Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun ei jaksa?
10.03.2011 |
Elämä on kamalaa juoksemista koko ajan enkä vaan jaksa. En ymmärrä miten jotkut pystyy minuuttiaikataulutettuun elämään kuukausi- ja vuosikaupalla; mä väsähdän jo parissa päivässä. Kaipaan päiviin lepohetkiä, hetkiä ettei tarvitse tehdä mitään eikä ole kiire minnekään. Ja niitä on liian harvoin.
Töissä on aina kiire, harrastuksiin pitäisi ehtiä, lapsilla on omat harrastukset ja kotitöitäkin pitäisi jossain välissä jaksaa. Perjantaisin nukahdan monesti sohvaan klo20. Olen yrittänyt lisätä liikuntaa --> ei piristä, en tunne energiseksi itseäni.
Syön säännöllisesti ja olen normaalipainoinen, joten sekään ei selitä. Kilppariarvot ja hb on ok. Tarvitsen unta vähintään 8h/yö, olen aina tarvinnut. 9h olisi kaikkein paras ja jos sen vielä saisi sijoittaa keskiyöltä aamuyhdeksään niin heräisin ilman herätyskelloa.
Tuntuu etten vaan sovi tähän maailmaan, en pysty täyttämään kaikkia vaatimuksia. En jaksa laittaa puhdasta luomukotiruokaa, en jaksa nyppiä karvoja, en jaksa opiskella työn ohessa, en jaksa pestä lattioita 2krt/vko.....En jaksa olla 100% läsnäoleva äiti enkä 100% työtehoinen työpaikalla.
Miten tehomammat jaksaa painaa koko ajan "sata laudassa"? Älkää vastatko "se on pelkkä organisointikysymys" kun minä en JAKSA sitä minuuttiaikataulua, jonka se organisointi vaatii!
On siis niin luuseri olo että en tiedä mitä tehdä.
Kommentit (11)
Ja mieti itse onko sellaisen ihmisen elämä, joka painaa 'sata lasissa' koko ajan, oikeasti elämisen arvoistakaan?
Ja meitä 'luusereita' on paljon, ja meillä on yleensä hymy naamalla, toisin kuin suorittajilla.
t. eräs joka siivoaa tarpeen mukaan ja syöttää lapsille eineksiä täysin puhtaalla omallatunnolla. Olen vieraillut kehitysmaissa ja olen sitä mieltä, että ruoka on ruoka on ruokaa. Jos jollakulla on aikaa ja halua stressata eineslihapullien koostumuksesta, hänellä on suurempi ongelma, joka pitäisi ratkaista terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sulla on aika paljon tavoitteita itsellesi. Voisiko niistä vähän joustaa? Ilmeisesti olet yksinhuoltaja, koska puolisoa ei ole jakamassa taakkaa.
On sitten ihan tosiasia, että ihmisillä on eri kyky jaksaa tehdä asioita. Ei se riipu terveydestä, vaan näin vaan on. Toiset saavat lisää virtaa tehtävien suorittamisesta, toiset puutuvat arkiaskareisiin.
Meillä on perheessä kummallakin vaativa työ, joten sen vastapainoksi olemme halunneet arjen olevan mahdollisimman helppoa. Vähän aikatauluja, pienehkö rivari, joten vähän kotitöitä jne.
Mä en itse jaksa aikataulutettua vapaa-aikaa, joten en tee myöskään sellaisia sitoumuksia, että olisin aikataulupaineessa vapaa-aikana.
Minä olen tajunnut näin yli nelikymppisenä että elämä kannattaa pitää sen kokoisena kuin haluaa, ja talvisin vielä vähän pienempänä.
Ja kiire on tunne, ei mikään fakta. Ihan yhtä paljon sitä aikaa on meille kaikille jaettu, ei se lisäänny sillä että tuntee kiirettä ja stressiä.
