Itketin lasta eilen pitkään ihan tarkoituksella. Mitä mieltä mun toiminnasta?

Meillä on poika 8-vuotias, jolla on ajoittain vaikeuksia hillitä tunteitaan. Useimmiten riidat ja raivot kohdistuu vuotta nuorempaan siskoon ja nyrkit heiluvat puolin ja toisin helposti. Joskus osallisena on joku muukin.



Olen ollut asiasta varsin tiukkana, olen ilmoittanut, että meidän perheessä on nollatoleranssi väkivallassa, se ei missään olosuhteissa ole hyväksyttävää, tunteet on ihan pakko saada hillittyä siten, ettei mieleen edes tule kohottaa kättään. Että tässä yhteiskunnassa ja elämässä ei voi toimia niin, että suutuspäissään vahingoittaa muita tai omaisuutta. Viha, raivo, kiukku, ärsytys, suuttumus, loukkaantuminen, jne. on opittava tunnistamaan itsessään niin, että keksii jonkin muun tavan kanavoida tunteet kuin väkivalta. Pitää lähteä tilanteesta pois, purra vaikka hampaita lujasti yhteen, laskea sataan, tai ihan mitä muuta tahansa, kuin sanallisesti tai fyysisesti vahingoittaa itseään tai muita ihmisiä. Asiasta on puhuttu, puhuttu, puhuttu. Pitkään aina keskustelujen jälkeen onkin mennyt ihan hyvin, mutta sitten taas jossain tilanteessa napsahtaa.



Viimeisimmän kerran jälkeen, istutin molemmat lapset pöydän ääreen, esitelmöin siitä, kuinka väkivalta on rikos, se on tuomittava teko ja sellaisia asioita hoitaa poliisi. Että jos vielä yhdenkin kerran näen tai kuulen tällaista, vien varmuudella lapset poliisilaitokselle ja asia hoidetaan siellä, jos kerran tilanne on sellainen, että minä en saa viestiäni menemään lapsillenio perille. Lapset vakuuttivat ymmärtäneensä tilanteen vakavuuden ja että näin ei vaan kertakaikkiaan voi toimia.



Noh, eilenpä sitten auton takapenkillä heilahti pojan nyrkki ja sisko alkoi itkemään. Kysyin rauhallisesti, että löikö poika ja muistaako mmihin se sovitusti johtaa. Sanoi muistavansa ja kylmän viileästi totesin, että sitten varmasti tietää, mihin tässä ajetaan.



Takapenkillä tuli ihan hiljaista molemmista suista, poika alkoi sitten hetken päästä itkemään. En puuttunut mitenkään tilanteeseen, annoin varmaan puoli tuntia pojan itkeä, pyydellä anteeksi, katua tekoaan. En tullut askeltakaan vastaa, en käytännössä sanonut mitään, ajoin hiljaisuudessa eteenpäin, lapsen nyyhkyttäessä takapenkillä.



Noin puolen tunnin jälkeen aloin sitten rauhallisesti puhuttaa poikaa. Kysyin, sallisiko hän vaikka oman lapsensa lyövän toista, kuuluisiko minun hyväksyä tilanne? Ei hyväksyisi, ei minunkaan pitäisi. Miten hän toimisi minun tilanteessani? Mitä vaihtoehtoja hän näkee itse tässä tilanteessa, kun kerran yhdessä on sovittu, että asia siirtyy poliisille, jos vielä kerrankin lyödään? Saatiin ihan hyvä keskustelu aikaiseksi, poika oli syvästi pahoillaa ja katuvainen. Kysyin mitä hän nyt tässä eniten itkee, sitä, että joutuu poliisilaitokselle vai sitä, että löi. Tätä keskustelua ja tilanteenpurkua käytiin pitkään, sanoin, että vähintä mitä voi tehdä, on nyt selvittää tilanne siskonsa kanssa, pyytää anteeksi koko perheeltä, että ei pysynyt sovituissa lupauksissa. Kysyin, antaisiko hän omalle lapselleen vielä yhden ainoan mahdollisuuden parantaa käytöksensä ja luottaisiko hän sellaisen sanaan, joka on rikkonut aiemminkin lupauksiaan. Ja tämän keskustelun yhteydessä päädyttiin sitten lopulta siihen, että minäkin olen valmis antamaan vielä yhden mahdollisuuden, jos poika lupaa kautta kiven ja kannon olla luottamuksen arvoinen. Poliisilaitoksen sijasta ajettiinkin sitten kotiin...



Mitä mieltä te olette toiminnastani? Miten te olisitte tilanteen hoitaneet? Onko ok piinata ja itkettää lasta kaikessa hiljaisuudessa pitkän aikaa jos tarkoituksena on saada aikaan syvä katumus tehtyä asiaa kohtaan, ymmärtää sen vääryys ja huomata se pelko, mitä asioista voi seurata, jos kaidalla polulla ei pysykään? Onko ok uhkata lasta poliisilla jos äidin sana ei meinaa mennä jakeluun? Olinko epäjohdonmukainen, kun jo edellisellä kerralla olin vakuuttanut vieväni asian eteenpäin ja nyt kuitenkin annoin "vielä yhden mahdollisuuden"? Miten te olisitte toimineet tai toimitte tällaisessa tilanteessa? Auttakaa mua, en mä osaa noita kasvattaa.....