Keskenmeno kesällä, laskettu aika lähenee, mitenköhän sen päivän kestän...
Miten te muut keskenmenon saaneet olette selvinneet lasketun ajan päivästä?
Mulla on tässä jo parin viikon ajan ollu univaikeuksia ja keskenmeno pyörii päässä useamman kerran päivässä. Nytkin vaan itkettää, mutta lasten takia yritän olla skarppi.
Keskenmenoon liittyy ristiriitaisia tunteita, enkä ole pystynyt niistä mieheni kanssa keskusteleen, meillä ei mene niin kauhean hyvin. Raskaus oli vahinko, mutta lapsi oli lopulta erittäin toivottu. Tapahtumana keskenmeno oli erittäin kivulias sekä henkisesti että fyysisesti.
Kertokaa omista fiiliksistänne, joita koitte lasketun ajan lähellä.
Kommentit (3)
Minulla hieman erilainen tilanne. Meidän lapsen laskettu aika on keäkuun alussa. Esikoisemme on syntynyt samoihin aikoihin, eli hän täyttäisi kaksi vuotta kun tämä lapsi syntyy.
Paljon olen käynyt esikoisemme lyhyttä elämää läpi ja niitä tuntemuksia ja aikoja sairaalassa. Jännitän voinko synnyttää tämän lapsen normaalisti vai päädytäänkä sektioon. Tahtoisin synnyttää normaalisti, mutta mitä lie sitten edellinen sektio vaikuttaa asiaan, toivottavasti ei mitenkään. Jännitän myös meneekö tämä raskaus loppuun asti, esikoisemme syntyi kolme kuukautta ennen laskettua aikaa.
Meillä miehen kanssa ollaan asiat puhuttu, tyttäremme on edelleen olemassa meidän elämässä ja ollaan hiljaisina tukijoina toisillemme, vaikka menetyksestä ei paljoa puhutakkaan. Lähinnä puhutaan niistä hyvistä muistoista. Tämä lapsi on kovasti toivottu ja terveeksi tutkittu.
Voisitteko mitenkään saada ammatiauttajan kautta keskusteluyhteyttä aukaistua? Meille se oli varmaan se helpoin tapa. Ja täydyn kyllä olla onnellinen, että saatiin sairaalan kautta tätä apua ja tukea.
Neuvolassa minulle nyt sanottiinkin että on normaalia käydä menetystä nyt läpi, ja raskaudesta et selviä miettimättä edellistä raskautta ja siihen liittyviä asioita.
Ei minusta varmaan paljoa apua ollut, mutta toivon paljon voimia ja jaksamista sinulle ja teille. Toivon että saatte asiat puhuttua ja löydätte elämästä ne iloiset asiat.
Mulla menossa nyt vähän toisenlainen tilanne, raskauduin heti km:n jälkeen ja odotan lasta syntyväksi minä päivänä hyvänsä. Mutta maaliskuun alussa voin olla kyllä hyvinkin syvällä tuossa edellisen raskauden menetyksen pohdinnassa. Rankkaa oli myös syksyllä taakse jäänyt keskenmenneen raskauden laskettu aika.
Olen sitä mieltä että jonkun kanssa sinun tulisi voida asiasta jutella ihan henkilökohtaisesti. Kerroitko keskenmenosta aikanaan kenellekään? Myös terveysaseman kautta voisit saada ammattiapua jos haluat. Ja vauva.fi palstan rekisteröityneillä alueilla on hyviä vertaistukipalstoja.
Voimahalin lähetän sinulle.