Kannattaa aika ajoin pysähtyä miettimään, MIKÄ on pahin asia jos en nyt tee/mene/hae/ tasan klo 8 tai 17? Mikä se pahin on? Että myöhästyy pari minuuttia? Että joku suuttuu?
Kannattaa myös karsia jokainen vastenmielinen harrastus, kyläily, meno ihan minimiin ja sitten ajatella niistä lopuista että minun kannattaa tehdä tuo, ei niin että on pakko.
ja kun en enää jaksanut, romahdin täysin, sain 5kk saikkua ja masennuslääkkeet. 5 vuotta yritin tuolla tavalla jaksaa nyt vasta saikun aikana tajusin että ei mun tarvii, ja pitää saada myös omaa aikaa ja vaan olla.
epämieluisa tekeminen/ihminen/tv-ohjelma pois. Listaa, mitä oikeasti haluat tehdä vähällä vapaa-ajallasi. En halua tehdä mitään on myös hyvä vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ä- lomalla väitöskirjaa pukkaavilla 5 lapsen äideillä on joku salaisuus
- kuten kotitöitä tekevä mies tai anoppia tai au pair...
ja jos yksin puurtaa- uupuu paraskin äiti
Ei sun tarvi jaksaa asioita, jotka on vaan velvollisuuksia ja pakkoja. Tai töissä ehkä on pakko käydä ja lasten harrastuksiakin jonkun verran mahdollistaa. Omasta vapaa-ajastasi sä päätät, onko se aktiivista vai leppoisaa.
Mieti ne asiat, jotka haluat jaksaa ja niissä tasot, joille päästyäsi olet jaksanut riittävästi. älä myös laula turhaan virttä että mä en jaksa, vaan huomaa, mitä olet jaksanut. Jos käyt 2 krt viikossa lenkillä, olet jaksanut harrastaa liikuntaa.
Anna itsellesi tunnustusta siitä mitä oot jaksanut ja ala nähdä jaksamattomuus ja tajunnanvirta sohvalla arvokkaana asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ottanut sen asenteen, että teen asioita, jotka ovat OIKEASTI tärkeitä MINULLE. Niihin kuuluu lapsen kanssa oleminen, kohtuusiisti koti ja riittävän hyvin tehdyt työt.
Nyt, kun lapsi on pieni, olen päättänyt, että en tarvitse hirmuisesti omia harrastuksia, eikä lapsellakaan tarvitse olla montaa harrastusta. Harrastan lapsen kanssa yhdessä, ilman aikatauluja. Sitten, kun lapsi on isompi ja osaa mennä itse harrastuksiin, voin katsoa uudelleen.
Käyn harvoin erikseen liikkumassa, mutta saan paljon arkista hyötyliikuntaa esim. työmatkapyöräilystä, lapsen kanssa ulkoilusta, siivoamisesta jne.
Laitan ruoan pääasiassa itse, mutta jos väsyttää, syömme kalapuikkoja. Ei siihen kuole.
Pidän huolta siitä, että on puhtaita vaatteita ja astioita, eikä koti ole siivoton. Jos vähän tavaroita lojuu pitkin poikin, se ei tapa ketään.
Töissä teen työni niin, että jää hyvä omatunto, mutta en tee ylimääräistä. Jos joku työ ei ole ihan täydellisesti tehty, niin mitä sitten.
Tuskinpa kukaan elää kovin täydellistä elämää. Anna itsellesi mahdollisuus relata.
Säännöllinen työskentely kannattaa kuitenkin ottaa tavaksi, vaikka ei organisoisikaan minuutilleen. Jos jättää kaiken viime tippaan, niin se stressaa.
älä tavoittele täydellisyyttä, jätä muut harrastukset, jos ne tuntuu työläiltä ja aloita jooga "pitkä tie" kohti parempaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tavallisessa suomalaisessa perheessä molemmat vanhemmat osallistu kodin ja lasten hoitoon.
Jostain syystä monelle on tärkeää kohottaa omaa erinomaisuuttaan ja lytätä muita; älä lue palstaa ollenkaan!