Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi lähteä miehen mummon luo, eikä huvita pätkääkään.
20.07.2011 |
Loman lopussa pitäis lähteä miehen mummon luo koska se on nyt soittanut varmaan kolme kertaa, että koska tullaan.
Asuu kaukana ja siihenkin palaa rahaa kun pitäis yöpyä jossain.
Ei huvita yhtään lähteä kun olen kyseisen ihmisen nähnyt kerran viime kesänä ja se on jo ihan höppänä (muisti huono jne). Ei ole siis yhtään keskusteltavaa... Istua sit siellä koko päivä tuppisuuna tai väkipakolla keksiä jotain yleismaailmallista keskusteltavaa ja vielä huonomuistisen vanhuksen kanssa.
Muutenkin ihan tarpeeksi tekemistä tässä lomalla (muuttoa, ulkomaanmatkaa ym). Sit pitäis vielä keretä reissaamaan toiselle paikkakunnalle ja olla iloinen, pirteä ja sosiaalinen..... ei huvita, ei...
Sanoin eilen miehelle, että onks pakko lähtee. Kuulemma on kun mummo ei varmaan kauan enää elä... pah sanon minä. Muuten suht hyväkuntoinen vaikka muisti onkin huono. Keväällä oli kerran sairaalassa jonkun syyn takia, ei muita merkittäviä vaivoja/sairasuksia ole.
Mitä tässä nyt sit tekis? Lähteä ja kärisä vai keksiä jokin veruke ettei tarvii lähteä ja sais levätä ennen töihin menoa?
Kommentit (10)
Jos pari-kolme tuntia vaan kahvittelette ja höpisette.
Sitten lähdette pois johonkin kivaan nähtävyyspäikkaan.
Olisiko lähiseudulla(50-100km) jotain eläinpuistoa, museota, huvipuistoa, vesipuistoa jne, missä voisi käydä. Yksi-kaksi yötä ei hotellissa kesällä arkena paljon maksa.
Ymmärrän kylä miestäsi, vanhat ei elä ikuisesti, joten niitäkin on nähtävä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein edes osaa muuta sanoa, niin sanattomaksi menin :(
Viime kesänä käytiin ekaa kertaa. Siis mies ei ollut nähnyt mummoaan varmaan yli 10 vuioteen ja minä en ikinä. Siellä sit istuttiin lähemmäs 8tuntia eikä ollut mitään tekemistä.
Huvipuisto on kyllä lähellä, mutta sekin vaatii rahaa ja siihen lisäksi ainakin 1 yö hotellissa, bensat ja ruoat.
Mies ei halua kuulemma yksin mennä pojan kanssa vaan mun on tultava mukaan koska mummo ei "kauan enää elä".....
ap
Jos se tekee vanhuksen iloiseksi, niin miksi se on sinulle liikaa. Ymmärrän, että sinulla ei ole häneen mitään tunnesidettä, mutta miehelläsi on ja hän pitää mummon tapaamista tärkeänä. Juuri tuolla yhdessä ketjussa puhuttiin ihmisten itsekeskeisyydestä, kun ei olla valmiita evääkään liikauttamaan toisten eteen (lähinnä siis kyseessä välinpitämättömät isovanhemmat). Minusta on aika kammottavaa, että edes yhtä päivää vuodessa ei kyetä uhraamaan vanhan ihmisen hyväksi. Toivottavasti itse vanhuksena tyydyt nököttämään mökissäsi vuodesta toiseen yksin, kun ei niitä lastenlapsia ja varsinkaan niiden puolisoja kiinnosta.
oman napasi kautta:
miehesi, lapsesi ja mummon kannalta. Etkö halua edes pojallesi opettaa vanhusten kunnioittamista, kyseessähän on hänen isomummonsa. Tässä on nyt kyse perheen tunneilmaston luomisesta ja sinä et siinä tunnu olevan parhaimmillasi. Mahdollista on petrata. Ota vaikka lukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat aikamoiselta valittajalta. Eiköhän se ole itsestä kiinni, kuinka paljon osaa nauttia elämästään oli sitten missä tahansa.
Mä pyrin löytämään aina asioiden hyvät puolet. Musta on ihana kyläillä, juoda kahvia ja ehkä syödä jotain. Jos ei ole keskusteltavaa, niin kiiku vaikka mummun keinutuolissa ja katsele ikkunasta ulos. Pelkkä oleminenkin on joskus ihanan rauhoittavaa.
Kuulostat hyvin itsekkäältä ihmiseltä. Mummo ilahtuu tapaamisesta, jos on jo kolme ketaa soitellut vierailusta. Lisäksi autat miestäsi, joka ei haluaisi lähteä yksin. Hiukan empaattisuutta kehiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin voisitkohan auttaa mummoa vaikka siivouksessa tai matonpesussa tai ainakin tarjoiluissa? Tai katselette vanhoja valokuvia ja mummo kertoo mitä muistaa juuristaan, jotka ovat lapsesikin juuret. Tai otatte mummon mukaan ja lähdette tutustumaan nähtävyyksiin?
asuu 200 km päässä. Olemme joskus varanneet huoneen kylpylästä, pari kertaa käyneet lähiseudun huvipuistossa vierailun ohella jne. Itse mummin luona emme väkisin istu 8 tuntia, johan se vanhustakin väsyttää, vaan ostamme jotain pientä syötävää tuliaiseksi (makeaa ja suolaista) tai käymme ruokakaupassa ennen vierailua ja sitten syömme niitä ja jotain isomummin laittamaa, juttelemme sen, mitä keksimme jutella ja lähdemme. Vierailut kestävät 2-3 tuntia, eikä kukaan turhaudu, väsy tai kiukustu. Vierailut ovat iän myötä lyhentyneet ja myös sen myötä, kun ollaan saatu lapsia. Aiemmin kun isomummikin oli paremmassa kunnossa, vierailut kestivät helposti 4 tuntia ja oli kivaa.
Joskus teemme vain perusvierailun eli ajamme aamulla isomummin luo, vietämme siellä sen 3 tuntia ja sitten ajamme takaisin. Näin teimme esim. kun isomummi joutui sairaalaan.
Omat vanhempani käyvät isomummin luona kaksi kertaa kuukaudessa ja hoitavat paljon käytännön asioita. Lisäksi paikkakunnalla asuu isomummin toinen lapsi, joka käy myös 2-4 kertaa kuukaudessa. Isomummi ei ole yksinäinen mutta tottakai ilahtuu aina vierailijoista.
Eihän se sun mummos ole... Mekin tavataan aina vaan ihan itse omia kavereitamme ja sukulaisia, lapsi joskus mukana ja joskus ei.