Uskovaiset, anteeksi annosta.

pahinta kaiketi on että osa minusta ei edes halua antaa anteeksi ja haluan vain pyyhkiä mielestä koko ihmisen ja hänen tekonsa.

ap

että en koskaan anna anteeksi raiskausta,ja monta muutakin asiaa,mitä minulle on tehty.Nyt tuntuu,että Jumala olisi puhunut minulle anteeksiannosta,ja luin yhden kirjankin ja mm. netissä lukenut asiasta.

Nyt olen antanut anteeksi kaikille,jotka ovat minua tavalla tai toisella loukanneet.Vielä noin kuukausi sitten ajattelin,että esim. sitä ja sitä asiaa en voi antaa anteeksi.

Rukoile,että saisit anteeksiantavan mielen.Ei sitä voi pakottaa itseä antamaan anteeksi.

Anteeksianto vapauttaa anteeksiantajan katkeruudesta..Se on myös prosessi,ja joskus vaan pitää vielä uudestaan antaa anteeksi,kun tuntuu,että katkerat ajatukset valtaa mielen.Mutta siihen katkeruuteen ei tarvitse jäädä!Ja tosiaan jos joku tekee sua kohtaan oikein pahasti,niin anteeksi anto ei tarkoita sitä,että sen jälkeen pitäisi olla loukkaajan kanssa kaveri.Muuten tulisi vain ehkä lisää ja lisää loukkauksia,joita pitäisi taas antaa anteeksi;)Joskus taas molemminpuolinen anteeksipyyntö ja sopiminen mahdollistaa uuden paremman ihmissuhteen.

Ihanaa uskon vahvistusta saa täältäkin.

t. ohis

Tuo idea on kai se,että emme itsekään ole synnittömiä ja toivoisimme itsekin että meidän virheemme annettaisiin anteeksi.Ja kun olemme vastaanottaneet Jumalan armon ja anteeksiannon,niin miten voisimme kieltää sen toisiltakaan?Mutta sitä anteeksiantoa ei pidä pakottaa.Joskus se tosiaan vaatii prosessin ja asioiden läpikäymistä.Mutta rukoilu auttaa siinäkin ja lopulta voi vapautua anteeksi antoon.

Hän selitti mulle silloin, että oikeastaan tuossa kohtaa on käynyt käännöskömmähdys, ja rukous on vain vakiintunut tuohon muotoon sen jälkeen. Hänen mukaansa rukouksen alkuperäinen muoto olisi "...anna meille anteeksi... niin mekin anteeksi annamme...".



Minä yritän ajatella näin - jos Jumala armahtaa minua, minäkin pystyn armahtamaan, joskus ja jonakin päivänä.

Musta joskus tuntuu, että itselleen on vaikeampi antaa anteeksi kuin toiselle. Jos on tehnyt virheitä ja väärin ja ne painaa vielä vuosien jälkeenkin mieltä. Vaikka olisikin sopinut asian sen kanssa jolle väärin teki. Itselleen vain ei osaa antaa anteeksi, ei osaa hyväksyä että teki sellaista joka oli niin väärin toista kohtaan.



Miten voi antaa itselleen anteeksi? Olen rukoillut kyllä että pääsisin näistä ajatuksista ja itsevihasta, mutta ei se ole oikein auttanut, ainakaan vielä.

Musta joskus tuntuu, että itselleen on vaikeampi antaa anteeksi kuin toiselle. Jos on tehnyt virheitä ja väärin ja ne painaa vielä vuosien jälkeenkin mieltä. Vaikka olisikin sopinut asian sen kanssa jolle väärin teki. Itselleen vain ei osaa antaa anteeksi, ei osaa hyväksyä että teki sellaista joka oli niin väärin toista kohtaan. Miten voi antaa itselleen anteeksi? Olen rukoillut kyllä että pääsisin näistä ajatuksista ja itsevihasta, mutta ei se ole oikein auttanut, ainakaan vielä.

on mullakin sama homma!!

itse olen joutunut rukoilemaan(en lukenu muita vastauksia) jumalata apua siten että en itse voi antaa anteeksi mutta pyydän apua kun sanasi mukaan pitää antaa anteeksi, että anna voima....

rehellinen rukous on aina auttanut ja viha on poistunut väärin tekijää kohtaan...

kun ehtoollisella syöt Kristuksen ruumiin ja Kristuksen veren, anteeksiantamus on konkreettinen. Tuo anteeksiantamus kattaa kaikki synnit, menneet ja tulevat. Kun kokee ehtoollisella, miten paljon on anteeksiannettu, tajuaa myös sen, miten helppoa on armahtaa toista ihmistä yhdessä asiassa, kun Jumala armahtaa aivan kaiken.

"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

käy ehtoollisella, keskustele vaikka papin kanssa asiasta.

