Lue keskustelun säännöt.
laittakaa mulle kiltin vinkkejä 2 veen pukemiseen!
16.05.2011 |
mulla ja miehellä hajoo kohta pää! siis joka helvetin kerta kun pitäisi pukea lasta niin tää vetää hirveät kilarit! uhkailu ei auta! ulos menemis kielto ei auta, namien tarjoilu ei auta, houkutteleminen ei auta,(esim, mennään katsomaan koiria ulos, tai lentokoneita,niistä tykkää todella paljon) ihan siis jos vaan ollaan ulos menossa, sillojnkaan ei halua, no tarhaan menon vielä ymmärrän, mutta mitä niin kauheeta voi olla jos ei ulos haluaa, tai kauppaan ei voi mennä... kuitenkin ulkona viihtyy, eikä halua siltä pois lähte ja kivaa on ja hiekkiksella ollaan, keinussa, liukumäessä, muuten vaan ollaan ja autoilla leikitään jne jne...
Mummilla sitten taas ei mittä ongelmaa, pukee melkein itse ulos, sama tarhassa!!
onko teillä konstia tähän? toi on ollut vauvasta asti ongelma, taitaa olla muillakin?? meillä on haalarit jotta nopeammin sujuisi ja on takki ja housut, niin silti...
alkaa vaan pikkaien jo väsyttämään toi "väkisin pukeminen" kun oon monta kertaa sanonut, että tule pukemmaan niin mennään ulos.. 30 min jaksan ja sitten annan olla, mutta kun tarhaan pitäisi mennä, niin ei hirveästi vaihtoehtoja ole, kun pukea!
Kommentit (17)
vaikuttaa kanssa siltä, että myötäilet ja neuvottelet liikaa. Jos ei yhdestä kahdesta kerrasta suostu itse pukemaan, sitten väkisin.
Jos ei väkisinkään onnistu, niin sitten vaan ilman vaatteita ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eikö toi mene liian pitkälle jo?? siis olen miettinyt tota, mutta mitäs naapurit siihen sanoo.. tulee vielä sossu käymään..
ja toi neuvottelu riittääkin jo mulle, mutta se on vaan niin kauheeta kun toinen vaan huutaa ja tulee niin paksa fiilis, mut kun on pakko pukea!
ap
Taisteluahan tämänikäisten kanssa välillä on. Tässä omasta kokemuksesta vinkkejä:
Meillä auttaa kummasti se, jos vaatteessa on tietty kuva (puuhapete tms.) ja niitä sitten yritän haalia kirppareilta.
Puen aina mahdollisimman vähän. Esim. jos mennään autolla kauppaan/päiväkotiin niin saatan iskeä vain pipon päähän ja muuten mennään sisävaatteissa - kun ulkona ollaan se 20m matka autolta ovelle ja auto on kuitenkin lämmin.
Meillä pahin tappelu tulee hanskoista, joita ei laittaisi millään. Ratkaisu: en laita niitä, vaan otan mukaan omaan taskuuni. Lapsi tajuaa hetken leikittyään, että käsille tulee kylmä ja tulee pyytämään niitä. Tein näin siis jo talvella, kun oikeasti tuli kylmä...
Välillä kyllä on aikamoista tappelua, etenkin illalla kun pitää laittaa yöpuku päälle ja lapsi ei vielä haluaisi nukkumaan, vaikka oikeasti onkin jo rättiväsynyt. Ei siinä auta kuin ottaa lujaa, mutta lempeästi kiinni ja pukea se rimpuileva taapero...
En muista tuollaista ongelmaa koskaan ollutkaan :)
En jaksanut lukea kuin puolet tekstistäsi niin siitä paistoi läpi, että tuo tilanne on johtanut teillä "valtataisteluun". Vastakkainasettelun aika kannattaa lopettaa. Lapsi on selkeästi voitolla, jos sinä olet ajautunut lahjomaan häntä nameilla tuollaisessa yksinkertaisessa asiassa, jossa ei todellisuudessa edes ole vaihtoehtoja. Sinä vanhempana määräät mitä tehdään ja niin toimitaan. Jostain käsittämättömästä syystä olet alkanut antaa lapselle vaihtoehtoja tuohon tilanteeseen ja hän käyttää ja hakee niitä. Lapsi kokeilee jo rajojaan ja sinä et osoita niitä.
Ei tuonikäiseltä lapselta kysellä "puetaanko vaatteet päälle?". Kun olet päättänyt, että lähdette ulkoilemaan, kerrot lapselle ulkoilemaan menosta ja puet lapselle vaatteet päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä neuvottele vaan joko tee niinkuin haluat tai anna lapselle tasan kaksi vaihtoehtoa. "Haluatko tänään laittaa punaisen vai keltaisen paidan?" (Näyttäen lapselle molemmat). Loppujenlopuksi, asiallinen pukeutuminen on aikuisen vastuulla, siitä ei voi neuvotella. Vähän sama juttu kuin hampaiden pesu, se vaan tehdään, joka aamu ja ilta.
