Lastensuojelusta on tullut lapsikauppaa

Lastensuojelulla ei ole enää mitään tekemistä lasten ja perheiden auttamisen tai suojelun kanssa. Siitä on "kasvatuskumppanidensa" kanssa tullut asiakashankkija ja sisäänheittäjä erilaisille lapsikauppaan erikoistuneille yrityksille.



Kun lapsi on saatu lastensuojelun asiakkaaksi erilaiset julkisrahoitteiset sijaishuollon etujärjestöt, yhteistyökumppanit ja yritykset mm. Ensi- ja turvakoti, Diakonissalaitos, Pelastakaa Lapset ry, SOS- lapsikylä ry, Nuorten Ystävät ry ja yksityiset perhekodit alkavat lastensuojelun avustuksella kilpailun siitä, kuka saa kaapatun oman laitoksensa julkisrahoitteiseen ja huippukalliiseen laskutukseen mahdollisimman pitkäksi aikaa. Kunta puolestaan saa lastensuojelukertoimen perusteella valtionavustusta vain huostaanotetuista , joten sen kannattaa panostaa niihin, ei perheiden tukemiseen avohuollossa. On sama vaikka huostaanotto osoittautuisi myöhemmin aiheettomaksi tai väärin perustein tehdyksi. Lasta ei välttämättä palauteta silloinkaan sijaishoitajien ja lapsen kiintymyssuhteeseen vedoten tai palautus tapahtuu vasta vanhempien vuosien oikeustaistelun jälkeen.



Lastensuojelu katsoo jopa asiakseen ja oikeudekseen tuottaa asiakkailleen kumppaneidensa yritysprofiiliin sopivia ja huostaanottoa edellyttäviä ongelmia, jopa diagnooseja ja perusteettomia rikosepäilyjä. Vanhemmat ja lapset pakotetaan turhiin ja loputtomiin tutkimuksiin, joiden tuloksia vääristellään haluttuun diagnoosiin tai stereotyyppiseen asiakasprofiiliin sopivaksi. Tavallista on, että ongelmattomuudesta, syyttömyydestä lastensuojelun keksimään rikokseen tai hyvästä vanhemmuudesta todistavat tutkimustulokset "hukkuvat " , niitä ei merkitä asiakasdokumentteihin eikä varsinkaan huostaanottohakemuksiin tai pelkät alustavat ja lastensuojelun itsensä usein aiheetta määräämät tutkimuskäynnit yritetään saada paperilla näyttämään hoitokontakteilta esim. insesti-, väkivalta- , päihde- tai mielenterveysongelmiin.

Asiakkaille kirjauksia ei usein edes näytetä eikä heillä ole oikeutta korjata niitä. Neurologian puolelle kuuluvia lapsia pidetään turhaan psykiatrian puolella välittämättä siitä, että annettu "hoito", jos sellaista ylipäätään on olemassa, ainoastaan pahentaa lasten tilannetta.



Lapsibisnes on tuottavaa liiketoimintaa, jota ei valvo kukaan eivätkä lastensuojeluviranomaisia koske normaalit esim. terveydenhuollon vastuu- ja korvausvelvoitteet virheistä ja vahingoista. Yksi ainoa aiheetta, usein peruspalvelujen puuttumisen takia lastensuojeluun joutunut lapsi tuottaa Ensi- ja turvakodille muutamassa kuukaudessa hoito- ja tutkimuskuluina helposti 50 000 euroa ja Diakonissalaitokselle kaksivuotisessa " intensiivihoidossa" yli 300 000 euroa. Tavallista on, että perusteetonkin huostaanotto kestää useamman vuoden ja tuottaa Pelastakaa Lapset ry:lle , SOS- lapsikylä ry:lle, Nuorten Ystävät ry:lle tai yksityisille perhekodeille useita kymmeniä tuhansia euroja vuodessa per lapsi (keskiarvo 74.000euroa/vuosi).

Kunta saa valtion huostabonuksen ja parempipalkkaisiin tehtäviin lastensuojelujärjestöissä tähtäävä sosiaalityöntekijä huostaanottokorvauksen "perheentapporahan" ja uranostetta siitä, että on uskaltanut "puuttua" ja tehdä " vaikeita ratkaisuja". Mikään laki tai taho ei kontrolloi sijoittajien taloudellisia tai muita kytköksiä sijaishuoltoyrityksiin.



Perheet tuhoutuvat ja lapset kärsivät mutta koneisto ei muuta toimintakäytäntöjään edes Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen ja YK:n Suomelle langettamista lukuisista ihmisoikeusrikkomustuomioista huolimatta. Aiheetta esim. insestistä syytetyt ovat täysin lainsuojattomia. Esim. perusteetonta insestisyytettä Nico- casessa hoivanneelle hoitomafialle hovioikeuden vapauttava tuomio oli yhdentekevä, huostaanotto jatkui aina vain ja vasta vanhempien kolmen ja puolen vuoden taistelun jälkeen poika pääsi kotiin. Käräjäoikeus olisi vielä maksattanut aiheetta insestistä epäillylle ja vuosiksi laitokseen vangitulla Nicolla oikeudenkäyntikulutkin .



Lastensuojelun laittomuuksille ei ole toimivia valitusteitä, niistä ei saisi edes puhua julkisuudessa. Esim. hoidollisten huostien esiinnostaminen on edelleen kiellettyä radion suorissa lähetyksissä ja on johtanut Suomessa toimittajien erottamisiin. Ei ole ihme, että juuri em. järjestöt Diakonissalaitos, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, SOS- lapsikylä ry ja Ensi- ja turvakotien liitto ajavat koko maahan lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa pelkkä epäily oman lastensuojelutapauksen viemisestä julkisuuteen riittää erottamaan vanhemmat lapsistaan lastensuojelun edunvalvojan avulla. Nämä perheiden oikeusturvan romuttavat hankkeet ja toimintakäytännöt tapahtuvat tietysti " lapsen edun" nimissä ja ne rahoitetaan veronmaksajien ja RAY:n pussista.

Olisiko kansalaisten aika jo herätä ja lopettaa suomalaisten perheiden verovaroin tapahtuva tuhoaminen?