Oonkohan mä ihan outo ku synnytys ei sattunut juurikaan?

mulla ei oo mikään koskaan sattunut enemmän, kuin supistukset avautumisvaiheen lopussa.

Yksilöllistähän se on, se on totta. Minulla kaikin puolin helppo, oppikirjamainen synnytys, eikä kyllä sattunut paljoakaan. Olin etukäteen pelännyt tulevaa, kun kuvittelin, että kipu tulee olemaan sietämätöntä. Ei kyllä tosiaan sattunut enempää, kun ois varpaan iskenyt tuolinjalkaan! Mutta monilla se ei mene niin, olin vain onnekas :)

Mulla on kolme luomusynnytystä takana, tosin ei omasta tahdostani ja kaikki ne ovat sattuneet niin maan perkeleesti, vaikka nopeita ovatkin olleet. Varsinkin ponnistusvaihe oli sellainen, että kolmosen kohdalla oksensin mitä ponnistuksilta ehdin.



Onneksi ei tartte enää kokea.

Olin pitkaan ekan synnytyksen jalkeen sita mielta, ettei synnyttaminen satu juuri ollenkaan (!!). Mulla oli itse asiassa supistuksissa vikaa, eivat kestaneet tarpeeksi kauaa - eli eivat olleet siksi kivuliaita. Synnytys oli nopea koska avuksi jouduttiin ottamaan imukuppi. Toinen synnytys oli luonnostaan nopea, alle 2 tuntia alusta loppuun, ja vauva pienempi, joten taaskaan ei meikalainen paljon ehtinyt kipuilla. Vaan annas olla kun kolmatta lasta synnytin... Jattimainen vauvamme jai kiinni, mutta katilo ei tajunnut tata, joten ponnistusaika venyi kolmeen tuntiin, supistukset olivat hirveat ja olin naantya siihen urakkaan ja kipuun. Vauva syntyi lopulta leikkaussalissa. Ja lieneeko syyta mainitakaan, etta minun kasitykseni synnytyskivuista muuttui taysin taman kolmannen syntyman myota! :)))

Mulla eka synnytys oli helpompi kuin menkat tai päänsärky päivä.

Toinen koski vähän.

Kolmanteen meinasin kuolla, kivun takia (kaikki mahdollinen meni pieleen synnytyksessä, sekä minun kohdalla että vauvan).

Neljäs oli astetta helpompi kuin kolmas.