Toisaalta lapselle voi olla kiva saada miettiä asiaa ja tehdä päätös, on helpompaa jos vanhempi tarjoaa vain kaksi selvää, näkyvää vaihtoehtoa (se punainen tai keltainen pusero) kuin avoimen kysymyksen.
sit ku video loppuu on aika lähteä ulos.
ei tarvi kenenkään saada itkuraivareita ja päivä alkaa paremmilla mielin.
Omalla lapsellani on todella herkkä tuntoaisti, monet materiaalit, pesulaput, kaulukset ym kutittavat. Raivosi aina pukemista pienenä. Nykyisin harmittaa etten tajunnut asiaa (kun lapsi ei osannut sitä kertoa) aiemmin vaan puin puoliväkisin itkun ja huudon kera. Monta kerrosta talvivaatteita oli varmaan todella kamalan tuntuista. Jos olisin tiennyt olisin kiinnittänyt enemmän huomiota siihen että vaatteet ovat pehmeitä ja pukisin vain minimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kuullostaa siltä, että voisi lapsi kiinnostua.. kuvia olen yrittänyt laittaa, tykkää Puuha Petestä, meni pari kertaa ja nyt ei enää auta... mietin, että olisko joku laulu? sekin ehkä voisi tepsiä..
Ymmärrän, että lapsi saanut vallan meistä, siksi haluaisin nyt lopettaa neuvottelemisen, mutta kun tuntuu, että sitten ihan jokaista asiaa pitäisi käskeä, syöminen, nukkuminen, vaipanvaihto, käsien pesu, pyllyn pesu(mistä muuten vetää hirveät raivarit) ei ennen ollut... hampaiden pesu, vai onko se vaan arkea...? en kuitenkaan ihan käskemällä käskeä haluaisi vaan pyrin siihen, että tekisi itse, koska silloin se on kivempaa kaikille..
ap
En muista tuollaista ongelmaa koskaan ollutkaan :)
joten ei ihan vielä osaa laittaa housuja tai paitaa päälle, kengät ja hatun osaa ja ne tekeekin itse.. muut on haastavia, vaikka olen tietysti harvoina hyvinä päivinä opastanut, mutta yleensä mennyt lapsella hermot ja heittää vaatteet lattialle :) ja sama huuto alkaa, siinä sitten jalkojeni välissä yritän pitää(satuttamatta) ja pukea... olen itsekin laittanut esim paidan väärinpäin sille, mutta niin on saanut mennä, en todellakaan edes yritä vaihtaa :)
osaan jo kuitenkin nyt katsoa valmiiksi miten päin vaatteet on :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä askarreltiin niistä vaatteista aina ukkeli (myös sukat aseteltiin) ja sen pukeminen päälle oli jotenkin jännää, ja mä sit jeesustelin että tulipas saman näköinen!
Tais olla kyllä lapsi vähän vanhempi, mutta vinkiksi tulevaisuuteen!
mutta meillä askarreltiin niistä vaatteista aina ukkeli (myös sukat aseteltiin) ja sen pukeminen päälle oli jotenkin jännää, ja mä sit jeesustelin että tulipas saman näköinen!
Tais olla kyllä lapsi vähän vanhempi, mutta vinkiksi tulevaisuuteen!
kiitos hyvästä vinkistä
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanaa, että joku jaksasi tsempatakin! tuntuu nyt vaan, että oikesti olen kaveri, enkä äiti, sitä kyllä haluan, että olen myös ystävä, mutta rajansa kaikella ja alkaa olla jo sen ikäinen, että jos en nyt ota itseäni niskasta kiinni niin lapsi on mun niskan pääällä ja ai kun ihanaa sitten kun tulee kunnon uhmis :) sitä odotellessa...
ap
kuulostaa tosiaan, että 2 v on valta talossa. Kun lapsi on tottunut siihen, että äidin sana ei tarkoita mitään niin nyt on opettelua uuteen malliin. Nyt vain jämäkästi puet etkä neuvottele perusasioista. Ulosvienti on ihan hyvä keino, lapsi hoksaa itsekin että kivempi olla vaatteet päällä. Alkaa syy ja seuraus hahmottua. Eihän siinä tarvise olla kuin ovella.
Kun lapsi sitten ajan kanssa oppii siihen, että äidin sana pitää, niin ei näistä tarvitse vääntää.
