Lue keskustelun säännöt.
Kummiksi pyytäminen mietityttää?
23.05.2011 |
Haluaisimme pyytää kummiksi pariskuntaa, tai vaihtoehtoisesti vain miestä. Mies on minun mieheni parhaimpia ystäviä ja koska viettää meillä paljon aikaansa, hänestä on tullut myös minun ystäväni. Tulemme erittäin hyvin juttuun myös hänen vaimonsa kanssa, mutta tapaamme häntä harvemmin.
Kun aloimme miettiä syksyllä syntyvän lapsemme kummeja, he tulivat ensimmäisinä molemmille mieleen. Mutta heillä on takanaan vuosia kestänyttä lapsettomuutta ja tämä meidän lapsemme oli "vahinko", joten ei ollut ylipäätään helppoa kertoa heille raskaudesta. Tiedämme, että asia on heille erittäin kipeä ja vaikea, eikä valoa sen tunnelin päässä ole näkyvissä :(
Haluaisin kuulla mielipiteitänne siitä, että olisiko heidän kummeiksi pyytäminen virhe? Itselläni ei ole kokemusta lapsettomuudesta, joten osaan asettua heidän kenkiinsä ehkä vähän huonosti. Me näemme sen kunniatehtävänä, jonka haluaisimme suoda heille, mutta ottavatko he sen sellaisena vai velvollisuutena, johon eivät ehkä oman vaikean tilanteensa vuoksi pysty täysin sitoutumaan. En siis tarkoita, että olisivat huonoja kummeja, mutta en halua, että he kokevat sen "pakkona". Ymmärrätekö, mitä ajan takaa?
Nämä ovat tietysti aina persoonakysymyksiä myös, mutta olisi kiva lukea teidän ajatuksia asiasta.
Kommentit (7)
Jospa kertoisitte heille tämän
Itselläni ei ole kokemusta lapsettomuudesta, joten osaan asettua heidän kenkiinsä ehkä vähän huonosti. Me näemme sen kunniatehtävänä, jonka haluaisimme suoda heille, mutta ottavatko he sen sellaisena vai velvollisuutena, johon eivät ehkä oman vaikean tilanteensa vuoksi pysty täysin sitoutumaan. En siis tarkoita, että olisivat huonoja kummeja, mutta en halua, että he kokevat sen "pakkona".
Me ainakin juteltiin asioista suoraan, ihan niiden oikeilla nimillä ja annettiin kummeille miettimisaikaa sekä mahdollisuus kieltäytyä tehtävästä. Olemme edelleen ystäviä ja lapsella on hyvät kummit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pois kummiudesta. Siitä tuskin seuraa mitään positiivista...
Mäkin ehdottaisin puhumaan. Puhukaa vaikka ensin sille miehelle ja kysykää, että miten pitäisi toimia.
jos vaimo ei halua kummiksi, niin miehellä olisi edelleen mahdollisuus ottaa tehtävä vastaan. Tämä keskustelu käytäisiin luonnollisesti pyytämisen ja vastaamisen jälkeen. Tämä voisi olla vaihtoehto siis heidän "toivomuksestaan".
He ovat vaitonaisia lapsettomuudestaan. Miehet ovat keskenään puhuneet siitä joskus enemmänkin, mutta vaimo puhuu asiasta oikeastaan vain humalassa. Siksi asian puheeksi ottaminen tuntuu todella vaikealta. Raskausuutinenkin otti silminnähden koville :( Olemme ilmoittaneet, että olemme käytettävissä, jos he haluavat puhua tms, mutta hyvin harvoin he asian puheeksi ottavat.
ap
Mutta voittehan esittää asian niin, että heillä on mahdollisuus kieltäytyä kummiudesta ilman että loukkaannutte puolestanne siitä. Jos lapsettomuus on heille kipeä asia, eivätkä he halua näin kummiuden kautta tulla siitä muistutetuksi.
Itsellänikin oli vaikeuksia oman lapsen saannissa, ja meitä mieheni kanssa pyydettiin sinä aikana pari kertaa kummeiksi. Koin sen pelkästään kunniana, tavallaan ystävät vahvistivat uskoa meissä siihen, että osaamme ja voimme olla vanhempia tai muuten tärkeitä ihmisiä lapsen elämässä. Saimme myös mahdollisuuden seurata läheltä kummilasten kasvua ja välittää heistä - vaikka ei kummilapsi tietenkään omaa lasta korvaa...
Saimme kuin saimmekin mieheni kanssa kaksi omaakin lasta, ja sitä onnea vain lisäsi se, että saimme vastavuoroisesti pyytää kummilastemme vanhempia omien lastemme kummeiksi! :)
Tämä pallomaha kaatuu nyt petiin, mutta tulen lukemaan huomenna, jos joku on vielä kommentoinut. On hyvä saada vähän laajempaa näkökulmaa asioihin sen sijaan, että vaan miehen kanssa pyörittelemme omia ajatuksiamme kahdestaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuotta lapsettomuudesta ja tuolloin kummius olisi ollut liian raskas tehtävä, vaikka kunniatehtävä se olisikin ollut.
Nyt, kun olemme vihdoin saaneet hoidoilla lapsen, voisin ilomielin suostua kummiksi. Nyt kykenisin hoitamaan tehtävää koko sydämestäni ja aidosti iloisin mielin.
mutta älkää hyvänen aika ainakaan pelkkää miestä pyytäkö. Ainakin, jos minä olisin tuo vaimo ja vain miestä olisi pyydetty, niin loukkaantuisin ikiajoiksi, enkä haluaisi kuulla teistä enää koskaan mitään.