Lue keskustelun säännöt.
Mitä symbioosi vauvan kanssa on?
22.05.2011 |
Oletko kokenut sellaista? Itselläni kaksi lasta ja jäin miettimään sitä, että äidin ja lapsen välillä on alussa symbioottinen suhde. Minä koen symbioosin sanan jotenkin saumattomaksi yhteenliittymiseksi, eli että äiti ja lapsi tavallaan ovat vielä yhtä. Itse en ole kokenut tuollaista kummankaan lapsen kohdalla. Olen rakastanut ja huolehtinut alusta asti, mutta kokeeko joku muu tuon vauvavaiheen sitten todellakin symbioottisena?
Kommentit (5)
Kävin kavereiden kanssa ulkona, kun vauva oli parin viikon ikäinen. En olisi oikeastaan halunnut lähteä pois vauvan luota, mutta kaverit (ja mies) painostivat. Minulla oli suorastaan tuskainen ja paha olo koko ajan, enkä nauttinut illasta hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset uavt 1,5 ja 3 v. :) Lapset tulevat melkein joka yö meidän väliin ja jos toinen vanhemmista kääntää kylkeään, niin samalla koko perhe kääntyy..:)
Kuopusta rakastan aivan yhtä paljon, mutta on paljon helpompi lähteä esim kavereiden kanssa syömään muutamaksi tunniksi ilman vauvaa. Uskoisin, että symbioosi on luonnon keino varmistaa se, että lapsesta pidetään huolta. Ensimmäisen lapsen jälkeen luonto jo luottaa, että homma hoituu :)
vastauksista päätellen minullakin on sitten ollut symbioottinen suhde lapsiini, sillä en minäkään ole voinut olla pois kotoa lyhyitäkään aikoja ilman että minulla on vauvaa hirvittävä ikävä, mutta olen vaan ajatellut, että se johtuu siitä että vauva tuntuu olevan niin hauras ja suloinen että siinä lähellä on hyvä olla vahtimassa koko ajan. Ehkäpä olen turhaan mystifioinut tuon symbioosi-sanan. :)
ap.
aika symbioottista. Laitoksellakaan en voinut jättää vauvaa yksin kun menin vessaan. Vessat ei ollu ihan lähellä mutta olin ainoita joka kuljetti vauvan sänkyä mukana. Ekoja kertoja kun kävin yksin lähikaupassa max 30min niin ihan fyysisesti tuntui sattuvan kun pikkuinen ei ollut mukana.