Onko ok,, jos seurustelevan parin toinen osapuoli ei halua
olla joka päivä tekemisissä, vaan haluaavälillä nukkua yksin, viettää aikaa kotonaan yksin ja olla omien kavereidensa kanssa?
Kommentit (18)
Muiden mielipiteillä ei liene merkitystä?
tulevaisuutta, jos toinen osapuoli jo seurusteluvaiheessa haluaa omaa aikaa. ap
se on ok. Jokainen saa haluta elämältään sitä minkä kokee itselleen tärkeäksi.
Samoin sekin on ok, että ei hyväksy sitä ja nostaa kytkintä.
ja toinen haluaa kyhnätä päivittäin toisen kainalossa.
Molemmat tavat on hyviä jos se sopii itselle, ei siitä voi päätellä mitään ihmisestä tai sitoutumisen asteesta, kenties siihen saattaa päättyä suhde koska se ei ole toiselle OK mutta ehkä molemmille löytyy kumppani jostain muualta joka omaa samat elämäntavat ja toiveet kuin mitä itsellään on.
että te molemmat kaipaisitte omaa rauhaa.
Itse ainakin haluan sitä rauhaa AINA, myös mieheltä. Tämän olen tehnyt selväksi ja yrittänyt alleviivata sitä, että kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että haluan olla välillä yksin, ja haluan välillä esim. käydä tapaamassa harvemmin tapaamiani ystäviä ihan vain vanhan kaveriporukan kesken. En siis halua olla nimenomaisesti erossa miehestä, vaan haluan on olla itseni kanssa rauhassa. Kyse ei siis ole toisen ihmisen mistään ominaisuudesta, vaan itsestäni.
Se voi olla ongelma toki, että jos itse olet erilainen, etkä yksinoloa samalla tavalla kaipaa.
että toinen haluaa nähdä muitakin ihmisiä kuin sinut?
Sanoisin, että tämä toinen, joka haluaa sitä omaa aikaa (vaikka nähdäkseen kavereitaan), on fiksu ihminen ja tietää, ettei koko ajan tarvitse kyhnätä toisen kainalossa, toinen taas kuulostaa parisuhderiippuvaiselta.
Lähinnä tarkotin sitä, että onko parisuhteella tulevaisuutta, jos toinen osapuoli jo seurusteluvaiheessa haluaa omaa aikaa. ap
siis itsessään huono merkki. Mutta jos ap ei itse halua omaa aikaa ja tulee jatkossakin aina ahdistumaan siitä että toinen sitä tarvitsee niin onhan se potentiaalinen ongelma.
Mä olen näitä oman ajan tarvitsijoita ja onneksi on miehenikin. Lasten takia kumpikaan ei saa niin paljon omaa aikaa kuin haluaisi, mutta jos sitä ei saisi ollenkaan (jos vaikka toinen loukkaantuisi siitä ettei sen kanssa haluta olla aina kun lapsitilanne sallii) niin tulisimme hulluksi.
Yhteensopivuus tärkeintä, ei oma aika sinänsä puoleen tai toiseen.
niinkään kaipaa, vaan on ihana kyhnätä yhdessä. Tosin välillä haluan tavata ihan yksin omia ystäviäni. Ei mieskään ole sanionut tarvitsevansa omaa aikaa, mutta olemme välillä erossa, esim. jos toisella on meno, emme ole yötäkään sitä päivänä yhdessä. ap
Kuulostaa ihan normaalilta.
Niin, en itse tässä suhteessa sitä omaa aikaa niinkään kaipaa, vaan on ihana kyhnätä yhdessä. Tosin välillä haluan tavata ihan yksin omia ystäviäni. Ei mieskään ole sanionut tarvitsevansa omaa aikaa, mutta olemme välillä erossa, esim. jos toisella on meno, emme ole yötäkään sitä päivänä yhdessä. ap
päässäni käännän sen ongelmaksi. ap
Mutta tässä asiassa en keksi mitään ongelmaa.
eikaii tässä ongelmaa olekkaan, ehkä vaan omassa päässäni käännän sen ongelmaksi. ap
saattaa olla jopa kuukausi kaksi ettei tavata, vaikka asutaan samalla paikkakunnalla. Mutta sitten ollaan kolme neljä päivää yhdessä.
Ja meille ei seurustelu ole mikään "vain", koska se on meille tavoite.
Kaksi aikuista eronnutta, joilla vaativat työt, omat harrastukset, ystävät ja lapsetkin.
eikä asuta yhdessä?
niinkään kaipaa, vaan on ihana kyhnätä yhdessä. Tosin välillä haluan tavata ihan yksin omia ystäviäni. Ei mieskään ole sanionut tarvitsevansa omaa aikaa, mutta olemme välillä erossa, esim. jos toisella on meno, emme ole yötäkään sitä päivänä yhdessä. ap
pari näki vain viikonloppuisin. Viikolla soiteltiin. Muttä mä olenkin kivikaudelta :-)
jollekin se on ok, jollekin toiselle ei.
Täydellinen ihmissuhde olisi sellainen, jossa kaikki halut olla yhdessä, olla yksin jne, olisivat aina molemmilla samanlaiset.
Täydellistä suhdettä ei taida olla, joten paraskin suhde on aina kompromissi ja suhteessa täytyy tehdä kompromisseja.
kokonaan toinen juttu sitten on, että jos on kovin nuoresta miehestä kyse, niin hänellä saattaa olla kaverit vielä niin tärkeitä, että ei ole valmis vakiintumaan tosissaan parisuhteeseen. Silloin hän ei välttämättä halua niin symbioottista suhdetta kuin nainen haluaisi.
Kuuntele sydäntäsi ja anna sen kertoa, mikä on parasta.
on omat ystävät, lapset ja koti. Ja kuten sanoin, ehkä tästä vain teen itse ongelman, kun ajattelin että seurusteleva pari haluaisi kyhnätä koko ajan yhsessä ja olla ihastunut/rakastunut.
on omat ystävät, lapset ja koti. Ja kuten sanoin, ehkä tästä vain teen itse ongelman, kun ajattelin että seurusteleva pari haluaisi kyhnätä koko ajan yhsessä ja olla ihastunut/rakastunut.
Onneksi oma mieheni on ymmärtänyt alusta asti, että minun on saatava olla välillä yksin. Hän ei koe itseään millään lailla uhatuksi siitä.
Olemme olleet yhdessä 15 v. ja meillä on kolme lasta. Ellei lapsia olisi, saattaisimme asua erillään ja seurustella. Rakkaudesta ei ole puutetta. :-)
tai ainakin erossa kumppanista. Ihmissuhde ei saa olla vankila.