Välillä sitä havahtuu huomaamaan että...

miten ihmiset ovatkaan itsekeskeisiä nykyään. Aina vaan minä minä ja minä. Entisajan yhteisöllisyys puuttuu kokonaan. Äitini kertoi esim omasta lapsuudestaan miten naapurit pitivät toisistaan huolta ja kyläläiset kasvattivat toistenkin lapsia. Varjopuolena tietty tästä oli se että asiat tiedettiin joka pirtissä mutta nykyään jokainen saa pärjätä ihan omillaan :( apua ei heru ja vaikka paha olo näkyisi kilometrin päähän siihen ei kukaan kiinnitä huomiota. ei kysellä edes vointeja. Onko joku muu koskaan pohtinut samaa asiaa?