Todnäk koittaa seitsemäs (7) kesä ja alkusyksy työttömänä ja
minä en enää jaksa:´´´(
En pysty edes sanoin kuvaamaan kuinka äärettöm,än pahalle tuntuu, minä en vaan enää jaksaisi tätä epävarmuutta ja huolta ja taloudellista kurimusta mikä siiytä aina seuraa, en paikkojen hakemista ja itseni myymistä jotta paikan saisin.
En mahdollisia pitkä työmatkoja, uudsia taloja ja heidän sääntöjään ja uusia työkavereita ja heihin tutustumista ja jännäämistä miten tulee ytoimeen jnejne.
Enkä sitä että annan itsestäni mahd pitkään mahd hyvän kuvan ja olen mielinkielin ja yritän saada vakipaikan jota en kuitenkaan saa.
SAina vain sijaisuuksia, äitiysloman, opiskelun ajan, hoitovapaan jnejne.
En jaksa enää, näen vain mustaa työurani suhteen ja olen 35v.
En jaksa :´´´(
Tapasin juuri ihmisen joka teki 15v sijaisuuksia ennen vakipaikkaa,kamalaa kyllä