Lue keskustelun säännöt.
Miten tekisit?
22.07.2006 |
Mies on nyt yhtäkkiä alkanut puhumaan kolmannesta lapsesta. Aikaisemmin on ollut aivan ehdoton että meidän lapset on tehty ja piste.
Mies teki aikoinaan aloitteen esikoisen suhteen ja minä halusin ja ehkä hieman jopa vaadin toista lasta (olin jo ennen esikoista sanonut että en tee vain yhtä)
Esikoinen on reilu 6.v ja kuopuskin jo 3.v.
Olen itse todella ristiriitaisin tuntemuksin asiassa. Toisaalta hirvittää aloittaa vauva rumba alusta kun nyt alkaa olla jo niin helppoa. Toisaalta kaikki tavarat on jo valmiina ja nyt on se viimeinen hetki tiedän sen. Se on nyt tai ei koskaan. Muinulla ei ole suurempaa vauvakuumetta vaan nautin näistä kahdesta. Toisaalta olen tehnyt eräänlaisen surutyön jo aiemmin ja asennoitunut että meillä on nämä kaksi lasta ja sillä selvä.
Onko jollain kokemuksia tai näkemyksiä asiaan?
Kommentit (5)
miten suuri ero on kahden ja komen lapsen välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli muuten tosi hyvä ikäväli! Kolmas lapsi oli kuin esikoinen ja kuitenkin oli itellä varmat otteet ja sai vaan nauttia vauva-ajasta. Ja toisaalta kun oli ne vanhemmat lapset niin niistä oli myös " seuraa" eikä tuntunut yksinäiseltä (esikoisen kanssa olin aikoinan tylsistyä kotiin!).
Ja kun esikoinen aloitti koulun, olin vielä kotona nuorimman kanssa eikä tarvinnut miettiä iltapäivähoitojuttuja.
Nyt meillä on 4 lasta. Neljäs syntyi kun kolmas oli1v7kk eli heille tuli melko pieni ikäväli. Mutta näinkin on hyvä. Nyt heillä on toisistaan jo kovasti seuraa (nyt ovat 2,5v ja 4v). Ja olen vielä kotona eikä tarvinnut huolehtia toiseksi vanhimman lapsen kohdallakaan iltapäivähoitojutuista :)
Nyt kuitenkin minulla ja miehelläni on todella varma fiilis siitä, että tässä ovat meidän lapsemme, enää yhtään enempää emme halua. Aikaisemmin (siis ennen tätä neljättä) oli aina se olo, että ehkä yks vielä! Nyt ei todellakaan tunnu siltä. Nyt keskitytään näihin lapsiin jota on!!
(Kolmannen lapsen saadessanni olin 34v ja mies oli 39v)
Oletko ap jo työelämässä vai oletko ollut kotona koko ajan?
Itse ehdin olla 2. ja 3. lapsen syntymän välissä 2,5 vuotta töissä joten siksikin oli kiva välillä vaihtaa kuvioita. Nyt kotiäitiys maittaa, mutta jos olisin ollut 11 vuotta (=esikoisen ikä) kotona, niin ei kyllä enää olisi mukavaa!
Tuntuu jotenkin vaan niin hullulta että tämä kaikki on miehestä lähtöisin. yleensä saa kuulla tarinoita ja lukea juttuja kun mies ei halua enää lapsia mutta nainen kyllä.
Mutta mitään iltatähteä isolla ikäerolla en halua eikä kyllä mieskään.