Uhmalla toki on oma roolinsa tässä, mutta sitä suuremmalla syyllä sun pitää olla jämäkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haastavaahan se on. Itse ajattelen, että lasten kasvatuksessa on kolme keinoa, harhautus, lahjonta ja uhkailu.
Pieniin yleensä tepsii harhautus parhaiten. Siis käännetään huomio ihan johonkin muuhun. Mikä se käytännössä on riippuu lapsesta. Omilla on tepsinyt eri päivinä eri asiat. Joskus on voinut innostaa kisaan "kuka eka valmis", joskus epäillä että lapsi on niin pieni ettei taida osata pukea, jolloin näyttää että osaapas! Nämä ehkä sopivat vähän isommille, jotka jo osaavat pukea edes vähän.
Joskus olen ruvennut kertomaan jotain tarinaa, jota lapsi sitten jää kuuntelemaan ja lopettaa huudon, siis ihan jotain päästä heitettyä: "Asuipa kerran metsässä isojen kuusien alla oikein pieni menninkäinen.." mitä ilmeikkäämmin puhuu, sitä nopeammin lapsi kiinnostuu. Sitten voi huomaamatta pukea.
Usein ääneen pohtiminen on ollut parempi keino kun suoraan houkuttelu, kuten: "näkyisiköhän ulkona taas niitä lentokoneita, joita eilenkin nähtiin../ saisikohan tänäänkin yhtä kovat vauhdit keinussa, voi olla että tänään voisi äitikin kokeilla.."
Joskus mikään keino ei tepsi. Sitten vain puen lapsen ja sillä hyvä. En ala varsinaisesti neuvottelemaan. Ulkona voi sitten asiat taas sujua paremmin.
jämäkästi vaatteet päälle neuvottelematta. Koeta ignoroida huuto aivan täysin, et saa itse hermostua, vaan olet, kuin mitään ei oliskaan. Nythän homma helpottuukin, kun vaatekertoja ei kauheasti enää tarvii.
Meillä kuopus 2,5veehen toimii tällä hetkellä käänteispsykologia ihan järkyttävän hyvin:) Tätä voi tietty käyttää vain, jos tietää, että toimii. Sinun lapsi on vielä vähän nuorempi ja teillä on selkeä ongelma, joten en ehkä ensimmäisenä kokeilisi tätä mihinkään oikeasti selvitettävään pulmaan. Mutta periaatteessa on aika hauska. Poika esim. kieltäytyy menemästä nukkumaan (menee muuten aina tosi nätisti ja helposti) ja toteaa: En mene, en enää koskaan ikinä mene nukkumaan! Siihen me vanhemman: Joo, ei niin, ei mennä enää koskaan nukkumaan, ei yhtään. Ei saa mennä nukkumaan, nyt valvotaan koko yö. Poika miettii tasan kaksi sekuntia ja sanoo: Eikä! Minä menen nukkumaan! Menen nyt heti nukkumaan. Ja kipittää nopeasti sänkyyn;)
Mutta tää siis vaan hauskana esimerkkinä, ei tietenkään saa käyttää, kuin hupimielessä.
jämäkästi vaatteet päälle neuvottelematta. Koeta ignoroida huuto aivan täysin, et saa itse hermostua, vaan olet, kuin mitään ei oliskaan. Nythän homma helpottuukin, kun vaatekertoja ei kauheasti enää tarvii.
Meillä kuopus 2,5veehen toimii tällä hetkellä käänteispsykologia ihan järkyttävän hyvin:) Tätä voi tietty käyttää vain, jos tietää, että toimii. Sinun lapsi on vielä vähän nuorempi ja teillä on selkeä ongelma, joten en ehkä ensimmäisenä kokeilisi tätä mihinkään oikeasti selvitettävään pulmaan. Mutta periaatteessa on aika hauska. Poika esim. kieltäytyy menemästä nukkumaan (menee muuten aina tosi nätisti ja helposti) ja toteaa: En mene, en enää koskaan ikinä mene nukkumaan! Siihen me vanhemman: Joo, ei niin, ei mennä enää koskaan nukkumaan, ei yhtään. Ei saa mennä nukkumaan, nyt valvotaan koko yö. Poika miettii tasan kaksi sekuntia ja sanoo: Eikä! Minä menen nukkumaan! Menen nyt heti nukkumaan. Ja kipittää nopeasti sänkyyn;)
Mutta tää siis vaan hauskana esimerkkinä, ei tietenkään saa käyttää, kuin hupimielessä.
arvaa vaan olenko kesää odottanut jo! mietin vaan, että ai kun ihanaa ei tarvitse muuta kun hattu ja kengät jos niitäkään ja ulos mars! :)
ap
meillä ainakin toimi, kun vein lapsen (no, oli talvi) ulos pikkuhoususillaan.