Tuntuu ahdistavalta lukea juttuja lapsiperheen arjestanne

Etelä-Euroopasta. Halusivat jäädä Suomeen. Ymmärrän kyllä, sillä lapsilla on koulut, kerhot ja päiväkodit siellä. Miehelläni on myös mielekäs työ, jota ei ole mahdollisuutta tehdä vieraassa maassa. Illat tuntuvat pitkiltä. Onneksi on sentään Skype.

Heillä on mainio isä. Pärjäävät kyllä ilman minuakin. Minä vaan en meinaa pärjätä ilman heitä.

mutta taatusti ikävöivät.

Noin pienet lapset tarvitsevat äitiään. Oletteko eronneet?

Tiedän että ikävöivät ja pelkään nyt jo elokuun loppua, kun joudun lähtemään Suomesta. Ensimmäinen viikko lähtöni jälkeen on kamalaa, mutta sitten "äiti unohtuu". Olen toki mukana päivän keskusteluissa ja juttelemme skypen kautta, mutta se pahin ikävä hellittää. Mietin monesti, että pitäisi rikkoa sopimus ja lähteä sovittua aiemmin takaisin.

lapsi ikavoi, mutta on tottunut asiaan. ei lapsille mitaan traumoja tule jos on yksi rakastava aikuinen paikalla. hallaa tulee enempi parisuhteelle, olemme vieraantuneet ja nyt on pelkastaan helpostus etta mies on kotona niin vahan.

en sitte millään. en minkään työ tai rahan takia. ei ei ei.

Tiedän, että lapset ovat pieniä vai kerran, enkä saa tätä aikaa koskaan takaisin. Olen poissa yhteensä 16 kuukautta (joulukuussa kahden viikon loma, elokuu kokonaan lomaa, lisäksi on kaikenlaisia uskonnollisia lomia esim. helluntain aikaan jne.) Aina lomilla olen kotona. Olen kerran kuussa kotona torstaista maanantaihin.

Miksi sitten lähdin? Minulle tarjottiin aivan käsittämättömän hieno mahdollisuus vetää yksi projekti. Ajattelin silloin kun asiaa pohdin, että kestän kyllä. Nyt kolmen kuukauden jälkeen tuntuu jo ihan kamalalta. Kun palaan kotiin, olen päättänyt olla vuoden kotona lasten kanssa. Jos he vielä kelpuuttavat minut..

Ei noin pieni kestä eroa äidistä edes päivähoidossa ilman tarumoja, joten yllättävää, kun joku kykenee laittamaan työn lapsen edelle.

surettaa ja ahdistaa lastesi tilanne. Voimia tuleviin vaurioiden korjaamisiin!

jätti lapsensa miehelleen ja lähti ulkomaille. Otti eron myöhemmin.

Ensimmäisestä lapsesta tuli ihan normaali, kahdesta nuoremmasta tuli homoja.

jätti lapsensa miehelleen ja lähti ulkomaille. Otti eron myöhemmin.

Ensimmäisestä lapsesta tuli ihan normaali, kahdesta nuoremmasta tuli homoja.

Ei mua haittaa jos lapsista homoja tulee. Kunhan eivät vain traumatisoituisi. Isäni oli ulkomaankomennuksella, kun me lapset olimme alle kymmenvuotiaita. Minä taisin olla isän lähtiessä kolme ja palatessa kahdeksan. Äiti ei halunnut lähteä Neuvostoliittoon meidän kanssa. Isää oli kyllä ikävä, mutta ei se minusta kauheaa ollut.



Ystäväni, jolla on neljä pientä lasta oli rauhanturvaajana (nainen) ja lapset ottivat sen ihan ok.



Myös yksi tuttavani on tekee lääkärintöitä katastrofialueilla ja hänellä on kaksi pientä lasta.

Ei mua haittaa jos lapsista homoja tulee. Kunhan eivät vain traumatisoituisi. Isäni oli ulkomaankomennuksella, kun me lapset olimme alle kymmenvuotiaita. Minä taisin olla isän lähtiessä kolme ja palatessa kahdeksan. Äiti ei halunnut lähteä Neuvostoliittoon meidän kanssa. Isää oli kyllä ikävä, mutta ei se minusta kauheaa ollut.



Ystäväni, jolla on neljä pientä lasta oli rauhanturvaajana (nainen) ja lapset ottivat sen ihan ok.



Myös yksi tuttavani on tekee lääkärintöitä katastrofialueilla ja hänellä on kaksi pientä lasta.



Kun minulla ja sisaruksilla lapsena ja näillä muillakin on mennyt niin hienosti, ajattelin että miksei meilläkin.



Ajattelisitteko samalla tavalla, jos lapsiemme isä olisi töissä ulkomailla?

joilla on ollut sama tilanne, tosin työssä muualla oli isä.



Kukaan ei ihmetellyt yhtään, eikä puhunut traumoista mitään. Lapset toki kaipaavat isäänsä, mutta ovat ihan tavallisia pieniä iloisia ipanoita.

Kaikkea ei voi saada, mutta minä kannustan sua valinnassasi. Työpätkä on vain pieni osa koko elämääsi, se on ohi nopeammin kuin arvaatkaan ja sitten perhe-elämä palaa taas normaaliksi. Olet varmasti tulevaisuudessa tyytyväinen siihen, että otit pestin vastaan.

Ystäväni, jolla on neljä pientä lasta oli rauhanturvaajana (nainen) ja lapset ottivat sen ihan ok.

lasten on pakko sopeutua ja alistua tilanteeseen, koska he ovat muiden armoilla, eivätkä voi vaikuttaa tilanteeseen vaikka kuinka haluaisivat. Ei tuo silti voi olla mitenkään lapsille se paras vaihtoehto.

Et ilmeisesti tunnetasolla kovinkaan hyvin, koska olet valmis jättämään lapsesi lähes kokonaan vuoden ajaksi. Ilmeisesti sinulla ei ole kykyä samaistua taaperon elämismaailmaan ja ymmärtää, miten pienelle työkomennuksesi näyttäytyy hylkäämisenä. Ehkä lapsistasi kasvaa yhtä empatiakyvyttömiä ja oman tunne-elämänsä kadottaneita aikuisia?

mitä syyllistämistä ja täyttä höpöhöpöä jostain traumoista sun muista! Tsemppiä, AP!

Ei se aina sitä tarkoita että jos äiti tai isä on pidempään poissa, että lapsi saa siitä elinikäisiä traumoja. Ap:n oma vanhempi oli ollut pidempään pois. Jos se olisi jättänyt traumat, ei ap olisi varmasti lähtenyt. 16 kuukautta on lyhyt aika, vaikka toki lapsen elämässä pitkä aika. Mutta olet kuitenkin joka päivä heidän elämässään, vaikkakin virtuaalisesti. Maailmassa on paljon lapsia joiden vanhempi on hylännyt tai jopa kuollut. Iso osa näistä lapsista pärjää elämässään ihan hyvin. Nyt sinusta tuntuu toki kurjalta, mutta jos et olisi lähtenyt niin sinua olisi harmittanut koko loppuikäsi kun hyvä tilaisuus olisi mennyt sivu suun. Pahimmassa tapauksessa olisit tästä katkeroitunut ja ehkä jopa syytellyt lapsiasi kun heidän vuokseen et mennyt. Nyt se on tehty, lasten kanssa voit olla sitten kun palaat kotiin, varmasti olet heille sitten hyvä äiti ja se korvaa kaiken sen ikävän mikä nyt on niin suuri (vaikka lapsesi ei sitä nyt ymmärräkään). Tsemppiä sinulle ja koita nyt nauttia työstäsi.