Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa 1,5-vuotiaan uhmailussa ja miten toimitte eri tilanteissa?
22.07.2006 |
Mulla on nyt 1,5-vuotiaan kanssa hermot ihan tiukalla. Tämä tiukka neiti on nyt ryhtynyt jänkkäämään ihan joka asiassa. Kun en anna periksi, hän alkaa heitellä tavaroita oikein tuima uhmailme naamallaan. Jos komennan ja otan kädestä kiinni, alkaa vielä kovempi riehuminen. Ei tottele yhtään puhetta.
Nyt olen aloittanut tiukan sylissäpidon, jos ei tottele tai tekee tuhmuuksia. Ei tykkää siitä yhtään, mutta selvästi tajuaa, että olen tosissani.
Miten toimitte vastaavissa tilanteissa? Mikä on ikäänkuin oppikirjan mukaan oikea toimintatapa? Ei viitsisi koko ajan olla kieltämässä, mutta muuten menee homma ihan sirkukseksi. Tiedän, että rajat on oltava, enkä annakaan tuumaakaan periksi, mutta mikä on oikea tapa ohjata tuon ikäistä.
Kommentit (10)
kehittyneet että se voisi tehdä niinkuin sinä. Hanki vaikka Anna Wahlgrenin lapsikirja ja lue mitä muuta ihmeellistä voit lapsesta oppia tossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko siis liian tiukkis? En ole edes ajatellut, että tuon ikäisen pitäisi antaa valita. Saahan se valita, mitä se leikkii :).
ap
En minäkään ole vielä tuon ikäisen antanut valita.
2
Mulla on kyllä kirja poikineen, mutta ovat nyt kotona ja perhe täällä mökillä. Tällaista ensiapua vaan kaipailisin.
ap
Jos tuo sylissäpito näyttää onnistuvan eli tajuaa, että tässä meni raja, niin sehän on hyvä keino. Minä istutin tuon ikäisen johonkin tuoliin ja pidin siinä kiinni, ettei päässyt pois. Vähän isomman voi laittaa hetkeksi omaan huoneeseensa uhmailemaan.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hiekka ja kivet lentävät ulkona, kuten myös lelut, joilla on myös mukava lyödä lähellä olevaa, hiuksista on niin ihana repiä, ja purra myös. myös sylissä ollessa ja halatessa on myös erittäin hauskaa yhtäkkiä järkyttää vanhemmat alkamalla repiä silmiä päästä ja nauramalla päälle. korviin voi myös työntää kiviä, keppejä, kuivia herneitä, perunan paloja. kuten myös nenään. kaupassa ahdistaa kun joutuu istumaan kärryssä, keittiössä ahdistaa kun pitää istua syöttötuolissa. autossa ahdistaa kun on istuttava turvaistuimessa. mehun voi kaataa lattialle, lautasen heittää koiralle eikä ruokaa missään tapauksessa syödä enää lusikalla vaan käsin. rakas se on silti, mutta joskus toivoisin että kaupasta voisi ostaa varapäreitä. :)
ja teille muille kans. Täällä painiskellaan ihan samanlaisten ongelmien kanssa. Neidillä on ikää jo yli 2v. ja välillä tuntuu ettei tämä uhmailu lopu ikinä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi yritän kieltää niin vähän kuin mahdollista. Kun on vaikea ikä muutenkin, se kuuluu tuohon ikään että aina pistää vastaan. Siis toki tietyt säännöt pitää olla, mutta muuten yritän vaan järjestellä kodin sellaiseksi että arvoesineet on turvassa ja antaa mennä vaan :)
Meillä 1v.9kk valitsee mm. jugurttinsa. Ts. otan jääkaapista kaksi erilaista vaihtoehtoa käteen ja hän saa ottaa niistä toisen. Eihän tuon ikäinen tietenkään usein pääse valitsemaan, mutta aina mahdollisuuksien mukaan. Kysytäänhän 5-vuotiaaltakin, ottaako mansikka- vai mustikkajugurttia...
Meillä uhmailu on vielä siedettävää. Joskus kaupassa rasittaa, kun ei viihtyisi kärryissä ja joskus kotona menee överiksi, muttei onneksi läheskään joka päivä. Enimmäkseen pystytään rauhallisena ja yleensä silittelen ja tyynnyttelen, kun oikein harmittaa.
ja sit sanot et lähdetään nyt heti, ota vaan syliin ja selitä et ei saa tehdä noin tai sanoa, missä tilanteessa uhmailee