kahden ihmisen tunneside eikä mikään analyyttinen tutkimuskohde.

Minä en ole löytänyt pysyvää miestä.

Syynä lopulta se, että olen 'liian paljon' kaikkea. Enkä nyt puhu kiloistani, joita ei ole yhtään liikaa.

Miehet tosiaan haluavat yksinkertaisen (pun!) naisen, jonka pystyvät heti lokeroimaan ja sijoittamaan osaksi _omaa_ elämäänsä.

Olen samalla kertaa lapsenomainen ja syvällinen; elän hetkessä ja eettisesti. Nautin pienistä arkipäiväisistä asioista, humallun esim. oivalluksista ja luontoelämyksistä, en alkoholista.

En tarvitse enkä vaadi juuri mitään, vain aidon ihmisen, joka on rehellinen itselleen(kin) eikä pyri (tiedostamattaan) pakenemaan itseään ja tuntemuksiaan johonkin ulkonaiseen, kuten päihteet, pakonomainen urheilu, statustavarat...

Mistä löytyy henkisesti kehittynyt, tiedostava mies?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole löytänyt pysyvää miestä.

Syynä lopulta se, että olen 'liian paljon' kaikkea. Enkä nyt puhu kiloistani, joita ei ole yhtään liikaa.

Miehet tosiaan haluavat yksinkertaisen (pun!) naisen, jonka pystyvät heti lokeroimaan ja sijoittamaan osaksi _omaa_ elämäänsä.

Olen samalla kertaa lapsenomainen ja syvällinen; elän hetkessä ja eettisesti. Nautin pienistä arkipäiväisistä asioista, humallun esim. oivalluksista ja luontoelämyksistä, en alkoholista.

En tarvitse enkä vaadi juuri mitään, vain aidon ihmisen, joka on rehellinen itselleen(kin) eikä pyri (tiedostamattaan) pakenemaan itseään ja tuntemuksiaan johonkin ulkonaiseen, kuten päihteet, pakonomainen urheilu, statustavarat...

Mistä löytyy henkisesti kehittynyt, tiedostava mies?

Nyt on miesvihaa.

Niin. Yksin jo  8 vuotta eikä miestä löydy. En mitenkään etsikään, mutta vastaan voisi tulla. Olen ihan tavallisen sievä ja normaalipainoinen, mutta minusta kiinnostuvat vain varatut. Kyllähän tämä elämä yksinkin on antoisaa ja yksinkertaista, voi mennä minne haluaa ja elää kuten haluaa. Läheisyyttä ja henkistä yhteyttä ja kumppanuutta kuitenkin kaipaisin. Itse näen asian niin että miehille ei tällainen nainen kelpaa. Muutama lyhyt suhde on kaatunut miehen katoamiseen. En ole takertuva millään tavalla, tarvitsen itsekin paljon tilaa ja annan sitä luonnollisesti myös toiselle. Avioliitto aikoinaan kaatui miehen alkoholismiin, ja se on iso mörkö vieläkin, en kestä känniääliöitä yhtään.

Winteriscoming kirjoitti:

Niin. Yksin jo  8 vuotta eikä miestä löydy. En mitenkään etsikään, mutta vastaan voisi tulla. Olen ihan tavallisen sievä ja normaalipainoinen, mutta minusta kiinnostuvat vain varatut. Kyllähän tämä elämä yksinkin on antoisaa ja yksinkertaista, voi mennä minne haluaa ja elää kuten haluaa. Läheisyyttä ja henkistä yhteyttä ja kumppanuutta kuitenkin kaipaisin. Itse näen asian niin että miehille ei tällainen nainen kelpaa. Muutama lyhyt suhde on kaatunut miehen katoamiseen. En ole takertuva millään tavalla, tarvitsen itsekin paljon tilaa ja annan sitä luonnollisesti myös toiselle. Avioliitto aikoinaan kaatui miehen alkoholismiin, ja se on iso mörkö vieläkin, en kestä känniääliöitä yhtään.

Minullakin on sama, minusta kiinnostuvat aina varatut. Millon miehellä vaimo ja 2 lasta, baarissa pyytää numeroa, kahville ja treffeille, aa ig-tili: tyttöystävä, sit avoliitossa. Mitä hittoa?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole löytänyt pysyvää miestä.

Syynä lopulta se, että olen 'liian paljon' kaikkea. Enkä nyt puhu kiloistani, joita ei ole yhtään liikaa.

Miehet tosiaan haluavat yksinkertaisen (pun!) naisen, jonka pystyvät heti lokeroimaan ja sijoittamaan osaksi _omaa_ elämäänsä.

Olen samalla kertaa lapsenomainen ja syvällinen; elän hetkessä ja eettisesti. Nautin pienistä arkipäiväisistä asioista, humallun esim. oivalluksista ja luontoelämyksistä, en alkoholista.

En tarvitse enkä vaadi juuri mitään, vain aidon ihmisen, joka on rehellinen itselleen(kin) eikä pyri (tiedostamattaan) pakenemaan itseään ja tuntemuksiaan johonkin ulkonaiseen, kuten päihteet, pakonomainen urheilu, statustavarat...

Mistä löytyy henkisesti kehittynyt, tiedostava mies?

Et luultavasti mistään. Tuollaiset miehet ovat yleensä hyvin vaatimattoman näköisiä, eikä vastakkainen sukupuoli edes noteeraa heidän olemassaoloaan.