Erobuumi
Läheisessä kaveripiirissäni on nyt vuoden sisällä eronnut ainakin neljä pariskuntaa. Kellään ei tosin lapsia, mutta ikää ainakin kohta se 30 ja yhdessäolovuosia näillä pariskunnilla 3-6 vuoteen.
Lisäksi muutama pariskunta suunnittelee eroa, tai ystävieni puheista tiedän näissä suhteissa elettävän nyt aikoja, jolloin tehdään päätöksiä suuntaan tai toiseen.
Tuntuu, että omassakin suhteessa eletään niitä aikoja, kun jotain päätöksiä pitäisi tehdä. Itse olen kaiketi tyytyväinen suhteeseen, mutta miestäni hiertää jokin. Kai se on se aikuistuminen ja sitoutuminen :)
Mutta onko kyse tässä erobuumissa siitä, että on helpompi erota, kun muutkin eroaa? Tai onko se joku tietty piste seurustelussa: ollaan oltu yhdessä maagiset 4 vuotta ja on aika erota tai jatkaa? Onko helpompi erota, kuin sitoutua enemmän: asunnon osto, mahdolliset lapset jne.?
Miten muilla, lisääkö yhden parin ero muidenkin eroja? Vai onko se joku tietty tyytymättömyys?
Ei tarvitse kasvaa aikuiseksi, kun jatkaakin elämäänsä sinkkuna?
Kommentit (5)
että jos lähipiirissä on paljon eroavia, on aika todennäköistä että itsekin eroaa.
Mietin vaan, että jos on lapseton yli 30-vuotias, miten pian sen seuraavan kumppanin kanssa aletaan tehdä lapsia? Jos nykyisen kanssa on ollut sen vaikka kuusi vuotta ja sitten päädytty eroon, mistä tietää että se seuraava parin vuoden jälkeen on yhtään sen parempi isä-/äitiehdokas? Vai onko kyse siitä että jos toinen ei vielä halua lapsia ja toinen haluaa, on parempi erota ja toivoa että löytää jonkun joka on samoin toivein liikenteessä?
edellinen kommentoi, onhan tätä tutkittukin. Jos lähipiirissä joku eroaa, sitä alkaa helposti pohtimaan oman suhteen tilaa (siis jos on jollain asteella ainakin tyytymätön) ja eron riski kasvaa.
hyvien ystävieni erotessa fiilis että pitäisikö meidänkin..sellainen kutina..mikä laantuu.
oman suhteen tilaa alkaa tosiaan miettimään enemmän, kun kuulee muiden eroavan.
Miettii millaista elämä olisi eron jälkeen ja mitä sitten..
Mutta itse olen vielä ja nyt ajatellen jatkossakin sitä mieltä, että haluan pysyä tässä suhteessa. On toki asioista joista pitäisi keskustella, mutta ei mitään hälyyttävää.
Mietiskelen aina, että kaikki eronneet ysstäväni ovat vaikuttaneet niin kovin "normaaleilta" eron jälkeen. On siis puhuttu erosta ja olosta nyt eron jälkeen, mutta kaikki ovat ottaneet kovin kypsästi eron.
Itselläni on sellainen olo, että jos ero tulisi, niin itselläni muuttuisi liiankin moni asia. En siis tiedä miten terveyteni fyysisesti kestäisi enää eroa, koska olen sen muutaman kerran käynyt läpi ja koville on ottanut.
mutta massan mukana meneminen on laumasieluisten juttu. Ihminen kun on sellaiseen taipuvainen ja aikuisenakin malli(sta)oppija.
Voisi olla selitys tuollekin.