Minulla on raivostuttava ystävä!
Tähän hetkeen mennessä olen antanut asian olla mutta nyt kiehuin yli.
Hän kertoo minulle aina kaiken, antaa neuvoja jos tarvitsen niitä yms. mutta auta armias jos minä kerron asioita niin hän alkaa puhumaan päälle, joskus jopa huutaen että saa sanansa sanottua ja jos minä sanon jotain neuvoja johonkin asiaan niin sulkee sen suoraan pois. Vaihtaa joko puheenaihetta, on hiljaa tai tokaisee että kysyy asiaa ammattilaiselta.
Tunnen itseni todella TYHMÄKSI ihmiseksi vaikka tietäisin jotkut asiat kuinka ne ovat niin ystäväni ei kuuntele vaan aina sanomiseni tarkistaa.
Joskus jopa on ollut puhe jostain vauva asiaan liittyvästä niin soittaa heti neuvolaan ja naureskelee minulle sanoen OLIT VÄÄRÄSSÄ ainakin tämän asian suhteen.
Ihan kuin hän haluaisi tahallaan pahoittaa mieleni.
Ehkäpä tästä lähin kuuntelen hänen asioitaan aina enkä avaa suutani kertomalla omiani tai jos kysyy neuvoa johonkin niin en sano mitään koska kuitenkin sysää heti sanomiseni sivuun ilkeästi. :(
Kommentit (6)
Miten ihmeessä tollanen luokitellaan ystävyydeksi? Jos ette edes voi puhua asioista ja olla samalla tasolla, niin mitä järkeä tossa nyt sitten on.
Mitä sinä tollasesta ystävästä saat?
EI ole pakko olla kaikkien ystävä..
jonkinlaiset välit häneen kuitenkin pitää -ap
Älä täällä selän takana valita.
Ei se auta mitään.
Mä en edes näe, että ystävyyssuhteisiin kuuluisi tuollainen, että kilpaa neuvotaan toista. Yrittäkääpä etsiä keskusteluille sellainen raide, missä puhutaan asioista, joissa ei ole mitään neuvottavaa, vaan keskustellaan ihan vain asioista - ilman neuvomista.
kuuntele ja myöntää, voit ehdottaa jotain, jos hän haluaa, mutta älä missään tapauksessa sano,että teillä se tapa toimii...
Jos et välitä tästä ystävyydestä, niin ajan mittaan vaan lakkaat olemasta sille tukena tms.