uusperheelliset, vertaistukea kaivataan

kyllä ne lapset ärsyttää ajoittain niin kuin omatkin ja myös minä ärsytän varmasti miehen lapsia. Itse yritän aina miettiä, että toimin äitipuooena siten, kuin haluaisin omien lasten äitpuolen toimivan heitä kohtaan, jos sellainen joskus heille tulisi. Meillä miehen lapsi on kohta lähes täysikäinen, joten ollaan juteltukin asioista ja olen kysynyt suoraan, että onko hän kokenut epäoikeudenmukaisuutta tai olisiko joskus pitänyt toimia toisin tms.

Sekä miehen että lasten kanssa. Miehen pitää ymmärtää, että sinut saadessaan sai "koko paketin". Hän on kanssasi se aikuinen siellä teidän teloudessa jonka kanssa arkea rakennat.



Lastesi kanssa keskustelua myös, ettet hyväksy heidfän käytöstään, jos käyttäytyvät huonosti miestä kohtaan. Kerro heille, että mies on sinulle rakas niinkuin lapsesikin on ja kumpikaan ei ole toiselle uhka tms.



Uusperhe vaatii sopeutumista ja mukautumista, näin se vaan menee. Teillä on ilmeisesti "kuherruskuukausi" nyt ohi ja arki alkanut. Näin se menee...

sanoa, mutta kai siihen sen uuden puolison asenne vaikuttaa. Meillä mies kokee tämän uusperhekuvion välillä raskaana, mutta on sanonut haluavansa elää näin ja minun kanssa, ja siihen nyt kuuluvat myös minun lapset. Minä hoidan suurimmalti osin lapset, mutta kyllä mies sitten jotain heidän kanssaan välillä touhuaa. Ja lapset kai jotenkin pitävät hänestä, ovat kyllä vielä pieniä.

Meillä mies pisti minut ja teini-ikäisen tyttärensä seinäkiipeily kursille. Siinä sitten puolin ja toisin tuli mietittyä että luotanko tuohon ihmiseen että varmistaako se minua jos putoan.



Itse en kauheasti usko asioiden vatvomiseen puhumalla. Perheeksi kasvetaan tekemällä mukavia asioita yhdessä. Sitten kun voidaan pelata alista niin että kaikilla on hauskaa, niin ollaan aika pitkällä.

aikahan se taitaa olla, mikä auttaa. olen itse tällainen asioiden vatvoja ja pohdiskelija ja se nyt ei aina ole hyväksi.