Uusperheellisille?

Siinä ei ollut mitään ongelmaa, koska suhteet kaikkien kanssa oli kunnossa.

Kyllä kuuntelisin lasta ja ottaisin huomioon heidän mielipiteensä.

Minun mielestäni kyse on aikuisten päätös, johon ei voi kysyä lapsilta lupaa. Perustelen tätä sillä, että olisi lapselle liian raskas taakka kantaa vastuuta näin suuresta aikuisten elämään vaikuttavasta asiasta, ehkä elämänmittaisesta päätöksestä.



Mieheni mielestä lapsen ehdoton vastustus olisi ollut este yhteenmuutolle.



Onneksi siis kukaan lapsista ei ehdottomasti vastustanut, olivat enemmänkin positiivisella mielellä. Tämä siksi, että uuden asunnon paikka ja kaikki uusperhejärjestelyt yritettiin tehdä mahdollisimman lapsiystävällisesti, niin että kaikki tuntisivat enemmän saavansa kuin menettävänsä.



Kun tulin raskaaksi ja aloin odottaa vauvaa, miehen näkökulma muuttui ja hän oli sitä mieltä, että isosisaruksilla ei enää olisi ollutkaan mahdollisuutta veto-oikeuteen, koska vauvan etu asua molempien vanhempien kanssa oli suurempi. Edelleen kuitenkin tietysti niin, että mahdollisimman hyvin otetaan kaikkien isompienkin lasten tarpeet ja toiveet huomioon.

Lisään vielä, että vaikka olen sitä mieltä että asia on aikuisten päätös, se ei tietenkään tarkoita, että kaikki valmisteltaisiin "salassa" ja ilmoitettaisiin sitten lapsille. Kyllä mielipiteitä, näkemyksiä, toiveita ja pelkoja kysyttiin hyvissä ajoin. Ja lapset itsekin kysyivät jo ennenkuin olimme tehneet mitään päätöstä, aiommeko muuttaa yhteen jossain vaiheessa.

eivät lapset meillä ole saaneet valita biologisia vanhempiakaan.

Asuminen ei ole lasten päätettävissä oleva asia, koska heiltä puuttuu kyky arvoida eri vaihtoehtojen vaikutusta tulevaisuuteen. On ihan turha rasittaa heitä vastuulla sellaisesta.