Te joiden lapsilla on 7 vuoden ikäero!

vauva on vasta 6 kk. Isoveli kyllä tykkää pikkuveljestään, mutta ymmärrettävästä syystä häntä kiinnostaa enemmän kaverit, harrastukset ja muut "omat jutut". Hetkittäin kyllä "leikkii" ja pelleilee vauvan kanssa. Mustasukkaisuuttakaan ei ole ollut, koska tuon ikäinen jo ymmärtää ettei äidin aika riitä enää kaikkeen. Toisaalta varsinkin alussa koki kotona palvelun huonontuneen, en enää tehnyt aamulla aamupalaa valmiiksi ennen kouluunlähtöä vaan itse joutui ottamaan. Ja sehän on vaan hyvä että vähän joutuu itsekin tekemään eikä kaikki tule valmiina, itsenäistymistä.



Nähtäväksi jää, miten parin vuoden päästä menee kun isompi jo lähestyy murkkuikää ja pienempi vasta alkaa tosissaan tarvita leikkikaveria. Tuskin leikkivät niin paljon kuin vaikka sisarukset parin-kolmen vuoden ikäerolla.

vanhempaan siskoon ja ei hän kyllä kovin innokkaasti kanssani leikkinyt missään ikäväaiheessa ehkä eniten kun olin vauva. Siskolla oli jo omat menot ja oman ikäluokan kaverit. Minä olisin tietysti halunnut isosiskon kanssa olla ja roikuin riippana.

Isosisko oli aivan haltioissaan. Hoivaamisvietti on tuon ikäisellä kova.

Nyt tytöt ovat 16v ja 24v, parhaimmat kaverit.



Minähän olen teinin mielestä ihan kalkkis ja voi aina turvautua isosiskoon jos tulee murhe jota äidille ei halua kertoa.

Mun sisko on mua v vanhempi ja me ollaan kyllä ihan parhaita kamuja. Ja pienempänäkin oli välit hienot, pidempi ikäero takaa sen, ettei tarvitse kilpailla huomiosta, kun on eri jutut ja leikit.

Mutta kyllä se riippuu ihan henkilöistä. Tiedän sisaruksia, joilla on 2 vuoden ikäero ja aina tappelevat. Että ei voi tietää, kuinka käy

En ollut kauhean innoissani hänestä kun hän oli pieni. Minulla oli aika rankka murrosikä eikä oltu oikeastaan missään tekemisissä keskenämme. Nyt aikuisina tullaan hyvin juttuun ja jos hänellä on ongelmia soittaa hän minulle ennemmin kuin äidille.

Isoveli tykkää puuhata ja hoivata nyt alle 2v pikkuveikkaa. Vauvan synnyttyä oli toki sellaista luonnollista pohdintaa rakkaudesta ja välittämisestä. Minusta tosi herttaista ja toisinaan hyvinkin syvällistä.



Isosisko näsäviisaana viisasteli, ettei hänellä enää ole tuollaista, hän on tuon jo käynyt läpi. Mutta pikkuinen siis aivan aidosti tuottaa iloa isommille lapsille ja jos joutuvat olemaan erossa, niin pikkuinen on se jota ikävöidään ja jota ensimmäiseksi mennään halimaan.



Itselläni ikäroa pikkusiskooni 8 vuotta. Olin kauan odottanut pikkusiskoa ja olin niin onnellinen kun hän syntyi. Kovin aktiivinen vauvan/lapsenhoitaja en ollut ja tuolla ikäerolla onnistuin vielä hiukan tappelemaankin siskon kanssa toisin kuin 13 v nuoremman. En tietenkään fyysisesti, mutta sanallisesti. Nyt meillä on oikein hyvät ja läheiset välit, paremmat kuin miehelläni 3v nuorempaan siskoonsa.

8 vuotias esikoinen pitää 1 vuotiasta pikkuveljeään söpönä ja ihanana. Ei ole ollut mitään ongelmia tämän ikäeron kanssa. Toisaalta esikoinen on tottunut pikkusisarukseen, meillä on myös 6 vuotias, eli jonkinverran kokemusta on vähän pienemmästä.



Minusta tuo 7v on aika hyväkin ikäero! Isompi pärjää jo hyvinkin omillaan ja ennen kaikkea ymmärtää asioita paremmin kuin pienemmät. Meidän isoveli ei kovin paljon kyllä leiki pikkuveljen kanssa, vaan kuten joku muukin kirjoitti, omat kaverit kiinnostaa enemmän. Kuitenkin kavereilleenkin aina esittelee söpöä pikkuveljeä ja on hänestä selvästi ylpeä!



Meillä oli vähän vaikeampi tilanne viiden vuoden ikäeron kanssa, mutta ei sekään mikään niin hankala ollut kuin 1. ja 2. lapsen välinen 1,5v. Siitä ajasta en paljon muistakaan mitään :)



Minulla itselläni on 6,5v nuorempi sisarus. Itse asiassa en kovasti muista hänen lapsuudestaan niin paljoa. Minulla oli tietysti omat jutut ja kaverit isompana. Muistan kyllä joskus teininä käyneeni "shoppailemassa" pikkusisarukseni kanssa. Sittemmin muutin tietysti kotoa pois, joten "löysimme" sitten toisemme paremmin aikuisiällä uudestaan, hänen ollessa yli 20.



Suosittelen tällä kokemuksella tuota 7 vuotta!

Isoveli on ylpeä ja iloinen pikkuveikasta, mutta kuten edellisetkin ovat sanoneen, omat menot kiinnostava enemmän. Tavallaan tämä on myös helpotus vanhemmille, koska isompi lapsi ei ole enää niin kiinni vanhemmissa. On myös ihanaa, että esikoisen kanssa voi jo sanallisesti purkaa tunteita ja että hän ymmärtää odottaa toisinaan vuoroaan, kun pikkuveli huutaa pää punaisena. Kaiken kaikkiaan tuntuu hyvältä ikäerolta.

Isoja tapahtumia samaan aikaan; koulun ajoitus ja pikkusisaruksen saaminen, kun siihen asti on ollut "se ainoa lapsi". Vanhin ei ole koskaan ollut hoivaava isosisko, pikkusisarukset ovat olleet enemmänkin rasite. Myöhemmin saatuaan lisää pikkusisaruksia, ehkä sietokyky on kasvanut, mutta mitenkään lämpimät välit isosiskolla ja pienillä ei ole. Saa nähdä miten tilanne muuttuu, nyt vanhin on 12v, ja esimurkkuilut aloitettu ja varsinainen murkkuikä tulossa.