Lue keskustelun säännöt.
Kuvailen kolme latani vauvana, arvatkaa millaisia he ovat nyt.
09.07.2011 |
Yksi oli aina tyytyväinen, viihtyi yksin sängyssään, lattialla, sitterissä. Toki tykkäsi olla sylissäkin, mutta ei kaivannut viihdykettä. Allergiat olivat ainoa ongelma.
Toinen oli vaativa. Hermostui heti jos ei saanut viihdytystä. Syli pelkällään ei kelvannut, vaan piti pomputtaa, leikittää ja järjestää "ohjelmaa". Kokoajan piti olla liikettä.
Kolmas ei vaatinut muutakuin äidin sylin. Mikään muu sitten ei kelvannutkaan.
Iät nyt 11, 8 ja 5.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi
Esikoisesi kaltaista tyytyväistä vauvaa ei mulla ole ollut... en oikein osaa arvata mitään. Hmm Lukutoukka? kiini äidissä??
2. lapsi varmasti aktiivinen ja liikunnallinen edelleen.
3. lapsi irtautunut jo äidistä syliä tarpeeksi saatuaan. Aktiivinen ja liikunnallinen lapsi.
1. Tyytyväinen on tyytyväinen edelleen. Ei kaipaa viihdykettä, keksii itsekseen ohjelmaa ja tykkää lueskella ja tehdä omia hommiaan. Astma, koulussa hieman keskitason alapuolella. Luonteeltaan hymypoikapatsas-materiaalia.
2. Adhd, SI-häiriö. Fiksu, liikunnallinen ja "sähköjänis". Ongelmissa vähän väliä levottoman luonteensa takia.
3. Äidin sylivauva edelleen ajoittain, toisaalta reipas, vahva ja pärjäävä "menestyjä".
Hurjaa ajatella että lapsi on noin oma persoonansa jo vauvana. Missä se Tabula Rasa -efekti on?
... on nyt menossa lukioon. Harrastaa lukemista, liikuntaa ja musiikkia sekä näyttelemistä. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 9,6. Tytöllä on paljon ystäviä ja sosiaalisen menevä luonne. En menisi tekemään mitään päätelmiä lapsen luonteesta kovin lukkoon lyöden kovin varhain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä ei ole merkitystä minkälainen lapsi on ihan vauvana siihen nähden minkälainen hänestä tulee isona.
Temperamentti (varovainen/rohkea, ahdistuva/tyytväinen) on synnynnäinen, mutta ei se tietenkään määrää kaikkea siitä millainen ihminen kustakin kasvaa, vain sen millä perusoletuksella hän lähestyy maailmaa jatkossakin.
Koliikkivauvojen kohdalla on tutkittu jo monesti, että koliikista johtuvasta itkuisuudesta ja vaikeista ajoista ei voi päätellä yhtään mitään tulevaisuuden luonteesta. Koliikki ei ole luonneasia.
mitä jos kertoisit vaan suoraan, ettei tarvii arvailla?