Neuvon sinua sanomaan rukouksessa Jeesukselle vaikka jotain seuraavantapaista: "Jeesus, anna minulle kaikki syntini anteeksi. Minä annan anteeksi myös kaikille, jotka ovat minua vastaan rikkoneet, myös XX:lle. Anna Jeesus minun kokea vapautuminen katkeruudesta, jota koen tuota henkilöä kohtaan. Anna sinun ääretön rakkautesi minua kohtaan muuttua rakkaudeksi myös XX:ää kohtaan"

http://www.sley.fi/pulmakirja/TOP/Etiikka/Anteeksiantaminen.htm



Anteeksiantamattomuus on kristinuskon näkökulmasta synti, joka pitää tunnustaa ja josta pitää tehdä parannus. Se ei ehkä onnistu omin ponnisteluin. Siihen tarvitset Jeesuksen armoa.

lähinnä opettaa,että meidän pitäisi antaa anteeksi.näin minä sen tulkitsen. ehkäpä helpottaisi oloasi jos yrität antaa anteeksi.en minäkää pyhimys tässä ole,en väitä itsekkään tähän pystyväni.

siunausta!

lähinnä opettaa,että meidän pitäisi antaa anteeksi.näin minä sen tulkitsen. ehkäpä helpottaisi oloasi jos yrität antaa anteeksi.en minäkää pyhimys tässä ole,en väitä itsekkään tähän pystyväni. siunausta!

mutta tosiaan moni sanoikin fiksusti,että rukoile että kykenisit antamaan anteeksi!

Se on Jumalan teko ja lahja aivan kuten muutkin hienot asiat. Siitä, että antaa jotain vaikeata ja rankkaa anteeksi, ei voi kehuskella itseään.



Näkisin asian niin, että Jumala pystyy vaikuttamaan anteeksiantamisen, mutta se on prosessi. Voi kulua aikaa siihen, että ylipäänsä tajuaa, mitä on tapahtunut ja mitä pitäisi antaa anteeksi ja miksi.



Anteeksianto ei ole villaisella painamista tai väärinteon hyväksymistä tai itsensä yli kävelemistä. Lähinnä ajattelisin, että se on vapautumista siitä, mikä kahlitsee kiusaavina ja katkerina ajatuksina ja kostonhaluna tms. juttuina, vapautumista jostakin joka pilaa loukatun elämän vielä väärinteon jälkeenkin. Kyllähän me tiedetään ihmisiä, joiden koko elämä on myrkyttynyt jostain kauan sitten tapahtuneesta, siihen haetaan kostoa ja siitä puhutaan aina.



On asioita joiden anteeksiantaminen on inhimillisesti varmaan mahdotonta kuten seksuaalinen hyväksikäyttö. Ja sitten helpompia kuten satunnainen tökerö kommentti. Nämä vaativat eripitkät prosessit, joskus anteeksiantoon menee neljäkymmentä vuotta, joskus puoli päivää.



Mun mielestä hyvä on olla rehellinen rukouksessa. Kertoa Jumalalle, että tää juttu on nyt vaikea, mahdoton, sun täytyy auttaa. Miksei Jumala mielellään auttaisi jos kerran Raamatussakin korostetaan niin vakavasti anteeksiannon tärkeyttä.



Ehkä se on siksi niin vakavasti sanottu, että armahtaminen ja anteeksianto on niin kristinuskon ydintä. Kukaan kristitty ei saa antaa lupaa itselleen, ettei anna koskaan anteeksi. Mutta kristityllä on lupa tuntea vihaa, surua, loukkaantumista, tunsihan Jeesuskin kaikkia tunteita. Jumalalla on paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.



Ehkäpä Jumala on jo alottanut anteeksiannon vaikuttavan työnsä kun asia kaivaa, itseasiassa luulen niin : )



Kun viet asian Jumalan eteen, voit olla turvallisella mielellä.

Se on Jumalan teko ja lahja aivan kuten muutkin hienot asiat. Siitä, että antaa jotain vaikeata ja rankkaa anteeksi, ei voi kehuskella itseään. Näkisin asian niin, että Jumala pystyy vaikuttamaan anteeksiantamisen, mutta se on prosessi. Voi kulua aikaa siihen, että ylipäänsä tajuaa, mitä on tapahtunut ja mitä pitäisi antaa anteeksi ja miksi. Anteeksianto ei ole villaisella painamista tai väärinteon hyväksymistä tai itsensä yli kävelemistä. Lähinnä ajattelisin, että se on vapautumista siitä, mikä kahlitsee kiusaavina ja katkerina ajatuksina ja kostonhaluna tms. juttuina, vapautumista jostakin joka pilaa loukatun elämän vielä väärinteon jälkeenkin. Kyllähän me tiedetään ihmisiä, joiden koko elämä on myrkyttynyt jostain kauan sitten tapahtuneesta, siihen haetaan kostoa ja siitä puhutaan aina. On asioita joiden anteeksiantaminen on inhimillisesti varmaan mahdotonta kuten seksuaalinen hyväksikäyttö. Ja sitten helpompia kuten satunnainen tökerö kommentti. Nämä vaativat eripitkät prosessit, joskus anteeksiantoon menee neljäkymmentä vuotta, joskus puoli päivää. Mun mielestä hyvä on olla rehellinen rukouksessa. Kertoa Jumalalle, että tää juttu on nyt vaikea, mahdoton, sun täytyy auttaa. Miksei Jumala mielellään auttaisi jos kerran Raamatussakin korostetaan niin vakavasti anteeksiannon tärkeyttä. Ehkä se on siksi niin vakavasti sanottu, että armahtaminen ja anteeksianto on niin kristinuskon ydintä. Kukaan kristitty ei saa antaa lupaa itselleen, ettei anna koskaan anteeksi. Mutta kristityllä on lupa tuntea vihaa, surua, loukkaantumista, tunsihan Jeesuskin kaikkia tunteita. Jumalalla on paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Ehkäpä Jumala on jo alottanut anteeksiannon vaikuttavan työnsä kun asia kaivaa, itseasiassa luulen niin : ) Kun viet asian Jumalan eteen, voit olla turvallisella mielellä.

mutta kiitän sinun viisaista sanoista!