Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olet minusta?
07.07.2011 |
Kun täällä nyt velloo tämä kaamea kotiäidit vs. töissä käyvät -debatti...
Olen 34 vuotias äiti ja nyt hoitovapaalla. Olen ollut työelämässä 18 vuotiaasta asti, ja edennyt uralla hyvään asemaan (vuositulot yli 50teur) Työni on mielenkiintoinen ja olen siinä hyvä. Tykkään työkavereistani.
Olen kuitenkin jäämässä kotiin, koska en vaan pysty ajattelemaan että laittaisin lapseni päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle. Haluan hoitaa hänet itse. Todennäköisesti teen vielä toisen lapsen tässä 3 vuoden sisällä, joten parhaassa mahdollisessa tapauksessa olen pois työelämästä melkein 7 vuotta.
Olenko nyt sitten siis laiska, työtävieroksuva kotiäiti?
Entäs kun sanon ihan suoraan että joo, minulla on tavallaan ikävä työni haasteita ja sosiaalisia suhteita, mutta uhraan tämän oman "onnellisuuteni" siksi koska minusta tuntuu oikealle jäädä silti kotiin.
Kommentit (7)
Muistakaa kuitenkin huolehtia eläketurvastasi kotihoitoaikana ja miettikää toki sitäkin, olisiko miehen hyvä hoitaa oma osuutensa kotirintamalla. Ainakin teidän on syytä jutella siitä, miten helppo sinun olisi palata työmarkkinoille 7 vuoden poissaolon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(laiska ja työtävieroksuva). Ja tuskin sun urasi niin hieno edes on. Mut jos olisi, ja sä tosiaan uhraisit onnellisuutesi, ammatitaitosi ja hyödyllisyytesi, niin a) mitä sä häluat lastesi ajattelevan moisesta marttyyriudesta ja b) onko sun tyttäresikin tulevaisuudessa mahdollisista lahjoistaanja haluistaan ja onnestaan huolimatta joka tapauksessa vain lapsenpiika?
..että uudestaan työllistyminen ei olisi enää niin helppoa n.40 vuotiaana ja kun cv:ssä on iso aukko. Toisaalta, en myöskään ole aivan varma haluanko päätyä samaan työhön, vai voisinko ryhtyä vaikka yrittäjäksi tässä kotiäitiyden ohella pikku hiljaa...
eläketurvaa varten olen tehnyt jo säästötoimenpiteitä muutenkin.
Tietysti jos mies mut yhtäkkiä jättäis, voisi tulla aika kurja tilanne eteen. Mut ei kai elämässä mikään ole koskaan 100% varmaa?
ap
(laiska ja työtävieroksuva). Ja tuskin sun urasi niin hieno edes on. Mut jos olisi, ja sä tosiaan uhraisit onnellisuutesi, ammatitaitosi ja hyödyllisyytesi, niin a) mitä sä häluat lastesi ajattelevan moisesta marttyyriudesta ja b) onko sun tyttäresikin tulevaisuudessa mahdollisista lahjoistaanja haluistaan ja onnestaan huolimatta joka tapauksessa vain lapsenpiika?
En mä koe että mä uhraisin ammattitaitoini, onnellisuuteni ja hyödyllisyyteni lopullisesti. Olen kuitenkin tehnyt jo aika pitkän uran ennen lasta, 14 vuotta. Vaikka olisin nyt 7 vuotta kotona, mulla on edelleen aikaa tehdä töitä 25 vuotta ennen eläkettä.
a) en usko että lapseni pitävät mua martyyrina, vaan ovat ehkä iloisia siitä että äiti oli kotona. Aion toki viedä heitä kerhoihin ja harrastuksiin että saavat ikätovereiden seuraa myös.
b) öö, miksi mun lapsen täytyisi olla lapsenpiika? En ymmärrä kysymystäsi. Jos ikäeroa on pari vuotta niin eikös silloin olla enemmänkin kavereita kuin lastenvahteja?
ap
En halua pistää lapsia liian nuorina hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vaan et toimisi, teet sen joka tapauksessa väärin. Sut kivitetään!
Itse olisin lapseni kanssa niin pitkään kun on mahdollista, mutta en tiedä miten meidän talous kestää minun poissaoloa töistä. Tähän asti on hyvin pärjäätty. Mutta joutuu kyllä huijamaan.
Olen "työtön", liitosta saan enemmän rahaa kuin kodinhoitotukea. Ammattini on sellainen, jota ei todellakaan löydy tässä paikkakunnassa, ja muutenkin koko kaupunki on aika pieni, ja työtä ei ole tarjolla.
Olen "pummi" !
Mutta se on minun päätös, ja en välitä mitä muut tästä ajattelee.
Jos sinun on pakko palata töihin, siitä vaan. Jos haluat olla 7 vuotta kotona lapsiesi kanssa, siitä vaan!
Sori kirjoitusvirheet, teen samalla ruokaa
Tee juuri niin kuin sinusta tuntuu hyvältä. Mitä se muille kuuluu. Kyllä ne lapset pärjäävät tarhassakin ja yhtä lailla sinä pärjäät kotona.
p.s, panisin